Hollannissa kasvavat tutkimusten mukaan maailman onnellisimmat lapset. Uutuuskirja paljastaa, mistä se johtuu.

Kukapa ei haluaisi kasvattaa onnellista lasta, josta varttuu tasapainoinen, itsevarma ja elämässään pärjäävä aikuinen. Unicefin tilastojen mukaan hollantilaisilta se onnistuu parhaiten maailmassa.

Uutuuskirjassa Maailman onnellisimmat lapset  – kasvatus hollantilaisittain (Siltala 2017) Rina Mae Acosta ja Michele Hutchison kertovat, mitkä ovat hollantilaisten salaisuuksia.

Kirjoittajat tarkastelevat hollantilaista vanhemmuuskulttuuria osittain ulkopuolisin silmin: Rina Mae on kotoisin San Fransiscosta ja Michele Keski-Englannista. Heillä on hollantilaiset puolisot ja kummallakin kaksi lasta.

Kuva: Elma Coetzee
Kuva: Elma Coetzee

1. Ei paineita!

Mikä koulu on paras lapselleni? Millaiset harrastukset antavat hänelle etumatkaa ikätovereihin niin, että hänestä kasvaa menestyjä?

Tällaisia kysymyksiä hollantilaisvanhemmat eivät pohdi.

Päiväkodeissa ja alakouluissa painotetaan sosiaalisten taitojen oppimista enemmän kuin huipputuloksia. Taustalla on ajatus, että hyvät suoritukset eivät välttämättä tee ketään onnelliseksi, mutta onnellisuus edistää hyviä suorituksia. Siksi lapsille ei anneta paljoa kotiläksyjä eikä heitä kuljeteta tavoitteellisiin, aikaavieviin harrastuksiin, vaan jokaisessa päivässä pitää olla tilaa vapaalle leikille ja ulkoilulle.

Harrastuksissa pidetään tärkeimpänä, että lapsi saa kokeilla erilaisia asioita ja siten löytää oman juttunsa. Menestymispaineita ei ole.

Kun koulujen kulttuuri ei ole kilpailuhenkinen eikä suorituksiin keskittyvä, oppilaiden yhteishenki on parempi ja kiusaamistakin on vähemmän kuin monissa muissa maissa.

2. Lapset saavat näkyä ja kuulua

Leikkimällä ja tutkimalla lapsi oppii, ajattelee hollantilainen eikä vaadi lapsiaan olemaan hiljaa ja pysymään paikoillaan. Siksi hollantilaislapset saattavat olla aikuisen näkökulmasta välillä rasittavia: äänekkäitä, kyseenalaistavia, liikkuvaisia. Mutta heistä myös kasvaa itsevarmoja aikuisia, jotka osaavat ilmaista itseään ja pitää puoliaan.

”Ei ole aina helppoa neuvotella asioista viisivuotiaan kanssa.”

– Neuvotteleva vanhemmuus on ollut minulle yksi vaikeimpia asioita omaksua hollantilaisessa kasvatustyylissä, sillä olen itse saanut autoritäärisen kasvatuksen, jossa lapset opetetaan tottelemaan vanhempiaan, sanoo Rina Mae.

– Ei ole aina helppoa neuvotella asioista viisivuotiaan kanssa, jolla on omat vahvat mielipiteet. Mutta ainakaan hänestä ei kasva ihmistä, joka ei tiedä kuka on ja mitä haluaa.

3. Paljon arkiliikuntaa

Yksi onnellisuuden salaisuuksista voi hyvinkin olla mielihyvähormoni endorfiini, jota erittyy liikunnassa. Hollannissa pidetään itsestään selvänä, että lapset pyöräilevät kouluun ja harrastuksiin, ensin vanhemman valvonnassa ja melko varhain myös itsenäisesti.

– Lasten itsenäisyyttä kasvatetaan vähitellen, ikätason mukaisesti. Se, että lapset saavat leikkiä ulkona ilman valvontaa ja pyöräillä itse kouluun, kasvattaa neuvokkuutta ja itsevarmuutta, Michele sanoo.

– Vanhemmalle se on tietysti haastavaa, koska jokainen seuraava askel lisää itsenäisyyttä tuntuu aluksi pelottavalta. Mutta itsenäisyyden hyödyt ovat suurempia kuin riskit.

Pyöräily säässä kuin säässä kasvattaa lisäksi lasten sinnikkyyttä.

4. Vähemmän rahaa, enemmän aikaa

– Kun odotin esikoistani, ajattelin amerikkalaiseen tapaan, että mitä enemmän rahaa käytän täydellisiin varusteisiin, sitä enemmän todistan rakastavani lastani, Rina Mae kertoo.

Hollannissa tällainen ajattelutapa on vieras. Lapsiperheet kierrättävät ahkerasti vaatteita, leluja ja lastentarvikkeita. Kukaan ei tuo kaverisynttäreille liian kalliita lahjoja, koska pröystäily olisi sopimatonta. Retkeily on suosittu lomailumuoto.

Materiaalisen hyvän sijaan perheet satsaavat yhteiseen aikaan. Monet perheelliset – tyypillisesti äidit – tekevät osa-aikatyötä. Perheen yhteiseltä ajalta ei odoteta suuria, vaan nautitaan tavallisesta arjesta: yhteisistä aamupaloista ja päivällisistä perheen kesken.

Teineille suositellaan taskurahaa 55 euroa kuussa. Sillä on tarkoitus hankkia omat vaatteet ja kirjat.

Kohtuullisuus on hollantilaisille niin suuri arvo, että heillä on jopa yhteneväiset suositukset lasten ja nuorten taskurahoiksi. Se vähentää lastenkin välistä kateutta ja kilpailua.

– Teineille suositellaan 55 euroa kuussa, jolla on tarkoitus hankkia vaatteet, koulukirjat ja omat huvitukset. Jos teinipoikani haluaa kalliit merkkilenkkarit, hän säästää ne kuukausirahastaan. Perheet ovat ylpeitä siitä, että nuoret oppivat varhain hallitsemaan rahankäyttöään, sen sijaan että he ostaisivat lapsilleen kaiken mitä he haluavat, Michele selittää.

5. Lisää tukea vanhemmuuteen

Hollannissa on yksi asia paremmin kuin missään muussa maassa. Kun perheeseen syntyy lapsi, kotiin tulee äitiyshoitaja 8–10 päiväksi hyvin edulliseen, valtion tukemaan hintaan.

Äitiyshoitaja opastaa vauvanhoidossa ja auttaa ruuanlaitossa, siivoamisessa ja isompien lasten hoitamisessa.

Äitiyshoitaja opastaa vauvanhoidossa ja auttaa käytännön asioissa, kuten ruuanlaitossa, siivoamisessa ja isompien lasten hoitamisessa. Hän myös tarkkailee vastasynnyttäneen äidin mielialoja ja ohjaa lisätuen piiriin, jos huomaa merkkejä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

– Se, miten Hollanti hoivaa äitejä synnytyksen jälkeen on poikkeuksellista, Michele sanoo.

Se, että alusta asti huolehditaan myös äitien hyvinvoinnista ja tarpeista, koituu lastenkin parhaaksi. Uhrautuvien marttyyrien sijaan heitä kasvattavat hyvinvoivat, elämäänsä tyytyväiset vanhemmat.

Hieno homma, mutta miten se tehdään?

Pitääkö muuttaa Hollantiin, jotta voi kasvattaa onnellisen lapsen?

– Kulttuurin muutos lähtee yhteisöstä. Jos olet tyytymätön johonkin asiaan, puhu siitä naapureille, lasten koulukavereiden vanhemmille, harrastusporukoille. Miettikää yhdessä, miten voisitte muuttaa asioita, Michele sanoo.

– Jos esimerkiksi lasten harrastukset aiheuttavat liikaa paineita koko perheelle, aloittakaa yhdessä äitien kapina, Rina Mae yllyttää.

Vierailija

Kuinka kasvattaa onnellinen lapsi – viisi asiaa, jotka meidän kannattaisi oppia hollantilaisilta

Kotisynnytysten takia se hoitaja kotiin tulee, pääosassa on äidin voinnin tarkkailu. Ei ne ole todellakaan mitään kodinhoitajia. Lisäksi hollantilaiset ei suinkaan ajattele, että koulu kuin koulu, siellä on keskieurooppalaiseen tapaan hyviä ja huonoja kouluja, jokainen haluaa lapsensa hyvään, koska sitä kautta pääsee helpommin jatko-opintoihin. Amerikkalaisen silmin siellä on varmaan kuin lintukodossa, mutta totuus on raadollisempi. Retkeilyä on varmasti olevinaan paljon, jos omassa kotimaassa...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.