Kuva:stocksnap.io
Kuva:stocksnap.io

Vauva.fin bloggarit kertovat, miltä tuntuu kun lapsi aloittaa ensimmäisen luokan.

Miten kertoa lapselle, että maailma ei ole pelkästään turvallinen paikka?

”Ekaluokan aloitus on hieno vaihe. Se on haikeaakin, mutta on osa lapsen kasvua ja itsenäistymistä, kun näen, miten kaverit tulevat koko ajan tärkeimmiksi ja hänelle on kehittynyt omia mielenkiinnon kohteita.

Aadan tuleva koulu on lähellä, vain muutama sata metriä kotoa. Matkalla ole isoja autoteitä ja hän on ollut viime vuoden koulun eskarissa, joten käytännöt, opettajat ja luokat ovat tuttuja.

Olen jo eskarivuonna ollut mukana koulun vanhempain yhdistyksessä, ja nyt olen sen puheenjohtaja. Se on mielestäni hyvä tapa vanhemmalle päästä katsomaan koulun seinien sisäpuolelle ja vaikuttamaan oman lapsen turvallisuuteen ja hyvään koulupolkuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Olen jo eskarivuonna ollut mukana koulun vanhempain yhdistyksessä, ja se on mielestäni hyvä tapa vanhemmalle päästä vaikuttamaan oman lapsen turvallisuuteen ja hyvään koulupolkuun.”

Olemme aina tunteneet ihmiset, kaverit ja heidän vanhempansa, joiden kanssa Aada on liikkunut. Emme tulevaisuudessa välttämättä aina tiedä, keitä meillä kotona on, missä lapsi liikkuu ja millainen perhe lasta on vastassa, kun hän vierailee kaverin luona. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huomaan pohtivani, miten rikon turvallisesti lapseni vilpittömän kuplan: Olen aina kannustanut lasta luottamaan ihmisiin ja uskomaan ihmisistä hyvää. Koulun alkaessa myös lapsen vapaus ja itsenäisyys kasvaa – hän tulee kohtaamaan myös ihmisiä, joihin minä en voi vaikuttaa. En ole vielä keksinyt tapaa kertoa niistä ”ei niin hyvistä ihmisistä”, joita lapsi saattaa kohdata. Miten luoda turvallisuutta, ilman että vie sitä pois ja korvaa sen pelolla. 

Koulu tulee varmasti määrittämään tulevaisuudessa myös aiempaa enemmän vapaa-aikaa: Läksyt pitää tehdä ajoissa ja rauhassa, ja elämä on varmasti tasapainoilua harrastusten, perheen oman ajan, kavereiden ja koulutyön kanssa.

”En ole vielä keksinyt tapaa kertoa niistä ”ei niin hyvistä ihmisistä”, joita lapsi saattaa kohdata.”

Monissa perheissä todelliset ruuhkavuodet alkavat samaan aikaan koulunaloituksen kanssa. Tuntuu ehkä hieman hölmöltäkin, mutta minua huolettaa myös se, että ehdimmekö näkemään suurta ystäväperheiden porukkaamme tulevaisuudessa samaan tapaan, kun koulun myötä kiireiset vuodet alkavat.

Marika kirjoittaa Teehetkien koti -blogia Vauva.fissä.

Ekaluokkalaisen kanssa voi tehdä melkein mitä vain!

"Esikoisen eskarivuosi meni tavattoman nopeasti. Se ei tienkään ole yllätys. Vuosi oli koko perheelle myös yllättävän raskas, vaikka lapsi tuntui nauttivat jokaisesta päivästä. Kaverit rynnistivät lapsen elämään isompaan rooliin kuin olisin etukäteen mitenkään uskonut. Lapsi oppi paljon, mutta ainakin yhtä paljon tarvittiin vanhemmilta lisää rajoja ja rakkautta. Vuosi osoitti turhankin selvästi, mitä tarkoittaa, että lapsi on yhtä aikaa iso ja pieni. 

Olen kuullut useammastakin suusta, että kaikki nämä huomiot pätevät myös ekaluokkaan, mutta vielä eskariakin voimakkaammin. Huh, huh! 

Kesällä on tarkoitus olla mahdollisimman paljon yhdessä koko perheenä. Uskomme sen lataavan sekä akkuja että valmiuksia tulevaan syksyyn. Muksu on nyt myös mahtavassa iässä – hänen kanssaan voi tehdä melkein mitä vain, sillä lapsi ymmärtää sovitun, mutta on edelleen hirmuisen kiinnostunut kaikesta. Aivan kaikesta."

Tuomas kirjoittaa Isäkuukaudet blogia Vauva.fissä.

Vilkasliikenteinen koulumatka jännittää

”Olen äitinä vähän kontrollifriikki ja koulun aloitus on minulle kasvamisen paikka: on pakko opetella päästämään irti.

Tähän asti perheessä on ollut selkeä arkirutiini, jossa lapset ovat päiväkodissa ja vanhemmat töissä. Nyt se hajoaa ja lapsen reviiri ja itsenäistyminen kasvavat. Toisaalta on ihanaa, että hän on jo noin iso, eikä tarvitse äitiä joka asiaan.

Liinan tuleva koulumatka on verrattain lyhyt, vain kaksi kilometriä, mutta matkalla on isoja liikenneympyröitä ja vilkasliikenteinen katu, ja se jännittää niin minua kuin lasta eniten koulun aloituksessa.

”Minua kauhistuttaa, mutta kai se homma toimii!”

Tuntuu hurjalta päästää lapsi liikenteen sekaan yksin – häntähän on vahtinut joku koko hänen seitsemän ensimmäistä vuottaan! Onneksi perheellämme on mahdollisuus järjestää Liinalle kyyti kouluun aina tarvittaessa. Iltapäiviksi Liina menee koulun järjestämään iltapäiväkerhoon ja me haemme hänet sieltä.

Eskari oli päiväkodin yhteydessä, joten kouluun siirtyminen on iso muutos. Päiväkodissa Liina on toiminut vielä monen aikuisen valvonnassa ja ympärillä on ollut taaperoita ja leikki-ikäisiä. Nyt luokalla on yhtäkkiä yli kaksikymmentä lasta ja vain yksi opettaja. Muut lapset ympärillä ovat jo isompia. Minua kauhistuttaa, mutta kai se homma toimii!”

Piia Kirjoittaa blogia On elettävä huolella Vauva.fissä.

Kyyneliltä ei voi välttyä

"Menemme saattamaan lasta koululle ensimmäisenä päivänä. Tiedän jo nyt, ettei kyyneliltä voi välttyä. Sitä ajattelee, että koululainen on jo niin iso, vaikka näkeehän sen, miten pieniä ne ekaluokkalaiset polvitaipeissa heiluvien reppujensa kanssa oikeasti vielä ovat.

Koska kyseessä on toinen kouluun lähtijä, ei edessä ole samanlainen hyppy tuntemattomaan kuin pari vuotta sitten ensimmäisen kanssa. Tunnen silti  hieman jännitystä ja huolta pikkukoululaisen pärjäämisestä: Kuinka muutos häneen vaikuttaa? Saako lapsi kavereita? Jaksaako vipeltäjäluonne keskittyä tunnilla?

"Jaksaako vipeltäjäluonne keskittyä tunnilla?"

Jälkkäriin poika menee osa-aikaisesti, mikä on meille uusi juttu: ekaluokkalaisen aikaan olin äitiyslomalla. Vähän mietityttää, käyvätkö päivät raskaaksi? Toisaalta väsymysraivarit olivat viimeksi suuri yllätys, mutta nyt osaan jo varautua niihin.

Poika kävi isoveljen tavoin mummin kanssa koulureppuostoksilla, mutta vielä on hankinnassa koulupöytä. Puhelimen tuleva ekaluokkalainen sai kesän alussa – ei uuden, vaan isoveljen vanhan. Vielä pitää käydä läpi kenelle soittaa missäkin tilanteessa, ja tietenkin muistuttaa, että puhelimen käyttö koulupäivän aikana on kielletty."

Tuire kirjoittaa Sattumia ja suklaarakeita -blogia Vauva.fissä

Minun pitää opetella olemaan rennompi äiti

"Tunnen haikeutta, sillä esikoiseni aloittaa ensimmäisen luokan. Tuntuu, että vastahan hänet synnytin! Todennäköisesti itken ensimmäisenä päivänä saattaessani poikaa kouluun. Olen omalla tavallani todella ylpeä, ja odotan innolla, että poika oppii lukemaan ja saa uusia kavereita.

"Odotan innolla, että poika oppii lukemaan ja saa uusia kavereita."

Minun pitää varmaan vähitellen opetella olemaan rennompi ja ymmärtää, ettei esikoinen ole enää ihan pieni. Ehkä hänelle voi jo antaa hieman enemmän vapauksia sekä vastuuta?

Mietin, saako poika kavereita koulusta, kun tutut esikoulukaverit siirtyvät toiseen kouluun. Jännittää, näkyykö pojan vilkkaus koulussa ja pelkään siitä mahdollisesti johtuvia ongelmia. 

Meidän ekaluokkalainen ei tarvitse aamu-, eikä iltapäivähoitoa, koska olen itse vauvan kanssa kotona. Kännykkä Eemilillä on, mutta ainakaan alkuun sitä ei oteta kouluun mukaan. Lähes kaikki tarpeellinen on jo hankittu koulua varten: enää puuttuu muutamat jutut kuten kunnon jumppavaatteet jumppatunneille."

Mari kirjoittaa blogia Villi viisikko Vauva.fissä.

Juttua muokattu 26.7.2019. Lisätty Teehetkien koti ja On elettävä huolella -bloggaajien kohdat.

Vierailija

Aika kuluu nopeasti. Alussa vauva-aikana se tuntuu menevän hitaasti, jos on kovin raskasta. Mutta hei ajatelkaa. Sinä vuonna kun vauvasi syntyy, niin siitä jo tasan 10 vuoden kuluttua hän menee jo alakoulun nelosluokalle. Eli lyhyt on lapsuus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla