Kuvat
Milka Alanen
Kolmen lapsen isä Ile Uusivuori ei usko vapaaseen kasvatukseen, mutta on valmis päivittämään sääntöjä.
Kolmen lapsen isä Ile Uusivuori ei usko vapaaseen kasvatukseen, mutta on valmis päivittämään sääntöjä.

Ile Uusivuori komensi lastaan ruokapöydässä ja hämmentyi.

Mikäli olet ammatiltasi tapakouluttaja, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Saatat järkyttyä pahemmin kuin aikanaan nähdessäsi Veltto Virtasen asun itsenäisyyspäivän Linnan juhlissa.

Tilanne on tämä: Istumme lapseni kanssa ravintolassa. On kaunis loppukesän ilta, ja olen juuri päästänyt suustani omituisen käskyn: ”Kyynärpäät pois pöy­dältä!” Emme kuitenkaan istu Linnan juhlien Keltaisessa salissa kuuntelemassa vuoden kuuminta jazz-trioa, vaan ihan tavallisessa ravintolassa.

Ihmettelen omaa käskyäni: Mistä se oikein tuli? Kyynärpäiden pöydällä pitäminen on mukavin tapa istua ruokapöydässä ja nauttia hyvästä seurasta – ja ruuasta. Kuka päätti, ettei niin saa tehdä? Kuinka monta vuosisataa taaksepäin pitää palata, kun joku ensimmäinen vonfryckenberg keksi typerimmän säännön maailmassa, jota tässä nyt siirrän tuleville sukupolville täysin kyseenalaistamatta?

Vielä tärkeämpi kysymys kuuluu: kuinka monta muuta täysin epätieteellistä ja huonoa sääntöä siirrämme lapsiimme vain sen takia, että niin on aina tehty?

Ihmettelen omaa käskyäni. Mistä se oikein tuli?

”Ei saa puhua ruoka suussa.” Aivan kuin puhuminen olisi suomalaisille tuppisuille ruokapöydässä jokin ongelma. Olisi hauska kuulla, mitä ranskalaiset vanhemmat ajattelevat täs­tä. Tai mitä säännöstä sanotaan maassa, jossa keskustelukulttuuria ylipäätään ar­vostetaan?

”Ei saa mennä uimaan heti ruuan jälkeen.” Mihin se perustuu? Liian täyden vatsan upottavaan vaikutukseen kuin hölmöläistarinoissa ikään. Haluaisin nähdä THL:n teettämän tutkimuksen ruuan ja uimisen yhteisvaikutuksista. Olisi upea kuulla edes kerran jossakin kauniissa muistotilaisuudessa: ”Pertti eli terveellisesti ja hyvin, mutta pahus, kun meni uimaan syötyään lautasellisen kaalilaatikkoa. Nyt hän ei ole enää keskuudessamme.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ruokailun jälkeen kumarsin ensin ja kiitin vasta sitten. 

Onneksi tapakouluttajien Louis Vuitton -huivi ei kiristä enää yhtä tiukasti kuin kultaisella 80-luvulla. Minä nimittäin muistan, kuinka ruokailun jälkeen kumarsin ensin ja kiitin vasta sen jälkeen. Tätä taitoa en ole sittemmin päässyt kertaakaan käyttämään. Ruotsin hovin illalliskutsua odotellessa.

Toisenlaisiakin sääntöjä olen oppinut. Eniten hyötyä on ollut muutamasta mummoni lanseeraamasta totuudesta: Sano aina kiitos ja anteeksi oikeissa ja niille kuuluvissa paikoissa. Katso silmiin, kun kättelet, ja myönnä rohkeasti, jos olet toiminut väärin. Uskalla muuttaa omaa mielipidettäsi, koska aina ei tarvitse olla oikeassa.

Muutoin olen valmis kyseenalaistamaan kaiken suomalaisessa sääntöviidakossa. ”Ei saa osoitella” (miksei?), ”Lautanen täytyy syödä tyhjäksi” (ja näinkö sitten opitaan sitä kuuluisaa kehon kuuntelua?).

Toki osa säännöistä liittyy meidän vanhempien toiveeseen kasvattaa kuuliaisia, mukavia kansalaisia. Osa on turvallisuussyistä täysin perusteltuja, kuten: ”Ennen kuin hyppäät uimaan, katso, mihin hyppäät” Muilta osin ehdotan, että päivitämme säännöt esimerkiksi joka 30. vuosi.

Vierailija

Kyynärpäät pois pöydältä. > Älä vie tilaa muilta äläkä hörsöttele hienhajuisia kainalokarvojasi kaikkien silmille.

Ei saa puhua ruoka suussa. > Kukaan ei halua sinun suustasi lentelevää kuolaista ruokakrämmälettä naamalleen tai lautaselleen.

Ei saa mennä uimaan heti ruuan päälle. > Ylipäänsä heti aterian jälkeen ei sovi harrastaa liikuntaa. Ruuan pitää antaa sulaa, tai ruuansulatus menee sekaisin ja alkaa oksettaa. Suolisto tarvitsee verta, ja jos lähdet saman tien rankkaan fyysiseen suoritukseen, veri karkaa sieltä, missä sitä ruuansulatukseen tarvittaisiin.

Ei saa osoitella. > Se on epäkohteliasta sitä ihmistä kohtaan, jota osoittaa sormella. Toljottelun ja osoittelun vielä päälle kuiskuttelua tai naurua, niin jopa tuli osoitetulle hyvä mieli.

Lautanen täytyy syödä tyhjäksi. > Kaikki, minkä otat, syöt. Ruokaa ei heitetä hukkaan. Mikä olisi parempi tapa opettaa lasta siihen, että hän osaa ottaa lautaselleen sen määrän, minkä jaksaa syödä? Lisää voi hakea, jos ensimmäinen satsi ei riittänyt. On pilvin pimein niitä ihmisiä, jotka hamstraavat lautaselleen 20 lihapullaa eivätkä jaksakaan kuin viisi ja vievät loput roskiin. Samaan aikaan viisi muuta ruokailijaa jäi kokonaan ilman.

Ketuttaa

Ja nämä typerät säännöt kummittelee päässä vielä aikuisenakin. Suuret ikäluokat opetti paljon typeriä mikrosääntöjä ja kieltoja, mutta ei niinkään elämän isoja perusarvoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla