Jatkuvaa kädenväätöä kotitehtävistä? Napakat rutiinit tuovat ryhtiä läksyjen tekoon.

Napakat läksyrutiinit vahvistavat lapsen itsekuria ja opiskelutaitoja. Välillä rutiinit karkailevat käsistä ja lapset kokeilevat, kuinka paljon läksyjen teossa voi lusmuilla.

1. Hyvät läksyrutiinit luodaan ekasta luokasta alkaen. Silloin päätetään, missä ja milloin läksyt tehdään: iltapäiväkerhossa vai kotona, keittiön pöydän ääressä vai omassa huoneessa, heti koulun jälkeen vai myöhemmin iltapäivällä.
Lapsen on helpompi muistaa läksyt, kun ne tehdään joka päivä samaan aikaan ja samassa paikassa, mieluiten oman työpöydän ääressä. Keittiön pöytä on hyvä paikka, jos lapsi tarvitsee usein apua läksyihinsä. Läksyt tehdään joko sinä päivänä, kun ne annetaan, tai niiden tarkastamista edeltävänä päivänä, mutta aina saman periaatteen mukaisesti.

2. Läksyt tehdään ennen iltakuutta. Lapselle kannattaa painottaa läksyjen teon tärkeyttä. On hyvä sopia, että kavereille tai pelaamaan pääsee vasta, kun kotitehtävät on tehty. Läksyt ovat lapsen velvollisuus, joka hoidetaan kuntoon aina ennen harrastuksia ja kavereiden luo lähtemistä.

3. Läksyt hoidetaan kerralla kuntoon. Kun läksyjä on kohtuullisesti, kesken läksyjen teon ei sännätä pihalle eikä pelaamaan, vaan työ tehdään kerralla alusta loppuun. Jos läksyjä on paljon, tehtävien välillä voi pitää pieniä taukoja, joiden aikana lapsi voi käydä vaikka syömässä tai ulkona virkistymässä. Tauot ovat tärkeitä erityisesti vilkkaille lapsille. On kuitenkin hyvä pitää kiinni siitä, että taukojen pituus on sovittu yhdessä eikä niiden aikana katsota televisiota, pelata tietokoneella tai livistetä kavereiden luo.

4. Yhdessä vai itsenäisesti? Alaluokilla vanhemmilla on iso rooli kotitehtävien teossa. Pieni koululainen ei välttämättä itse muista koko asiaa, ei jaksa keskittyä tehtäviin eikä aina keksi, mitä missäkin tehtävässä pitää tehdä. Moni alaluokkalainen kaipaa tukea erityisesti keskittymiseen. Jos lapsi tekee läksynsä itsenäisesti, vanhemman on hyvä katsoa yhdessä lapsen kanssa, mitä on tehty. Se osoittaa lapselle, että isä ja äiti ovat kiinnostuneita hänestä ja hänen koulunkäynnistään. Samasta syystä iltapäiväkerhossa tehdyt kotitehtävät voi käydä yhdessä läpi vielä kotona.Ekan luokan jälkeen lapset yleensä osaavat jo huolehtia läksyistään itse.
Varsinkin unohteluun taipuvaiselta koululaiselta kannattaa silti varmistaa, onko kaikki läksyt tehty, ennen kuin lähdetään kavereille.

5. Vaikeitakin tehtäviä yritetään, vaikkei kaikkea osaisikaan tai jaksaisi tehdä. Näin lapsi oppii ponnistelemaan eikä yritä välttää vaikeita tilanteita. Peliaika tietokoneella tai jokin muu arkinen ilonaihe on tehokas kannustin
silloin, kun läksyjä on paljon tai ne tuntuvat vaikeilta. Kovin suurellisia palkintoja ei kannata luvata, sillä läksyjen teko on kuitenkin koululaisen itsestään selvä velvollisuus.

6. Vieraita kieliä luetaan yhdessä. Kun lukujärjestykseen ilmestyy ensimmäinen vieras kieli, vanhempien tukea ja läsnäoloa tarvitaan. Vieraan kielen läksyissä lapsen on opittava käyttämään sanastoja, lukemaan läksyä ääneen ja opettelemaan ulkoa uusia sanoja. Vaikka vanhempi ei itse osaisi kyseistä kieltä, hänen kannattaa olla aktiivinen ja ohjata lasta lukemaan kappaletta ääneen, kuulustella sanoja ja neuvoa sanaston käytössä.

7. Kun koulusta ilmoitetaan, että läksyt ovat tekemättä, vanhempien on syytä alkaa taas tarkistaa, että kaikki tehtävät on tosiaan tehty. Läksyrutiinit alkavat karkailla käsistä useimmiten viidennellä ja kuudennella luokalla.
Jos läksyjen teko alkaa yhtäkkiä takkuilla, kannattaa pohtia lapsen ja opettajan kanssa, mistä on kyse. Kenties koulussa on jotakin ahdistavaa, jossain aineessa on vaikeuksia tai lapsella on muita jaksamis- tai motivaatio-ongelmia.
Isompia koululaisia voi välillä joutua motivoimaan läksyjen tekoon. Pitää kerrata, miksi uusien asioiden ja taitojen harjoitteleminen on tärkeää ja mitä varten koulua käydään. Päivittäin tätä keskustelua ei pitäisi käydä. Läksyjen teko on koululaisen jokapäiväinen velvollisuus ja sillä siisti. Jos läksyjen teko ei ota onnistuakseen itsenäisesti, opettajan valvoma läksyparkki voi olla hyvä lisätuki.

8. Kun kotitehtävät hoituvat ilman suurempaa meteliä, vanhempien ei kannata puuttua asiaan, vaan antaa lapsen kantaa itse vastuu asiasta. Koululainen voi jopa kokea turhan valvomisen epäluottamuslauseena. Kiinnostuneisuus lapsen koulunkäyntiä kohtaan pitää toki silti säilyttää.

9. Kaikki lapset eivät nauti koulun teoreettispainotteisesta opetuksesta. Silloin vanhemmilta vaaditaan enemmän rajojen ja vähimmäisvaatimusten asettamista.

10. Muista oppimisen ilo. Tunteilla ja temperamentilla on suuri vaikutus lapsen oppimiseen, itse asiassa paljon suurempi kuin älykkyydellä. Innostus ja ilo ovat mieleen painuvan oppimisen perusta. Pelko, häpeä, jännitys ja vastenmielisyys puolestaan lamaannuttavat oppimista. Onnistumisiin ja epäonnistumisiin liittyvät tunnekokemukset tallentuvat tiukasti lapsen muistiin. Ikävistä oppimiskokemuksista voi muodostua lapsen kehittymisen hidaste, jos aikuiset eivät kannattele ja kannusta häntä vaikeiden paikkojen yli.

Asiantuntijana koulupsykologi Tuuli Kaarenoja.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.