Katso 14 vinkkiä hermohetkiin!

Lapsi ei usko puhetta. Suututtaa. Mikä neuvoksi? Katso 14 vinkkiä!

  1. Havahdu. Ensimmäinen luunappi tai tukkapölly on aina havahtumisen paikka. Siitä saa ja pitääkin tuntea syyllisyyttä. Syyllisyyteen ei kuitenkaan auta jäädä rämpimään. Mieti, miten jatkossa pystyt toiminaan niin, ettei näin kärjistyneitä tilanteita edes pääse syntymään. Lasta pitäisi myös kuunnella. Ota hänet mukaan neuvottelemaan siitä, miten tilanteet jatkossa menisivät sujuvammin ja miten turhia konflikteja voisi välttää.
  2. Ennakoi. Kenenkään kotielämä ole jatkuvaa raivoamista. Siinä on myös suvantovaiheita, joiden aikana aikuinen ehtii miettiä omaa ja muiden käytöstä. Vanhemman suuttumiset eivät yleensä nouse tyhjästä, vaan ovat hyvin ennakoitavissa. Millaista käsikirjoitusta kärjistyneet tilanteet noudattavat? Miten voisin jatkossa toimia niin, ettei tällaisia tilanteita pääsisi syntymään? Omaa suuttumustaan voi myös opetella ymmärtämään paremmin: Miten kehoni reagoi, kun minua alkaa suututtaa liikaa? Voisinko silloin oppia painamaan jarrua, ettei suuttumus nousisi yli äyräidensä? Mitä kipeää puolta omassa henkilöhistoriassani ilmennän suhteessani lapseen?
  3. Opettele itsehillintää. Suuttua saa, eikä suuttumus tee kenestäkään huonoa ihmistä. Silti tunteiden ilmaisuaan voi opetella suodattamaan. Vanhemman harkinnan täytyy myös toimia: Millä voimakkuudella voin ilmaista tunteitani tämän ikäiselle, tällaiselle lapselle? Myös aikuisten kyky itsesäätelyyn vaihtelee. Sitä voi ja täytyy kehittää, jos pinna palaa turhan usein liian helposti.
  4. Hyväksy lapsen aiheuttamat tunteet. Elämä lapsen kanssa ei ole sivistynyttä neuvottelua, vaan usein melkoista vääntämistä. Lapsi nostattaa ihmisessä pintaan primitiivisen, alkukantaisen kerroksen. Suunnattomien hellyyden ja rakkauden tunteiden kääntöpuolella on myös järjettömiä pelkoja ja vihan ja raivon tunteita. Ja joskus myös epämääräistä ahdistusta, jolle ei voi löytää edes nimeä. Lapsi ei ole hallittava projekti: Ei häntä voi trimmata tai laittaa muottiin, toteuttamaan tietyn näköistä elämää. Ja erilaiset lapset herättävät vanhemmassa erilaisia tunteita.
  5. Erota tunteet ja teot. Jokaisen ihmisen sisällä elää hirviö ja kuningatar, kyky pahaan ja hyvään. Vaarallisimpia ovat usein ihmiset, jotka uskovat olevansa pelkästään hyviä. Joskus voi tehdä mieli heittää lapsi seinään tai ainakin ulos talosta. Tunnetta ei voi pyyhkiä pois, eikä tunne tapa tai vahingoita ketään. Tunne ja teko ovat kaksi eri asiaa eikä vihan tunteen vallassa saa satuttaa toista.
  6. Mieti omaa käytöstäsi ja elämääsi lapsen kanssa kokonaisuutena. Pystytkö näkemään lapsen enimmäkseen myönteisenä? Onko teillä myös läheisyyttä ja kohtaamista? Yksittäinen luunappi ei pojan tai tytön elämää muserra, jos elämässä on myös paljon iloa, leppoisaa ja rauhallista arkea. Jos joku lapsista alkaa tuntua enimmäkseen sietämättömältä kiusankappaleelta ja riesalta, täytyy pysähtyä ja hakea apua itselleen ja lapselleen. Mustan lampaan roolia ei ansaitse kukaan.
  7. Hae apua jo silloin, kun pelkäät menettäväsi malttisi, ja saattaisit satuttaa lasta. Palvelevaan puhelimeen ja esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Apua ja tukea voi saada myös turvakodeista ja perheneuvolasta ja lastensuojelusta. Ensisijaisesti perhettä autetaan ja tuetaan avohuollon tukitoimilla. Esimerkiksi huostaanottoon voidaan päätyä vasta silloin, kun kaikki avohuollon tukitoimet on kokeiltu.
  8. Helpota elämääsi. Usein ajatellaan, että työssäkäyvien vanhempien elämä nykyään on kiireistä ja stressaavaa. Vanhemmilla on paljon paineita, jotka purkautuvat kotona ärhentelynä ja ehkä tarpeettoman kovina otteina. Jos elämä kotona jatkuvasti menee mesoamiseksi, pitäisi miettiä, miten arkea voisi helpottaa. Voisiko ruuan tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta lapsilla ja vanhemmilla olisi hetki aikaa hengähtää? Hakisinko lapset päivähoidosta viittätoista minuuttia myöhemmin, jotta voisin töiden jälkeen vähän rauhoittua? Pitäisikö kotitöitä delegoida paremmin?
  9. Muuta perheen ilmapiiriä. Onko aamuräyhäämisten syynä väsymys ja kiukku, koska perhe ei ole nukkunut tarpeeksi? Tai ilmentääkö lapsi käytöksellään perheen yleismyrkyttynyttä ilmapiiriä? Ovatko muutkin perheessämme ynseitä, neuvottelemattomia, vihaisia ja hermostuneita? Miksi lapsenkaan pitäisi silloin olla helppo ja aurinkoinen? Perheen ilmapiirin muuttaminen ei ole lapsen, vaan vanhempien tehtävä.
  10. Erota riitapukarit. Nyrkki tai jalka saattaa joillain lapsilla heilahtaa helposti. Sellainen on raivostuttavaa, varsinkin jos lapsi on ohittanut uhmaiän jo aikoja sitten. Lapsi ei ole hankala tahallaan. Onko hänellä ollut kurja päivä koulussa tai päiväkodissa, ahdistaako häntä jokin asia? Mitä hänelle kuuluu? Jos lapsi kovasti vastustaa vanhempaansa, hän on yleensä itse tiukoilla. Hengitä syvään ja säilytä vanhemman auktoriteetti. Pidä lasta kiinni, ettei hän pääse satuttamaan itseään tai muita. Laita riitapukari jäähylle ulos tai omaan huoneeseensa. Jos lapsi moukaroi toistuvasti vanhempaansa tai sisaruksiaan ja häntä on vaikea saada rauhoittumaan, pitäisi miettiä, mitä hän oikein oirehtii. Lastenkin väkivaltaisuudesta täytyy voida puhua. Hae apua, jos lapsen käytös toistuvasti huolestuttaa.
  11. Älä pingota. Vanhempien kovien otteiden syynä ovat usein lapsiin kohdistetut, ylimitoitetut odotukset ja yritys pitää kotona spartalaista kuria. Liian tiukkojen otteiden takia lapsi joutuu koko ajan kuulemaan pelkkää moitetta ja tuntee itsensä jatkuvasti huonoksi. Aikuisten kuuluu pitää kotona peräsintä ja huolehtia siitä, että arki on säännönmukaista ja ennustettavaa. Usein kuitenkin näkee kovaa kurinpitoa, jossa ei oteta lainkaan huomioon lapsen ikätasoa tai mielialoja.
  12. Jousta. Myös lapsi voi joskus olla väsynyt tai muuten vain epämääräisen huonolla tuulella. Turhilta konflikteilta voi välttyä, jos vanhempi osaa tarpeen tullen myös joustaa: Tänä iltana ei tarvitse pestä hampaita, kun olet noin kamalan väsynyt. Voit tulla nukkumaan meidän viereemme, jos sänkysi alla on ?mörkö.? On turha kuvitella, että taapero aina ymmärtäisi sanallisia käskyjä jättää rauhaan kaukosäädin tai kukkavaasi. Koti täytyy järjestää sellaiseksi, ettei taapero pääse aiheuttamaan siellä aineellista vahinkoa.
  13. Kun pinna palaa lapsen kanssa, ota aikalisä. Laske kymmeneen, mene toiseen huoneeseen ja sulje ovi perässäsi. Laske kylmää vettä käsiesi päälle. Mene hetkeksi pihalle tai parvekkeelle. Laita mp3-soitin korville. Soita jollekin, kenelle tahansa, vaikka nimettömänä palvelevaan puhelimeen. Hakeudu jonkun tuttavan luokse vaikka keskellä yötä. Pääasia, ettet jää yksin tai mitenkään vahingoita lasta.
  14. Älä uhkaile. Pientä lasta ei voi jättää yksin, mutta leikki-ikäisen kanssa voi jo tehdä sopimuksen: "Minä olen aika kova suuttumaan. Seuraavan kerran, kun minua suututtaa, menen vähäksi aikaa ulos rauhoittumaan, tuon puun alle. Tulen varmasti takaisin, enkä suuttuneenakaan ikinä hylkää sinua." Lasta ei saa uhata yksin jättämisellä, mutta kiukkuisen vanhemman suusta voi joskus päästä sellaisiakin sammakoita. Pyydä lapselta anteeksi ja selitä käyttäytymistäsi heti, kun tilanne on rauhoittunut: "Olin todella vihainen. En ollenkaan tarkoittanut sitä, mitä sanoin. Se ei ollut hyväksyttävää. Suuttuneena ihminen vain saattaa toimia näin."

Juttua varten on haastateltu projektipäällikkö Hannele Törröstä sekä projektityöntekijä Riitta Ahlstrandia Ensi-ja turvakotien liiton Vaiettu naiseus -projektista.

Lue myös artikkelit: Lapsi ja säännöt ja Vahvista leikki-ikäisen itsetuntoa

Teksti: Elina Rikkilä, Meidän Perhe

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.