Asperger-poika Taavi Purhonen, 10, on paljon kiinnostuneempi luonnosta kuin ihmisistä.

Iltapäivän luontoretki on Taavi Purhosen päivän kohokohta.

– Mie näin tuolla päin linnun, joka piti erikoista ääntä. Tuolla meni naakka, Taavi osoittaa oksien välissä näkyvää tyhjää taivasta.

Joensuulaisen omakotitaloalueen vieressä kasvaa kohmeinen metsä. Auton renkaiden painama metsätie vie puiden keskelle. Taavi kävelee metsään avustajansa Minna Vestmanin kanssa.

Kun Taavi käveli aamulla kouluun, taivaan halki lensi 16 korppia. Eilisellä koulumatkalla hän näki punatulkkunaaraan.

Kymmenenvuotias Taavi on kiinnostunut enemmän luonnosta kuin ihmisistä.

Metsätien sivuun on kaatunut pitkä pajupuun oksa.

– Pajunkissoja! Miten voi olla? Miksi niitä on?

– Onpa vain, Minnakin ihmettelee.

– Tämä on sisältä vihreä, vaikka puu on kaatunut.

– Se on vielä elossa.

Taavi irrottaa oksasta kymmenen sentin mittaisen pätkän, jossa kissa kukkii.

– Pitää pistää taskuun.

Puistoalueen ruohokentällä on myyrän kaivamia multakekoja. Mäntyjen oksissa on viisi neulasta. Tavallisesti mäntyjen neulasia on vain kaksi.

Taavi ei ymmärrä, miksi kukaan sanoisi yhtä ja tarkoittaisi toista.

Kun Taavi oli esikouluikäinen, hänellä diagnosoitiin neurologinen kehityshäiriö, Aspergerin oireyhtymä. Taavin hermosto ja aivot toimivat eri tavalla kuin muiden ihmisten. Hän ajattelee eri tavalla.

Taavi ei ymmärrä, miksi kukaan sanoisi yhtä ja tarkoittaisi toista.

Jos äiti Riikka Himanen sanoo kahdelle pojalleen ”onpa kiva, kun riehutte”, Taavin mielestä äiti tarkoittaa juuri sitä.

Metsässä ihmeellisiä asioita tulee vastaan parin metrin välein. Jos Taavi saisi päättää, retket venyisivät tuntien mittaisiksi.

Syksyllä hän kävi poimimassa sieniä joka päivä. Karvarouskuja oli paljon.

– Tässä oli joskus kantarelleja, mutta viime syksynä ei ollut.

Koivun runkojen välistä näkyy pieni kostea aukio. Taavi huomaa, että aukiolla kasvaa muutamia korkeita osmankäämiä. Hän kiiruhtaa yhden kasvin luo ja alkaa kiskoa irti sen pitkulaista päätä.

Taavi haluaa kasvin mukaansa. Ei irtoa. Ei millään.

– Tarvin vähän apua, Taavi huutaa Minnalle.

– Et sie hevillä periksi anna. Mie olisin jo luovuttanut. Aina pitäisi olla linkkuveitsi mukana kävelyllä.

Syvä kiinnostus yksityiskohtiin muuttuu helposti pakkomielteeksi.

Taavin maailma täyttyi kaksivuotiaana kasettisoittimista ja videoista. Kaikki lelut olivat pahvilaatikoista rakennettuja soittimia.

Päiväkodin hoitajat huomasivat, että Taavi saattoi jumiutua juoksemaan tai riehumaan pitkäksi aikaa, kun olisi pitänyt pukea ulkovaatteet ja lähteä ulos. Ruokailun aikana lapsi oli erityisen tarkka siitä, juoko hän omasta mukistaan ja onko lautanen varmasti sama kuin viimeksi.

Syvä kiinnostus yksityiskohtiin muuttuu helposti pakkomielteeksi. Kun ajatus on vallannut mielen, siitä on lähes mahdotonta päästää irti.

Aspergerin oireyhtymä on autismin lievä muoto. Kehityshäiriö syntyy sikiövaiheessa, ja se voi periytyä. Taavin suvussa oireyhtymää ei ole aiemmin ollut.

Suomessa Asperger-henkilöitä on arviolta noin 40 000. Noin joka sadannella lapsella on Aspergerin oireyhtymä.

Asperger näkyy persoonallisuuden piirteinä ja käyttäytymistapoina. Diagnoosin alle mahtuu laaja kirjo erilaisia ihmisiä. Taavilla on diagnosoitu Aspergerin lisäksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöt adhd ja add.

Taavi tunnistaa tutut ihmiset useammin vaatteista kuin kasvoista

Taavin tapauksessa oireyhtymä tarkoittaa muun muassa sitä, että hän voi uppoutua kiehtoviin yksityiskohtiin erityisellä intensiteetillä. Hänellä on pohjaton tiedonjano ja supermuisti.

Taavi huomaa ympärillään yksityiskohtia, jotka ovat muille yhdentekeviä. Kylään mennessään hän saattaa pysähtyä ihastelemaan huoneen kattolistoja.

Taavin ja kuusivuotiaan pikkuveljen Vihtorin huoneen seinillä on piirustuksia planeetoista ja perheenjäsenistä. Pöydällä on Taavin uistinkokoelma, kirjava joukko monenkokoisia ja -värisiä pyydystimiä eri kalalajeille. Lattialla on lintukirjoja.

Kaapin oveen on teipattu leikkimisen säännöt: Yhteisleikit päätetään vuorotellen. Molemmat saavat ehdottaa ideoita leikin kulkuun liittyen. Kumpikaan ei ole pomo. Tappelu kielletty! Erimielisyydet selvitetään puhumalla, ja molempien on välillä annettava periksi.

Sosiaaliset normit ja odotukset ovat Taaville käsittämättömiä. Taavi ei luonnostaan osaa tulkita toisten ilmeitä. Hän on vakavailmeinen poika, joka ei vastaa hymyyn ja katsoo harvoin vieraita ihmisiä silmiin. Taavi tunnistaa tutut ihmiset useammin vaatteista kuin kasvoista.

Äiti Riikka on opettanut Taaville, miksi ihmisiä pitää tervehtiä. Jos ei tervehdi, toinen voi luulla, että on suuttunut.

Kuten monet Asperger-henkilöt, Taavi pitää siitä, että asiat toistuvat samanlaisina. Hänen on vaikea hyväksyä se, että tuttu leikki muuttuu yhtäkkiä. Leikkiessä on vaikea ottaa vastaan muiden ehdotuksia.

Koulussa leikin avulla harjoitellaan ryhmässä olemista. Hippaleikeissä Taavi opettelee toisten koskettamista. Se ei ole helppoa pojalle, jonka aistit ovat herkät. Kun äiti kampaa hiuksia, tuntuu kuin joku hakkaisi päänahkaa.

Uusiin ihmisiin tutustutaan pelaamalla lautapelejä, jotka Taavi usein voittaa, koulussa ja kotona.

– Mie voitan aina uunossa, Vihtori sanoo.

Musiikki on Taaville sietämätöntä melua.

Nyt Taavi käy kolmatta luokkaa erityisluokalla, jossa on yhteensä kaksi oppilasta avustajineen. Oppilaat opiskelevat oman opetussuunnitelmansa mukaan.
Opetuksessa hyödynnetään Taavin omia kiinnostuksen kohteita. Käsityötunnilla Taavi tekee leluja perheen kissoille, Nupulle ja Pirpanalle. Teknisen työn tunnilla hän on tehnyt linnunpöntön.

Yksi opetuksen tavoite on, että Minnan lisäksi muutkin aikuiset voisivat ohjata Taavia. Musiikkitunti on tulevaisuuden suuri tavoite pojalle, jolle musiikki on sietämätöntä melua.

