Katso 14 vinkkiä hermohetkiin!

Lapsi ei usko puhetta. Suututtaa. Mikä neuvoksi? Katso 14 vinkkiä!

  1. Havahdu. Ensimmäinen luunappi tai tukkapölly on aina havahtumisen paikka. Siitä saa ja pitääkin tuntea syyllisyyttä. Syyllisyyteen ei kuitenkaan auta jäädä rämpimään. Mieti, miten jatkossa pystyt toiminaan niin, ettei näin kärjistyneitä tilanteita edes pääse syntymään. Lasta pitäisi myös kuunnella. Ota hänet mukaan neuvottelemaan siitä, miten tilanteet jatkossa menisivät sujuvammin ja miten turhia konflikteja voisi välttää.
  2. Ennakoi. Kenenkään kotielämä ole jatkuvaa raivoamista. Siinä on myös suvantovaiheita, joiden aikana aikuinen ehtii miettiä omaa ja muiden käytöstä. Vanhemman suuttumiset eivät yleensä nouse tyhjästä, vaan ovat hyvin ennakoitavissa. Millaista käsikirjoitusta kärjistyneet tilanteet noudattavat? Miten voisin jatkossa toimia niin, ettei tällaisia tilanteita pääsisi syntymään? Omaa suuttumustaan voi myös opetella ymmärtämään paremmin: Miten kehoni reagoi, kun minua alkaa suututtaa liikaa? Voisinko silloin oppia painamaan jarrua, ettei suuttumus nousisi yli äyräidensä? Mitä kipeää puolta omassa henkilöhistoriassani ilmennän suhteessani lapseen?
  3. Opettele itsehillintää. Suuttua saa, eikä suuttumus tee kenestäkään huonoa ihmistä. Silti tunteiden ilmaisuaan voi opetella suodattamaan. Vanhemman harkinnan täytyy myös toimia: Millä voimakkuudella voin ilmaista tunteitani tämän ikäiselle, tällaiselle lapselle? Myös aikuisten kyky itsesäätelyyn vaihtelee. Sitä voi ja täytyy kehittää, jos pinna palaa turhan usein liian helposti.
  4. Hyväksy lapsen aiheuttamat tunteet. Elämä lapsen kanssa ei ole sivistynyttä neuvottelua, vaan usein melkoista vääntämistä. Lapsi nostattaa ihmisessä pintaan primitiivisen, alkukantaisen kerroksen. Suunnattomien hellyyden ja rakkauden tunteiden kääntöpuolella on myös järjettömiä pelkoja ja vihan ja raivon tunteita. Ja joskus myös epämääräistä ahdistusta, jolle ei voi löytää edes nimeä. Lapsi ei ole hallittava projekti: Ei häntä voi trimmata tai laittaa muottiin, toteuttamaan tietyn näköistä elämää. Ja erilaiset lapset herättävät vanhemmassa erilaisia tunteita.
  5. Erota tunteet ja teot. Jokaisen ihmisen sisällä elää hirviö ja kuningatar, kyky pahaan ja hyvään. Vaarallisimpia ovat usein ihmiset, jotka uskovat olevansa pelkästään hyviä. Joskus voi tehdä mieli heittää lapsi seinään tai ainakin ulos talosta. Tunnetta ei voi pyyhkiä pois, eikä tunne tapa tai vahingoita ketään. Tunne ja teko ovat kaksi eri asiaa eikä vihan tunteen vallassa saa satuttaa toista.
  6. Mieti omaa käytöstäsi ja elämääsi lapsen kanssa kokonaisuutena. Pystytkö näkemään lapsen enimmäkseen myönteisenä? Onko teillä myös läheisyyttä ja kohtaamista? Yksittäinen luunappi ei pojan tai tytön elämää muserra, jos elämässä on myös paljon iloa, leppoisaa ja rauhallista arkea. Jos joku lapsista alkaa tuntua enimmäkseen sietämättömältä kiusankappaleelta ja riesalta, täytyy pysähtyä ja hakea apua itselleen ja lapselleen. Mustan lampaan roolia ei ansaitse kukaan.
  7. Hae apua jo silloin, kun pelkäät menettäväsi malttisi, ja saattaisit satuttaa lasta. Palvelevaan puhelimeen ja esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Apua ja tukea voi saada myös turvakodeista ja perheneuvolasta ja lastensuojelusta. Ensisijaisesti perhettä autetaan ja tuetaan avohuollon tukitoimilla. Esimerkiksi huostaanottoon voidaan päätyä vasta silloin, kun kaikki avohuollon tukitoimet on kokeiltu.
  8. Helpota elämääsi. Usein ajatellaan, että työssäkäyvien vanhempien elämä nykyään on kiireistä ja stressaavaa. Vanhemmilla on paljon paineita, jotka purkautuvat kotona ärhentelynä ja ehkä tarpeettoman kovina otteina. Jos elämä kotona jatkuvasti menee mesoamiseksi, pitäisi miettiä, miten arkea voisi helpottaa. Voisiko ruuan tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta lapsilla ja vanhemmilla olisi hetki aikaa hengähtää? Hakisinko lapset päivähoidosta viittätoista minuuttia myöhemmin, jotta voisin töiden jälkeen vähän rauhoittua? Pitäisikö kotitöitä delegoida paremmin?
  9. Muuta perheen ilmapiiriä. Onko aamuräyhäämisten syynä väsymys ja kiukku, koska perhe ei ole nukkunut tarpeeksi? Tai ilmentääkö lapsi käytöksellään perheen yleismyrkyttynyttä ilmapiiriä? Ovatko muutkin perheessämme ynseitä, neuvottelemattomia, vihaisia ja hermostuneita? Miksi lapsenkaan pitäisi silloin olla helppo ja aurinkoinen? Perheen ilmapiirin muuttaminen ei ole lapsen, vaan vanhempien tehtävä.
  10. Erota riitapukarit. Nyrkki tai jalka saattaa joillain lapsilla heilahtaa helposti. Sellainen on raivostuttavaa, varsinkin jos lapsi on ohittanut uhmaiän jo aikoja sitten. Lapsi ei ole hankala tahallaan. Onko hänellä ollut kurja päivä koulussa tai päiväkodissa, ahdistaako häntä jokin asia? Mitä hänelle kuuluu? Jos lapsi kovasti vastustaa vanhempaansa, hän on yleensä itse tiukoilla. Hengitä syvään ja säilytä vanhemman auktoriteetti. Pidä lasta kiinni, ettei hän pääse satuttamaan itseään tai muita. Laita riitapukari jäähylle ulos tai omaan huoneeseensa. Jos lapsi moukaroi toistuvasti vanhempaansa tai sisaruksiaan ja häntä on vaikea saada rauhoittumaan, pitäisi miettiä, mitä hän oikein oirehtii. Lastenkin väkivaltaisuudesta täytyy voida puhua. Hae apua, jos lapsen käytös toistuvasti huolestuttaa.
  11. Älä pingota. Vanhempien kovien otteiden syynä ovat usein lapsiin kohdistetut, ylimitoitetut odotukset ja yritys pitää kotona spartalaista kuria. Liian tiukkojen otteiden takia lapsi joutuu koko ajan kuulemaan pelkkää moitetta ja tuntee itsensä jatkuvasti huonoksi. Aikuisten kuuluu pitää kotona peräsintä ja huolehtia siitä, että arki on säännönmukaista ja ennustettavaa. Usein kuitenkin näkee kovaa kurinpitoa, jossa ei oteta lainkaan huomioon lapsen ikätasoa tai mielialoja.
  12. Jousta. Myös lapsi voi joskus olla väsynyt tai muuten vain epämääräisen huonolla tuulella. Turhilta konflikteilta voi välttyä, jos vanhempi osaa tarpeen tullen myös joustaa: Tänä iltana ei tarvitse pestä hampaita, kun olet noin kamalan väsynyt. Voit tulla nukkumaan meidän viereemme, jos sänkysi alla on ?mörkö.? On turha kuvitella, että taapero aina ymmärtäisi sanallisia käskyjä jättää rauhaan kaukosäädin tai kukkavaasi. Koti täytyy järjestää sellaiseksi, ettei taapero pääse aiheuttamaan siellä aineellista vahinkoa.
  13. Kun pinna palaa lapsen kanssa, ota aikalisä. Laske kymmeneen, mene toiseen huoneeseen ja sulje ovi perässäsi. Laske kylmää vettä käsiesi päälle. Mene hetkeksi pihalle tai parvekkeelle. Laita mp3-soitin korville. Soita jollekin, kenelle tahansa, vaikka nimettömänä palvelevaan puhelimeen. Hakeudu jonkun tuttavan luokse vaikka keskellä yötä. Pääasia, ettet jää yksin tai mitenkään vahingoita lasta.
  14. Älä uhkaile. Pientä lasta ei voi jättää yksin, mutta leikki-ikäisen kanssa voi jo tehdä sopimuksen: "Minä olen aika kova suuttumaan. Seuraavan kerran, kun minua suututtaa, menen vähäksi aikaa ulos rauhoittumaan, tuon puun alle. Tulen varmasti takaisin, enkä suuttuneenakaan ikinä hylkää sinua." Lasta ei saa uhata yksin jättämisellä, mutta kiukkuisen vanhemman suusta voi joskus päästä sellaisiakin sammakoita. Pyydä lapselta anteeksi ja selitä käyttäytymistäsi heti, kun tilanne on rauhoittunut: "Olin todella vihainen. En ollenkaan tarkoittanut sitä, mitä sanoin. Se ei ollut hyväksyttävää. Suuttuneena ihminen vain saattaa toimia näin."

Juttua varten on haastateltu projektipäällikkö Hannele Törröstä sekä projektityöntekijä Riitta Ahlstrandia Ensi-ja turvakotien liiton Vaiettu naiseus -projektista.

Lue myös artikkelit: Lapsi ja säännöt ja Vahvista leikki-ikäisen itsetuntoa

Teksti: Elina Rikkilä, Meidän Perhe

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nuoret kaipaavat enemmän arkista puuhastelua yhdessä vanhempiensa kanssa, selviää tuoreesta kyselystä.

– On outoa, etteivät joidenkin luokkakavereiden vanhemmat tiedä, missä lapsi on. Ne voisivat yrittää tehdä joskus jotakin yhdessä, koska kyllä monet varmasti haluavat olla yhdessä vanhempien kanssa, vaikka esittäisivätkin jotain muuta, sanoo Peppi, 15, Meidän Perheen haastattelussa.

Sama tulos nousi esiin tuoreessa Elisan teettämässä kyselyssä, jossa selvitettiin 15–17-vuotiaiden suomalaisnuorten ajatuksia perheen ja ystävien välisestä vuorovaikutuksesta.

Yli puolet nuorista haluaisi tehdä enemmän asioita yhdessä vanhempiensa kanssa. Kaikkein toivotuinta oli tavallinen arkinen yhdessäolo, kuten juttelu, pelailu ja muu yhdessä tekeminen. Toisena nuorten toivelistalla olivat yhteiset harrastukset ja liikunta, ja kolmantena yhteiset ruokailuhetket vanhempien kanssa.

Kyselyyn vastanneista yli puolet ei jutellut vanhempiensa kanssa päivittäin kuin korkeintaan kymmenen minuuttia. Joka viides ei jutellut pidempään edes viikottain.

– Yhteistä aikaa ei voi korvata millään, sanoo sosiaalipsykologi ja Mitä minä teen tämän teinin kanssa -kirjan kirjoittaja Janne Viljamaa.

– Lapsi voi testata rajojaan vain turvallista aikuista vasten, joka on fyysisesti paikalla, kysyy ja kuuntelee. Aikuinen on peili, josta epävarma teini näkee itseänsä, Jos peili on aina pois, teini ei saa palautetta.

Ei kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

Myös kyselyn perusteella vaikuttaa, että vanhempien kanssa vietetty aika lisää nuorten kokemaa onnellisuutta. Mitä enemmän nuoret kertoivat viettävänsä vanhempiensa kanssa aikaa ja mitä enemmän he kokivat saavansa perheeltään tukea, sitä onnellisemmiksi he arvioivat itsensä.

Ei siis kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

– Suosittelen teinien vanhemmille pitkopedagogiikkaa: kun leivotaan yhdessä, kädet taikinassa voi samalla jutella kaikenlaista. Vastaavia hyviä jutteluhetkiä ovat yhteiset automatkat tai vaikka kävelylenkit, Janne Viljamaa sanoo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten puhua internetistä sukupolvelle, joka tulee kehittämään sitä tulevaisuudessa?

– Internet ei ole vielä valmis. Seuraava sukupolvi, se jota me juuri nyt kasvatamme, tulee kehittämään sitä valtavasti. On siis merkityksellistä, miten he ajattelevat internetistä ja miten me puhumme heille siitä – onko se innostava vai pelottava kehityskohde, sanoo lastenkirjailija ja ohjelmoija Linda Liukas.

Teknologian arkipäiväistäminen on suomalaisen yhteiskunnan tavoite. Viime syksynä suomalaisen opetussuunnitelmaan yhdeksi viralliseksi tavoitteeksi alakoulun alimmille luokille lisättiin ohjelmointi. Se tarkoittaa, että lapsi oppii antamaan tarkkoja käskyjä tai purkamaan koodin osiin. Opetussuunnitelmassa ei tähdätä siihen, että jokaisesta suomalaislapsesta tulisi ohjelmoija, vaan että oppilailla olisi ymmärrys siitä, mitä ohjelmointi tarkoittaa. 

Lindan pelko on, että opetussuunnitelman ”pakon” myötä hänelle tärkeä asia latistuu helposti pakkoruotsin kaltaiseksi kysymykseksi, joka tahkotaan rimaa hipoen läpi. Liukas peräänkuuluttaa, että tavoitteena tulisi olla, että jokainen lapsi saisi merkityksellisen kokemuksen ohjelmoinnista.

– Lapselle tulisi opettaa, että ongelmia voi ratkaista monilla eri tavoin – matemaattisesti mallintamalla, kitaran soitolla, värikynillä tai sitten vaikka ohjelmoinnilla, Liukas innostuu.

Merkityksellisyys muodostuu Lindan mukaan siitä, että teknologia olisi tulevaisuudessa osa yleissivistystä, ei enää kapean joukon osaamisala.

Hello Ruby -kirjojensa avulla Liukas haluaa tasoittaa tietä ymmärrykselle, että tietokone on vain väline ymmärtää maailmaa – kun ymmärrät teknologiaa, voit ymmärtää sen sisältämiä isompia tiedon maailmoja.

Miksi internetistä puhutaan pahaa?

Diginatiiveille verkon olemassaolo on itsestäänselvyys. Kukaan ei kysy, mikä on internet, ja vain harva ymmärtää ykkösiä ja nollia älylaitteiden takana. Linda Liukas sai kimmokkeen kirjoittaa kolmannen Ruby-kirjansa, kun tuttu poika esitti ratkaisevan kysymyksen: onko internet joku paikka?

Kun Linda yritti vastata pojan kysymykseen, hän penkoi läpi monenlaisia materiaaleja ja huomasi, että vanhemmille ja lapsille suunnattu materiaali oli ongelmalähtöistä, jopa pelottelevaa. Se, miten internetistä puhutaan, on tärkeää.

– Omaa elämääni internet on auttanut valtavasti. Uraani ei olisi ilman internetiä ja sen mahdollistamia tilaisuuksia. Siksi pelotteleva ja negatiivinen asenne tuntuu hullulta. Lapsillehan tulisi kertoa niistä mahdollisuuksista, joita internet meille antaa!

Liukas kehottaa vanhempia sukeltamaan yhdessä lapsensa kanssa tutkimaan internetiä. Netti ei ole vain pelejä tai sovelluksia, vaan tutkimusmatka mihin tahansa aiheeseen tai asiaan, joka lasta kiinnostaa.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.