Jos nuori vahingoittaa omaa kehoaan, asiasta pitää huolestua.

Jos nuori vahingoittaa omaa kehoaan, asiasta pitää huolestua.

Ei ole helppoa olla nuori tyttö tänä päivänä. Suorituspaineet ovat kovat: pitäisi olla kaunis ja seksikäs ja monipuolisesti lahjakas sekä kouluaineissa että harrastuksissa.

Ei saa mokata itseään sosiaalisissa tilanteissa. Täytyy olla pirtsakka ja iloinen, silti cool, aktiivinen ja tarvittaessa aggressiivinen.

- Herkillä tuntosarvillaan etenkin tytöt ottavat itselleen miljoona suoritevaatimusta, kunnes paineet kasvavat mahdottomiksi, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Raisa Cacciatore kuvaa.

- Eikä kukaan tule sanomaan heille, että hölynpölyä, sinun ei tarvitse olla kaikessa noin hyvä, tai tehdä noin paljon. Että miettisit mieluimmin, mitä itse haluat. Että sinulla ei ole kiire! Olet juuri tuollaisena maailman paras!

 

Paha olo purkautuu

Hyvin usein viiltelyn taustalta löytyy fyysinen trauma. Hyväksikäyttökokemus, pahoinpitely tai fyysinen kurittaminen, joka on saanut tytön vieraantumaan omasta kehostaan.

Tyttö kokee, että hänen kehonsa on huonompi kuin muilla, ja kaikki näkevät sen. Huonon kehon kautta voi pahaa oloaan purkaa..

Nuorten poikien purkaessa pahaa oloaan usein tappeluun tai paikkojen hajoittamiseen, tytön aggressio kääntyy helposti sisäänpäin.

- Tyttöjen kohdalla itsensä vahingoittamisessa on harvemmin samanlaista uhoa tai näytönhalua kuin poikien itsetuhoisissa teoissa, arvioi Cacciatore.

Viiltelykin tapahtuu yleensä salassa. Silti se on Cacciatoren mukaan demonstraatio, kosto omille vanhemmille, omalle keholle tai ympäröivälle maailmalle.

Nuoruuteen kuuluvat impulsiivisuus ja tunneromahdukset, joillain jopa tatuoinnit ja lävistykset, mutta ei sentään itsensä vahingoittaminen.

- Se on aina merkki siitä, että nuori käsittelee vihaansa väärällä eli itsetuhoisella tavalla. Nuoren vihaisuudellekin pitäisi olla kotona tilaa, sillä se on osa normaalia aggression kasvua ja nuoren itsenäistymisprosessia.

Nuorella pitäisi olla vastassa turvallinen aikuinen, joka ei kerjää nuorelta rakkautta, vaan uskaltaa ottaa vastaan nuoren kaikki tunteet itsetuntoisella asenteella: vihaa minua vapaasti niin paljon kuin ikinä huvittaa, minä rakastan sinua silti aivan varmasti!

Liian kiltti

Cacciatoren mukaan tytöiltä puuttuvat usein aggression- ja ahdistuksensietostrategiat. Taustalta löytyvät joskus vanhemmat, jotka ovat pulassa saman asian, liiallisen kiltteyden, kanssa. Tyttö ei ehkä ole saanut mitään mallia siitä, miten näyttää tahi purkaa kamalia, ahdistavia tunteita.

Raisa Cacciatore muistuttaa, että lapsen aggressiokasvatus pitäisi oikeastaan aloittaa jo kaksivuotiaana, sillä ihminen on "väkivaltaisimmillaan" tällöin.

Jo kaksivuotiaalle voi alkaa, ja pitääkin opettaa, että yksikään suuri tunnekuohu ei jää ikuisiksi ajoiksi päälle, vaan menee itsestään ohi. Niiden vangiksi ei jää, vaikka siltä kuohunnan hetkellä tuntuisikin. Ihan pelkkä odottelu jo auttaa.

Viiltelevä nuori ei yleensä koe, että hänellä olisi ketään, johon hädän hetkellä turvautua.

- Aikuisen kannattaa puhua nuoren kanssa siitä, millaisilla strategioilla hän on itse selvinnyt, kun maailma on romahtanut. Ennaltaehkäisevästi kannattaa korostaa jo ennen murrosikää, ettei ahdistusta kannata lähteä purkamaan viiltelyyn, alkoholiin tai huumeisiin.

Avoimesti tunteensa näyttävän vanhemman mallia ei Cacciatore sinänsä pidä ollenkaan huonona, ellei tämä pura aggressiotaan nimenomaan lapseen, tai pelästytä häntä huutamisellaan.

Jos itsellä on vanhempana tapana purkaa omaa aggressiotaan esimerkiksi turhan rajuun huutamiseen, on tärkeää purkaa tilanteet lapsen kanssa aina jälkikäteen ja tietysti pyytää anteeksi. Voi sanoa, että tämä on minun tapani saada paha olo pois ja koetan kehittyä siinä.

Ole vahva

Mitä tehdä, jos aggressiokasvatusta ei ole aikanaan tajunnut antaa lainkaan, ja nuori viiltelee?

Cacciatore korostaa, että jo ensimmäisestä paljastuneesta viiltelystä pitää tehdä mahdollisimman iso numero. Tärkeää on korostaa nuorelle, että aikuinen on todella huolissaan, ja että aikuisella on keinot ja voimavarat ratkaista umpikuja nuoren kanssa.

- Pitää tehdä selväksi, että oman kehon vahingoittaminen on ehdottoman väärin, korostettava suruaan siitä, että nuoren on ollut pakko turvautua noin huonoon keinoon, sillä hänen kehonsa on upea ja arvokas.

- Sanoa hänelle vaikka, että minun lastani ei kukaan vahingoita, et edes sinä itse. Minä istun vaikka sinun päälläsi ja valvon, ettet sinä pääse vahingoittamaan itseäsi. Olen valmis vastaamaan sinun turvallisuudestasi, ja aion hälyttää tuekseni kaikki mahdolliset ihmiset: kummit, sukulaiset, kouluterveydenhuollon, asiantuntija-avun?

- Vaikkei näitä asioita toteuttaisikaan, on tärkeää, että aikuinen kertoo olevansa valmis myös siihen. Vain sitä kautta nuorikin ehkä herää huomaamaan, että ehkäpä kehoni on sittenkin niin arvokas, ettei sitä saa vahingoittaa.

 

Pysäytä viiltely

Viiltelyn pysäyttäminen alkuunsa on siksikin tärkeää, että se on addiktiivista, kuten monet epäterveet ahdistuksenpoistomekanismit. Viiltelyn aikaansaamaan nopeaan helpotuksen tunteeseen voi jäädä koukkuun.

Nuorten viiltelyaiheiset keskustelupalstat internetissä ovat pysähdyttävää luettavaa.

Suuri osa tytöistä tuntuu olevan sitä mieltä, että vanhemmille ei ainakaan voi ahdistuksestaan puhua. Yleinen oletus tytöillä tuntuu olevan, että vanhemmat eivät kestäisi kuunnella heidän huoliaan.

- Jos lapsella on näin vahva mielikuva vanhemmastaan heikkona, sen pitäisi olla vanhemmalle kasvun paikka, Cacciatore toteaa.

- Tällaisessa tapauksessa vanhemman pitäisi todella panostaa oman mielenterveytensä hoitoon. Mennä terapiaan, käsitellä omat traumansa, opetella aggressiokasvatusta ja sitä, miten ottaa vastaan murrosikäisen viha asiallisesti.

Lapsi voi tankata itsetuntoa parhaiten aikuisen itsetunnosta. Lapsen vuoksi uhrautuvaksi marttyyriksi rupeaminen ei todellakaan kannata.

 

Liikennevalomalli

Jo pientä lasta voi opettaa pärjäämään hankalien tunteiden kanssa.

  • Hankalan, kuohuvan tunteen signaali on punainen valo: seis! Älä tee mitään. Juuri punaisen valon vaiheessa lapsi ja nuori tekee äkkipikaisimmat ratkaisunsa, jos ei kestä vaikeaa tunnetta.
  • Keltaisen valon palaessa nuoren pitäisi pohtia, miksi hän tuntee mitä tuntee, mitä oikeastaan tapahtui, ja listata mielessään mahdollisia reaktiomalleja. Juuri tässä vaiheessa esimerkiksi viiltelijän pitäisi todeta, että on muitakin vaihtoehtoja käsitellä ahdistusta kuin itsensä vahingoittaminen.
  • Tunteiden rauhoituttua, vihreän valon palaessa, valitaan yksi hyvä toimintamalli ja toimitaan sen mukaan.

Asiantuntijana Raisa Cacciatore

Luettavaa: Raisa Cacciatore: Huomenna pannaan pussauskoppiin WSOY.

Lue myös artikkelit: Hankala murrosikäinen?

ja Murrosikä ja masennuksen merkit

Teksti: Marikka Bergman, Meidän Perhe

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla