Näin keskustelet väittelyhenkisen lapsen kanssa.

Miten keskustella väittelyhenkisen lapsen kanssa rakentavasti ja tasa-arvoisesti?

Lapset ovat hyviä keskustelijoita siitä asti, kun he oppivat puhumaan. Kouluikäiset alkavat perustella väitteitään ja vaatimuksiaan, ja vanhemmat ovat ennen pitkää helisemässä.

-  En kannata sitä, että lapsille opettamalla opetetaan argumentointitaitoa. Lähinnä kannattaa opettaa, että sanomiset on pystyttävä perustelemaan, kertoo filosofi ja psykoterapeutti Elli Arivaara.

Lapsen puhetta pitää kunnioittaa. Se ei tarkoita aikuisen laskeutumista lapsen tasolle tai että keskustelijoiden tulisi olla täysin tasa-arvoisessa asemassa. Aikuisella on tiedollinen auktoriteetti sekä vastuu lapsesta ja siten oikeus tehdä lasta koskevia päätöksiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

- Aikuinen saa olla auktoriteetti, eikä kaikista asioissa kannata alkaa väitellä. On asioita, joista voi todeta, että minä olen pomo ja minä päätän tämän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Oikea puhe oikeaan aikaan

Periaatteellisia keskusteluja on hyvä käydä, mutta sopivana ajankohtana. Maanantaiaamuna ei kannata heittäytyä syvälliseen keskusteluun siitä, miksi kouluun on mentävä.

Toki äidin tai isän kannattaa muutamalla kysymyksellä selvittää, miksi kouluun lähteminen ei kiinnosta ja onko jokin vialla. Perusteellisen keskustelun koulun tarpeellisuudesta voi käydä myöhemmin.

Lapset saattavat olla hyvin dramaattisia, joten aivan kaikkea lapsen sanomaa ei kannata ottaa sanatarkasti. Lasten kanssa keskusteleminen vaatii herkkyyttä ja kuuntelemista.

On tärkeää antaa lapsen olla lapsi keskustelussakin. Muksu saattaa alkaa esittää väitteitä asiasta, josta hän ei tiedä mitään. Tämän puheita ei saa silti teilata, on paljon hedelmällisempää lähestyä asiaa kysymysten kautta.

 

Maailmaan mahtuu ristiriitaisuutta

Lapsille esitetyt kysymykset ovat hyvä tapa avata uusia näkökulmia keskusteluun. Kun lapsille esittää miksi-kysymyksiä, muuttuvat vastaukset jossain vaiheessa ristiriitaisiksi.

Tätä ei kannata pelätä, sillä näin käy aikuisillekin. Maailmaan mahtuu ristiriitaisuutta.

- Lapsille voi myös sanoa, että ei kannata uskoa kaikkea. Lapset vakuuttuvat asioista helposti ja saattavat pitää kavereiltaan kuulemia asioita totuuksina. Kavereita ei kuitenkaan kannata leimata valehtelijoiksi. Lapselta voi vaikka kysyä, "ehkä ystäväsi luulee näin, mutta onkohan se niin?" Arivaara neuvoo.

Arkikeskustelusta voi aueta hyvä dialogi. Parhaimmillaan keskustelusta tulee yhteinen tutkimusmatka. Jutteleminen esihistoriasta ja Tyrannosaurus Rexistä saattaa johtaa yhteiseen pohdiskeluun ja kuvitteluun siitä, millainen maailma oli ennen ja millainen se voisi olla.

 

Kun kaikki muut saa

Usein lapsen kanssa syntyy väittelytilanne, kun hän haluaa jotakin: karkkia, lisää peliaikaa tietokoneella tai kivannäköisen lelun kaupassa.

Tällöin lapselta kannattaa vaatia perusteluja ja niitä on esitettävä myös itse.

- Lasten usein käyttämä 'kun kaikki muut saa' -perustelu ei ole pätevä. Vanhemmat voivat tehdä asiat omalla tavallaan riippumatta siitä, tekevätkö tai ostavatko toiset jotain muuta.

Mutta myös lapselle annettavan vastauksen on oltava perusteltu. Esimerkiksi karkista voi puhua terveysnäkökulmasta ja jos perheessä on sopimuksia, kuten karkkipäiväkäytäntö, siihen voi vedota.

 

 

Viisi tapaa kannustaa keskustelijaa

  • Älä hukuta lasta kysymyksiin.
  • Kannusta lasta hankkimaan tietoa myös kodin ulkopuolelta.
  • Älä huomauttele ja korjaa lapsen virheitä jatkuvasti.
  • Älä puhu lapsen asioista toisille hänen läsnäollessaan.
  • Älä vastaa lapsesi puolesta toisten esittämiin kysymyksiin.

Lähde: Adele Faber ja Elaine Mazlish: How to talk so kids will listen & listen so kids will talk.

Teksti: Henrik Kärkkäinen, Meidän Perhe

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla