Jos nuori vahingoittaa omaa kehoaan, asiasta pitää huolestua.

Jos nuori vahingoittaa omaa kehoaan, asiasta pitää huolestua.

Ei ole helppoa olla nuori tyttö tänä päivänä. Suorituspaineet ovat kovat: pitäisi olla kaunis ja seksikäs ja monipuolisesti lahjakas sekä kouluaineissa että harrastuksissa.

Ei saa mokata itseään sosiaalisissa tilanteissa. Täytyy olla pirtsakka ja iloinen, silti cool, aktiivinen ja tarvittaessa aggressiivinen.

- Herkillä tuntosarvillaan etenkin tytöt ottavat itselleen miljoona suoritevaatimusta, kunnes paineet kasvavat mahdottomiksi, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Raisa Cacciatore kuvaa.

- Eikä kukaan tule sanomaan heille, että hölynpölyä, sinun ei tarvitse olla kaikessa noin hyvä, tai tehdä noin paljon. Että miettisit mieluimmin, mitä itse haluat. Että sinulla ei ole kiire! Olet juuri tuollaisena maailman paras!

 

Paha olo purkautuu

Hyvin usein viiltelyn taustalta löytyy fyysinen trauma. Hyväksikäyttökokemus, pahoinpitely tai fyysinen kurittaminen, joka on saanut tytön vieraantumaan omasta kehostaan.

Tyttö kokee, että hänen kehonsa on huonompi kuin muilla, ja kaikki näkevät sen. Huonon kehon kautta voi pahaa oloaan purkaa..

Nuorten poikien purkaessa pahaa oloaan usein tappeluun tai paikkojen hajoittamiseen, tytön aggressio kääntyy helposti sisäänpäin.

- Tyttöjen kohdalla itsensä vahingoittamisessa on harvemmin samanlaista uhoa tai näytönhalua kuin poikien itsetuhoisissa teoissa, arvioi Cacciatore.

Viiltelykin tapahtuu yleensä salassa. Silti se on Cacciatoren mukaan demonstraatio, kosto omille vanhemmille, omalle keholle tai ympäröivälle maailmalle.

Nuoruuteen kuuluvat impulsiivisuus ja tunneromahdukset, joillain jopa tatuoinnit ja lävistykset, mutta ei sentään itsensä vahingoittaminen.

- Se on aina merkki siitä, että nuori käsittelee vihaansa väärällä eli itsetuhoisella tavalla. Nuoren vihaisuudellekin pitäisi olla kotona tilaa, sillä se on osa normaalia aggression kasvua ja nuoren itsenäistymisprosessia.

Nuorella pitäisi olla vastassa turvallinen aikuinen, joka ei kerjää nuorelta rakkautta, vaan uskaltaa ottaa vastaan nuoren kaikki tunteet itsetuntoisella asenteella: vihaa minua vapaasti niin paljon kuin ikinä huvittaa, minä rakastan sinua silti aivan varmasti!

Liian kiltti

Cacciatoren mukaan tytöiltä puuttuvat usein aggression- ja ahdistuksensietostrategiat. Taustalta löytyvät joskus vanhemmat, jotka ovat pulassa saman asian, liiallisen kiltteyden, kanssa. Tyttö ei ehkä ole saanut mitään mallia siitä, miten näyttää tahi purkaa kamalia, ahdistavia tunteita.

Raisa Cacciatore muistuttaa, että lapsen aggressiokasvatus pitäisi oikeastaan aloittaa jo kaksivuotiaana, sillä ihminen on "väkivaltaisimmillaan" tällöin.

Jo kaksivuotiaalle voi alkaa, ja pitääkin opettaa, että yksikään suuri tunnekuohu ei jää ikuisiksi ajoiksi päälle, vaan menee itsestään ohi. Niiden vangiksi ei jää, vaikka siltä kuohunnan hetkellä tuntuisikin. Ihan pelkkä odottelu jo auttaa.

Viiltelevä nuori ei yleensä koe, että hänellä olisi ketään, johon hädän hetkellä turvautua.

- Aikuisen kannattaa puhua nuoren kanssa siitä, millaisilla strategioilla hän on itse selvinnyt, kun maailma on romahtanut. Ennaltaehkäisevästi kannattaa korostaa jo ennen murrosikää, ettei ahdistusta kannata lähteä purkamaan viiltelyyn, alkoholiin tai huumeisiin.

Avoimesti tunteensa näyttävän vanhemman mallia ei Cacciatore sinänsä pidä ollenkaan huonona, ellei tämä pura aggressiotaan nimenomaan lapseen, tai pelästytä häntä huutamisellaan.

Jos itsellä on vanhempana tapana purkaa omaa aggressiotaan esimerkiksi turhan rajuun huutamiseen, on tärkeää purkaa tilanteet lapsen kanssa aina jälkikäteen ja tietysti pyytää anteeksi. Voi sanoa, että tämä on minun tapani saada paha olo pois ja koetan kehittyä siinä.

Ole vahva

Mitä tehdä, jos aggressiokasvatusta ei ole aikanaan tajunnut antaa lainkaan, ja nuori viiltelee?

Cacciatore korostaa, että jo ensimmäisestä paljastuneesta viiltelystä pitää tehdä mahdollisimman iso numero. Tärkeää on korostaa nuorelle, että aikuinen on todella huolissaan, ja että aikuisella on keinot ja voimavarat ratkaista umpikuja nuoren kanssa.

- Pitää tehdä selväksi, että oman kehon vahingoittaminen on ehdottoman väärin, korostettava suruaan siitä, että nuoren on ollut pakko turvautua noin huonoon keinoon, sillä hänen kehonsa on upea ja arvokas.

- Sanoa hänelle vaikka, että minun lastani ei kukaan vahingoita, et edes sinä itse. Minä istun vaikka sinun päälläsi ja valvon, ettet sinä pääse vahingoittamaan itseäsi. Olen valmis vastaamaan sinun turvallisuudestasi, ja aion hälyttää tuekseni kaikki mahdolliset ihmiset: kummit, sukulaiset, kouluterveydenhuollon, asiantuntija-avun?

- Vaikkei näitä asioita toteuttaisikaan, on tärkeää, että aikuinen kertoo olevansa valmis myös siihen. Vain sitä kautta nuorikin ehkä herää huomaamaan, että ehkäpä kehoni on sittenkin niin arvokas, ettei sitä saa vahingoittaa.

 

Pysäytä viiltely

Viiltelyn pysäyttäminen alkuunsa on siksikin tärkeää, että se on addiktiivista, kuten monet epäterveet ahdistuksenpoistomekanismit. Viiltelyn aikaansaamaan nopeaan helpotuksen tunteeseen voi jäädä koukkuun.

Nuorten viiltelyaiheiset keskustelupalstat internetissä ovat pysähdyttävää luettavaa.

Suuri osa tytöistä tuntuu olevan sitä mieltä, että vanhemmille ei ainakaan voi ahdistuksestaan puhua. Yleinen oletus tytöillä tuntuu olevan, että vanhemmat eivät kestäisi kuunnella heidän huoliaan.

- Jos lapsella on näin vahva mielikuva vanhemmastaan heikkona, sen pitäisi olla vanhemmalle kasvun paikka, Cacciatore toteaa.

- Tällaisessa tapauksessa vanhemman pitäisi todella panostaa oman mielenterveytensä hoitoon. Mennä terapiaan, käsitellä omat traumansa, opetella aggressiokasvatusta ja sitä, miten ottaa vastaan murrosikäisen viha asiallisesti.

Lapsi voi tankata itsetuntoa parhaiten aikuisen itsetunnosta. Lapsen vuoksi uhrautuvaksi marttyyriksi rupeaminen ei todellakaan kannata.

 

Liikennevalomalli

Jo pientä lasta voi opettaa pärjäämään hankalien tunteiden kanssa.

  • Hankalan, kuohuvan tunteen signaali on punainen valo: seis! Älä tee mitään. Juuri punaisen valon vaiheessa lapsi ja nuori tekee äkkipikaisimmat ratkaisunsa, jos ei kestä vaikeaa tunnetta.
  • Keltaisen valon palaessa nuoren pitäisi pohtia, miksi hän tuntee mitä tuntee, mitä oikeastaan tapahtui, ja listata mielessään mahdollisia reaktiomalleja. Juuri tässä vaiheessa esimerkiksi viiltelijän pitäisi todeta, että on muitakin vaihtoehtoja käsitellä ahdistusta kuin itsensä vahingoittaminen.
  • Tunteiden rauhoituttua, vihreän valon palaessa, valitaan yksi hyvä toimintamalli ja toimitaan sen mukaan.

Asiantuntijana Raisa Cacciatore

Luettavaa: Raisa Cacciatore: Huomenna pannaan pussauskoppiin WSOY.

Lue myös artikkelit: Hankala murrosikäinen?

ja Murrosikä ja masennuksen merkit

Teksti: Marikka Bergman, Meidän Perhe

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.