Taavi vie kouluun omat eväät kolmena päivänä viikossa. Parina päivänä hän käy koulun ruokalassa, mutta ennen muita oppilaita, jotta melu ja ihmismäärä eivät rasita liikaa.

Vihtori vetää sängyn alta lelulaatikon. Lattia täyttyy legojen armeijasta, kun pojat alkavat rakentaa Transformers-hahmoja. Keltainen ukko muuttuu autoksi, mutta yksi pyörä puuttuu.

Taavi istuu lattialla vasen jalka koukussa, nojaa polveaan vasten ja keskittyy legoukon rakentamiseen.

– Vaihda välillä asentoa, äiti huikkaa.

Nilkka kipeytyy, jos on liian kauan paikallaan eikä muista vaihtaa asentoa. Välillä nilkkaan täytyy laittaa tukea, ettei se nyrjähdä.

Vanhempien eron jälkeen Taavin vointi huononi entisestään.

Kaksi vuotta sitten Taavin ja Vihtorin vanhemmat Riikka Himanen ja Marko Purhonen päättivät erota ja muuttaa erilleen. Erosta oli puhuttu vanhempien välisten ongelmien vuoksi jo vuosia.

Lopulta vanhemmat totesivat, ettei heillä ole yhdessä asuessaan tarpeeksi voimia huolehtia Taavin erityistarpeista ja Vihtorista. He eivät halunneet, että lapset joutuvat kärsimään tulehtuneista väleistä ja ainaisesta sinnittelystä.

Ero oli liian raskas Taaville, jolle pienetkin elämänmuutokset ovat vaikeita.

Koulunkäynti tavallisella luokalla oli ollut Taaville vaikeaa jo ennen eroa. Luokassa pulpetit olivat lentäneet, ja raivokohtauksista oli tullut osa arkirutiinia.
Eron jälkeen Taavin vointi huononi entisestään. Hän sai psykoottisia oireita ja joutui vuodeksi sairaalaan lastenpsykiatriselle osastolle.

Sairaalassa hän sai opetusta sairaalakoulussa ja tutustui avustajaansa Minnaan. Koulunkäynti viivästyi, ja sairaalasta päästyään Taavi palasi koulun kolmannelle luokalle.

Nyt Taavi ja Vihtori asuvat vuoroviikoin äidin ja isän luona. Matka isän luo kestää kymmenen minuuttia. Vanhemmat pitävät tiiviisti yhteyttä ja asuvat lähekkäin, jotta poikien siirtyminen paikasta toiseen sujuu mahdollisimman kivuttomasti.

Sairaalassa Taavi toisti yhtä leikkiä ja suostui leikkimään vain tietyillä leluilla. Asperger-lapsille on tyypillistä, että leikki toistaa itseään eikä leikissä ole juonellista tarinaa.

Nyt Taavi leikkii useita leikkejä, useilla eri leluilla. Hän syö keskittymiskykyä parantavia lääkkeitä, jotka auttavat myös leikkimisessä. Lisäksi hänellä on lääkitys, joka estää psykoosin uusiutumisen.

Taavi on oppinut Vihtorilta myös huumorintajua. Pojat nauravat yhdessä pyllyjutuille.

Koulussa Taavi leikkii hippaa muidenkin kuin omien kavereidensa kanssa ja osaa kertoa muille säännöt. Vuosi sitten hän kulki koulutaksilla kahdestaan avustajansa kanssa. Nyt matka sujuu yhdessä avustajan ja muiden lasten kanssa.

Taavin paras leikkikaveri on Vihtori, joka tuntee veljensä ja tietää, mitä Asperger tarkoittaa.

Vihtori on oppinut toistamaan isoveljen leikkejä. Taavi on oppinut pikkuveljeltä, että legohahmot voivat puhua.

– Eivät ne oikeasti puhu.

– Ei niin, mutta leikisti.

Taavi on oppinut Vihtorilta myös huumorintajua. Pojat nauravat yhdessä pyllyjutuille, minkä jälkeen Taavi saattaa jumiutua hauskaan juttuun tuntikausiksi.
Pojilla on omia leikkisääntöjä. Toisen kädestä ei saa ottaa lelua. Vastarakennettuja legoja ei saa purkaa.

Mutta onko kaksi tuntia sitten koottu lelu vastarakennettu vai ei? Kolme tuntia sitten? Siitä tapellaan joka päivä.

Pojat juoksevat olohuoneeseen katsomaan piirrettyjä. He istuutuvat vierekkäin ja painautuvat sohvan reunaa vasten. Keskittynyt odotus täyttää olohuoneen, ja tietokoneen ruutu täyttyy taistelevista robottihahmoista, samanlaisista kuin poikien legosoturit.

Illalla Taavi pakkaa kymmenet Transformers-hahmot keltaiseen kassiin odottamaan seuraavaa päivää. Taavi ja Vihtori lähtevät viikoksi isän luo.  Kun kassi on täynnä, Taavi hakee hyllystä kansion ja istuu sängyn reunalle. Hän avaa kansion ja kääntää huolellisesti esiin muovitaskun toisensa jälkeen:

– Tässä on kurki. Pulu. Huuhkaja.

Kansio on täynnä erikokoisia ja -värisiä linnun sulkia, lajin mukaan järjesteltyinä. Taavi viipyy hetken jokaisen linnun kohdalla ja katsoo tarkasti. Hän vetää taskusta varovasti pienen, täplikkään linnun siiven ja pitelee sitä hellästi käsissään. Nuolihaukan siipi.

Meidän Perhe 4/2015

Ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Uusimmista koululaisten taitoja mittaavista Pisa-tuloksista selviää, että Suomessa poikien ongemanratkaisukyky on selkeästi heikommissa kantimissa kuin tyttöjen. Samaan aikaan, kun ongelmanratkaisukyky osoittautui kokonaisuudessaan suomalaisnuorten vahvimmaksi osaamisalueeksi, oli siinä myös suurimmat sukupuolten väliset erot.

Nyt julkaistut tulokset ovat osa Pisa2015-tutkimusta.

Erot olivat suuria myös jo aiemmin julkistetussa, lukutaitoa mittaavassa tutkimuksessa, joka saattaa osittain selittää ongelmanratkaisukykyä mittaavan testin tulokset. Ongelmien ratkaisun haasteeksi osalla oppilaista voi muodostua se, ettei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin.

Kirjailija Timo Parvelan mielestä poikien lukutaidon kehittymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että nimenomaan isät lukisivat pojilleen enemmän. 

– Jo lähtökohtaisesti pojan olisi hyvä nähdä isä kirjaan syventyneenä älylaitteen sijaan, Parvela kertoo.

Ongelmanratkaisukykyä mittaavassa testissä nuoret lukivat chat-keskustelua ja valitsivat keskustelun pohjalta oikeita vastausvaihtoehtoja. Tehtävissä arvioitiin myös vuorovaikutusta ja yhteistyötaitoja.

Euroopan maista Viro ja Suomi ylsivät Pisa2015 -tuloksissa kymmenen kärkeen. Parhaiten ongelmanratkaisukyvyssä menestyivät Singaporen ja Japanin koululaiset.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos lapsi ei halua keskustella peloistaan, niistä voi tehdä vaikka laulun. Tärkeintä kuitenkin on, että vanhempi välittää ja antaa lapselle luvan pelätä. 

Ekaluokkalainen istuu illalla sängyllään ja pelkää. Ei mörköjä, ei pimeää, vaan sitä, että vanhemmille käy yön aikana jotain kamalaa. Kuulostaako tutulta? 

Psykologi Silja Salmi Fammi psykologi- ja psykoterapiapalveluista kertoo, että ala-asteikäisen lapsen pelot ovat erilaisia kuin vaikkapa neljävuotiaan. Tämä johtuu lapsen ajattelun kehittymisestä.

Kouluikäisen lapsen maailmankuva laajenee, ja hän alkaa tiedostaa elämän realiteetteja. Pienelle lapselle on helppo kertoa, että vanhemmat kyllä voittavat kaikki maailman pelottavat möröt. Isompi lapsi tietää jo, että vanhemmat eivät pysty mihin vain. Myös lapsen oma kuolevaisuus saattaa pelottaa.

– Pieni lapsi ajattelee olevansa kaikkivoipa, eikä osaa ajatella asioita realistisesti. Jos lähipiirissä joku kuolee, neljävuotias saattaa ajatella, että kuollut tulee vielä joskus takaisin. Isompi lapsi tajuaa, että näin ei ole. 

Salmi kertoo, että useat lapsen pelot kumpuavat muutoksista. Esimerkiksi koulun aloittaminen, muutto tai vanhempien ero voivat laukasta erilaisia pelkoja ja huolia.

Tärkeää pelkojen selättämisessä on, että lapsi pystyisi puhumaan niistä vanhemmilleen. Vanhempien on myös osattava ottaa lapsen huoli vastaan oikealla tavalla. Kun lapsi huomaa, että vanhempi suhtautuu lapsen pelkoon lämmöllä ja ymmärtäen, on lapsen helpompi jatkossakin puhua peloistaan. 

Pelko on arvokas tunne

Tunteena pelko on arvokas perustunne, joka on sisäänrakennettu ihmisiin jo syntyessä. Pelko auttaa lasta tiedostamaan, että esimerkiksi korkealta kalliolta voi pudota, jos ei ole varovainen.

Tavalliset pelot ja huolet kuuluvat elämään, ja niiden kanssa pitää oppia elämään. Niin aikuisetkin tekevät. Joskus lapsen pelko menee kuitenkin niin pitkälle, että se alkaa häiritä arkea.

Salmen mukaan tutkimustietoa siitä ei ole, miten tyttöjen ja poikien pelot eroavat toisistaan. On kuitenkin havaittu, että tytöt kärsivät ahdistuneisuudesta poikia enemmän.

– Pojilla pelot näkyvät enemmän käytöshäiriöinä, tytöt taas helposti patovat asioita sisäänsä.

Jos pelko tuntuu jäävän päälle tai siitä on vaikeaa päästä omin avuin yli, kannattaa hakea apua. Salmen mukaan joskus sekin riittää, että vanhempi konsultoi psykologia puhelimitse. Jos apua hakee ajoissa, pelosta ei pääse syntymään arkea hallitsevaa mörköä.

Silja Salmen neljä neuvoa pelon käsittelyyn:

1. Hellyys, huolenpito ja syli

”Kohtaa lapsi joka päivä. Keskustelkaa yhdessä päivän tapahtumista, ja kerro myös omasta päivästäsi. Myös koululainen kaipaa syliä.”

2. Keksikää pelolle nimi

”Joskus pelon kohdetta voi olla vaikea tiedostaa. Kun pelon konkretisoi nimellä, se voi auttaa pelon käsittelyssä.”

3. Piirtäkää tai laulakaa pelko pois

”Lapsi ei välttämättä halua käsitellä pelkoa keskustelemalla. Tällöin voi olla hyvä vaikka piirtää pelko lapsen kanssa, tai keksiä siitä laulu. Tärkeintä on tuntea oma lapsi, ja miettiä pelon lähestyminen lapsen kiinnostuksen kohteiden kautta.”

4. Voittakaa pelko yhdessä

”Tärkeää on, että lapsi ei jää pelon kanssa yksin. Jos pelon kohde on konkreettinen, esimerkiksi metsä, hänen kanssaan voi miettiä milloin olisi kiva juttu käydä yhdessä metsäkävelyllä ja kaakaolla. Älä kuitenkaan pakota.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.