Vanhemmuus yllättää eri vaiheissaan.

Neuvolat valistavat vanhempia siitä, mitä lapselta voi odottaa kussakin ikävaiheessa. Mutta missään ei kerrota, millaisia vaiheita äidin ja isän on lapsen rinnalla elettävä. Me kerromme.

Lapsi 1 kk:
Isä ja äiti ovat samaa mieltä siitä, että lapsi on maaiman ihanin ja he onnesta sekaisin. Päivät kuluvat vuoristoratatyyppisesti: kaikki on joko huippua tai hurjan synkkää.

Lapsi 6 kk:
Äiti ja isä istuvat sohvalla ja ihmettelevät, minne seksihalut ja rakkauden huuma katosivat. Pohdinta keskeytyy vauvan itkuun eikä aiheeseen palata muutamaan vuoteen.

Lapsi 1 v:
Sekä äitiä että isä vaivaavat oudot, nykivät pakkoliikkeet: he syöksähtelevät juuri kävelemään oppineen lapsensa perässä. Näin käy sekä kotona, kylässä että kaupassa. Jos äiti yrittää irtiottoa ja lähtee matkalle, hän puhuu vain imetyksestä ja siitä, miten törkeää on, että kaikkialla on vaarallisia pistorasioita, huteria tuoleja ja täysin turhia koriste-esineitä. Äidin pukeutumistyylin ratkaisee mukavuus, kynähameessa ja koroissa on vaikea kyykistellä.

Lapsi 2 v:
Äidin ja isän tunnelma on kestoväsähtänyt, vaikka kasvatusaiheiden pohdiskelu yhdistää. Äidin lihakset vahvistuvat kaksivuotiasta uhmaikäistä nostellessa. Äidin pukeutumistyyli on yhä sporttisen käytännöllinen. Vanhemmat käyttävät toisistaan nimiä "meidän äiti" ja "iskä".

Lapsi 3v:
Hurraa, lapsen pahin uhmaikä on ohi! Vaippapaketteja ei tarvitse enää kanniskella ja sekä äidin että isän olo on keventynyt. Äiti uskaltaa vihdoin varata säännöllisen jumppatunnin ja muistaa, että on muitakin vaatteita kuin verryttelyhousuja. Imetys on loppunut jo ajat sitten, imetysliivitkin voisi ehkä jo poistaa käytöstä.

Lapsi 4v:
Nelivuotias ihailee vanhempiaan. Jatkuva ihailu luo kotiin aurinkoista tunnelmaa ja piristää vanhempienkin mieltä. Äiti ja isä ryhdistäytyvät ja uskaltavat karata kahdenkeskiselle pikalomalle.

Lapsi 6v:
Kuusivuotias hoitaa seuraelämäänsä itsenäisesti pihoilla. Kaverit ovat kaikki kaikessa ja vanhemmat sivuhenkilöitä ja palvelijoita, jotka saavat lapsensa pysähtymään rinnalleen enää iltasaduna jaksi. Äiti saa itkukohtauksen eskarin kevätjuhlassa: hänenkin varhaislapsuutensa on ohi. Seuraa ikäkriisi.

Lapsi 7v:
Päivähoitomaksut loppuvat eikä superkalliita harrastuksia vielä ole: jihuu, äiti ja isä voivat tuntea itsensä vauraiksi! Koulun aloittanut lapsi on nyt ensi kertaa ulkomaailman arvioitavana, ja pieninkin kritiikki voi saada vanhemmat takajaloilleen. Jos lapsi ei tunnu pärjäävän kaikessa, alkaa perheriita, jossa pohditaan, kummalta vanhemmalta heikkolahjaisuus on periytynyt. Syyllinen ei tunnusta ainakaan vapaaehtoisesti.

Lapsi 10v:
Perhe elää keskellä pahinta harrastushärdelliä. Isä on nakitettu apuvalmentajaksi juniorijalkapalloilijoille, äidin aika kuluu varainkeruutempauksissa ja harrastelijoiden varustelussa. Iltaisin kuskataan harrastuksiin, ollaan koulun talkoissa ja istutaan vanhempainilloissa. Posti täyttyy harrastuslaskuista. Äiti ja isä muistelevat haikeina helppoa ja halpaa tarha-aikaa.

Lapsi 14v:
Kuskausrumba on hellittänyt. Nuori elää kapinavaihetta, lopettaa tervehenkiset harrastuksensa ja kulkee itse sinne, mihin haluaa - isän ja äidin kanssa ei kukaan täysijärkinen teini tahdo tulla nähdyksi. Mutta murrosikäisen vanhemmat valvovat taas öisin. Missä se lapsi luuhaa? Ja tempaukset ahdistavat: mitä me teimme väärin? Äidin ja isän itsetuntokin on koetuksella, sillä mikään ei ole niin murhaavaa kuin teinin katse, kun vanhempi avaa suunsa ja sanoo kaverien kuullen jotain typerää (eli ihan mitä tahansa). Äidistä tulee nevari (never heard of eli täyskäppänä fossiili).

Lapsi 16v:
Murrosiän pahin kuohunta on ohi. Nuori alkaa osoittaa lieviä järkiintymisen merkkejä. Kun hän lähtee ekaan kesätyöpaikkaansa, vanhemmat ovat pitkästä aikaa mökillä kaksistaan. Hiljaisuus tuntuu ihmeelliseltä. On aika skoolata uudelle vapaudelle!

Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti