Jaatko lapsesi kuvia netissä? Ei ehkä kannattaisi.

Hyvä on sitten! Ystävättären viesti Facebookissa on napakka. Olen pahoittanut hänen mielensä.

Pyysin häntä poistamaan Facebookista kuvia, jotka hän otti lastemme leikkitreffeillä. Kuvissa näkyvät hänen lapsensa, mutta myös minä, kotini ja lapseni. Ystävättäreni Facebook-asetuksilla kuvia voi katsella hänen 600 kaveriaan ja heidän kaverinsa.

Kuvia kotoani voivat katsella tuhannet – jopa kymmenettuhannet – ihmiset.

Ystävättäreni ei tarkoittanut pahaa, muttei ollut ajatellut asiaa. Monet muutkaan eivät sitä tee: mieti, mitä kertovat lapsistaan sosiaalisessa mediassa, tai kysy lupaa siihen, mitä toisten lapsista julkaisevat.

Aikuisten mediataidoissa on parantamisen varaa.

Puolet 16–74-vuotiaista suomalaisista käyttää nykyään Facebookia. Pikkulasten vanhempien ikäisissä osuus on isompi: 25-vuotiaista Facebookissa on melkein 90 prosenttia, neli­kymppisistä 60 prosenttia.

Perheestä, lapsista ja vanhemmuudesta kertovia blogeja puolestaan on tuhansia. Esimerkiksi Blogilista-palvelun kautta perhe ja lapset -aiheisia blogeja löytyy 8 000.

Kuka tätä nyt lukisi?

Lapsia kasvattaa nyt netissä vanhemmuuttaan puiva sukupolvi. Osa keskustelee nettipalstoilla ja suljetuissa ryhmissä, osa jakaa lastensa kuvia ja sattumuksia Facebookissa ja Twitterissä. Bloggaajat julkaisevat lapsistaan kuvia – ja jopa nimen, syntymäajan ja päivähoitopaikan.

Projektipäällikkö Suvi Tuominen Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksesta uskoo, että moni ei tule ajatelleeksi yleisönsä suuruutta.

– Käsitys yleisöstä hämärtyy, kun esimerkiksi blogia päivittää oman kotinsa rauhassa, hän sanoo.

Hän kehottaa miettimään, kertoisiko kadunkulmassa vieraille ihmisille, niille vähän pelottaville rähisijöillekin, nimensä ja missä asuu. Tai lapsensa nimen, iän ja millainen ihminen hän on.

Nettiin ladatun kuvan voi kuka tahansa tallentaa.

– Koskaan ei voi tietää, mihin kuvia käytetään ja miten muut muokkaavat sisältöä, Tuominen sanoo.

Tavallinen riski on, että lapsi tulee kiusatuksi. Esimerkiksi terveyteen ja perheen vaikeaan elämäntilanteeseen liittyvien asioiden paljastaminen voi vaikeuttaa myöhemmin lapsen ihmissuhteita tai työnsaantia. Eikä lapsen kuvien päätyminen lapsipornosivuille ole mahdotonta.

Netissä jaettua tietoa käyttävät myös mainostajat. Esimerkiksi Facebook ja Google kohdentavat mainontaa sen mukaan.

Ministerillä oli kakkaa puntissa

Lasten nettijulkisuuden ongelma on tunnistettavuus, toteaa yksityisyyttä käsittelevä kirja Älä kerro kaikkea. Kirja kehottaa varomaan kuvan ja nimen julkaisemista yhdessä.

Jos lapsen voi esimerkiksi blogin kuvista ja tarinoista tunnistaa, hän ei voi aikuisena itse päättää digitaalisesta identiteetistään. Hänestä on jo netissä tietoa, eikä hän saa sitä pois. Ei, vaikka hänestä tulisi poliisi, ministeri tai iskelmätähti, joka haluaisi pitää tiedot lapsuudestaan itsellään.

"Ihmisen pitää voida tehdä virheitä, puhua tyhmiä, kasvaa, oppia virheistään ja aikuistua ilman, että kaikesta jää jälki", kirja kertoo.

Vaikka esimerkiksi blogin sulkisi, sen sisältö voi säilyä netissä muualle ladattuna.

Netin hakutoiminnot myös kehittyvät tavoilla, joita moni ei osaa vielä edes kuvitella. Esimerkiksi kasvojentunnistuksen ohjelmistot etsivät ihmisestä nettiin ladatut kuvat ilman, että hakija edes tietää ihmisen nimeä.

Suvi Tuominen kehottaa välttämään kasvokuvien julkaisemista lapsesta. Hän myös muistuttaa YK:n lasten oikeuksien sopimuksesta: Lapsella on aikuisen tavoin oikeus yksityisyyteen ja kotirauhaan. Lapsenkin kunnia ja maine on suojattu, ja lapsella on oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa.

Aina on häiriköitä

Vaikka omasta blogista voi siivota pois ilkeät kommentit, niitä ei voi poistaa yleisiltä keskustelupalstoilta. Kun ­lapsi isompana googlettaa nimensä, hän voi törmätä ilkeisiin kommentteihin itsestään.

Vauva.fi-sivustossa julkaistavan Eppusen kaapilla -blogin kirjoittaja Heidi kertoo seuraavansa, mitä blogeista keskustellaan.

– Mietin yksityisyyttä pitkään, ennen kuin julkaisin blogin. Päätin julkaista, mutten kerro henkilötietoja tai esimerkiksi missä asumme, missä käymme töissä, mieheni nimeä, ammattia saati lapsen päivähoitopaikkaa.

– Mitä suositumpi blogi on, sitä enemmän kuraa tulee. On ilkeilyä, trollaamista ja ihmisiä, jotka haluavat pahoittaa bloggaajan mielen, hän sanoo.

Heidi sai blogiinsa pitkään häirikköviestejä samalta kirjoittajalta. Häirikkö ei ehkä tiennyt, että hänen tietokoneensa ip-osoite paljasti hänen työpaikkansa. Hetken Heidi harkitsi meilaamista häirikön työpaikalle: ettekö huomaa, että joku käyttää työaikaansa kymmenien viestien lähettämiseen.

Sen sijaan Heidi sulki häiriköltä pääsyn blogiinsa.

Mieheni nukahti ruokapöytään

Lopettakaa heti!

Näin kirjoitti kouluttaja ja tietokirjailija Katleena Kortesuo Ei oo totta -blogiinsa vuosi sitten. Hän kehotti tunnistettavasti lapsistaan kirjoittavia äitibloggaajia laittamaan bloginsa salasanan taakse, vain valittujen luettavaksi.

Keskustelu kuohahti: monet suositut äitibloggaajat puolustivat lapsesta kirjoittamista. Heidän näkemyksensä on, että vanhemmalla on oikeus päättää lapsensa elämän yksityisyydestä tai julkisuudesta, kuten muistakin asioista.

Keskustelu jatkuu Kortesuon blogissa edelleen.

– Kun harrastus on henkilökohtainen ja tärkeä, kritiikki herättää tunteita, Kortesuo sanoo.

– Haluan puolustaa lapsia. Olen itsekin bloggaaja ja minulla on kaksi lasta. Ja kuten kaikki äidit, minäkin haluaisin kirjoittaa heistä: kuinka ihania juttuja he tekevät, ovat söpöjä ja viisaita. Juridisesti minulla on oikeus päättää lapseni yksityisyydestä, eettisesti mielestäni ei.

Kortesuo kehottaa miettimään, kirjoittaisiko puolisostaan kuten lapsestaan. Harva kirjoittaisi.

Paljonko mieheni painaa nyt? Mistä meille tuli kinaa? Mitä hän on oppinut viime aikoina? Katsokaa, kuinka paljon hän sottaa syödessään!

Me rakastamme kuvia

Nykyisistä vanhemmista harvat ovat diginatiiveja eli kasvaneet nettiaikana.

– Pian lapsia saavat ne, joille oma verkkoläsnäolo on niin itsestään selvää, etteivät he osaa ajatellakaan, ettei lapsi haluaisi olla esillä. Uskon, että ihmiset ovat aina vain valmiimpia jakamaan arkensa julkisesti, Suvi Tuominen sanoo.

Hän arvioi, että etenkin kuvien ja videoiden jakaminen yleistyy vielä rajusti. Palvelut, kuten Instagram, Youtube, Vine ja Vimeo kasvattavat suosiotaan.

– Mutta sukupolvista ei pidä puhua yhtenä könttänä; onhan nytkin teinejä, jotka eivät halua olla osa ­sosiaalista mediaa.

Suvi Tuominen vetää Suomessa EU-rahoitteista Safer Internet Centre -hanketta. Eri maissa toimivan verkoston on mahdollista vaikuttaa Facebookiinkin. Verkoston työstä on syntynyt Facebookin Perheturvallisuuskeskus, joka kertoo työkaluista, joilla suojata lasten ja perhe-elämän yksityisyyttä.

Tuominen muistuttaa, että Facebookin käyttöohjeiden mukaan toisista ei saa julkaista henkilökohtaisia tietoja kysymättä lupaa. Onko ystävättäreni julkaisema kuva kodistani tällainen henkilökohtainen tieto?

Minusta on.

Parin päivän päästä ystävätär palaa asiaan.

– Taidan olla liiankin huoleton asioiden jakamisen suhteen, mutten ole jaksanut ajatella asiaa, hän sanoo.

– Sori. Poistan kuvat. Sydän.

Lähteet: Tilastokeskus, Väestön tieto ja viestintätekniikan käyttö 2012, sosiaalisen median asiantuntijan Harto ­Pönkän blogi sekä Pernille Tranbergin ja Steffan Heuerin kirja Älä kerro kaikkea (Talentum 2013).

Lähde: Anna Ruohonen, Kulta, kerroin sen jo kaikille, Meidän Perhe 10/2013

Lue lisää:

Mieti näitä, ennen kuin jaat lapsesi tietoja somessa

Opeta lapsellesi hyvän nettikäytöksen abc

Vauvat valtaavat Facebookin ja Twitterin

Näillä säännöillä lapset touhuavat tietokoneella

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.