Kuva: Satu Kemppainen
Kuva: Satu Kemppainen

Hyppäys eskarista koululaiseksi on valtava. Vanhempi voi yllättyä, kuinka monta omatoimista ja kekseliästä minuuttia kuusi–seitsemänvuotiaan päivään yhtäkkiä mahtuu.

Ekaluokkalainen poikani on jo pyyhältämässä reppu selässä ovesta ulos, kun huomautan ilman viilenemisestä ja pyydän häntä laittamaan pitkähihaisen paidan. Kaveri rymistelee huoneeseensa, ja minuutit kuluvat. Minulla alkaa olla kiire töihin, mutta ennen kuin ehdin korottaa ääntäni kysyäkseni, mikä kestää, huoneesta kuuluu hämmentynyt mutina: ”No mitä mä nyt… nyt mä olen täällä alasti!”

Voi ekaluokkalainen ja ekaluokkalaisen mieli, jonka pitäisi yhtäkkiä käsitellä satoja uusia ärsykkeitä omista tavaroista huolehtimisesta kouluun ehtimiseen ja uusiin sosiaalisiin ympyröihin.

Siinä voi sitten käydä niin, että kun pitäisi pukea päälle paita, tulee riisuttua itsensä ilkosilleen kesken kaiken.

Voi käydä myös niin, että avaimet hukkuvat kolme kertaa ja puhelin kastuu käyttökelvottomaksi hanan alla, vaikka piti pestä vain puhelimen kotelo. Tai että on lähdössä joululahjaksi saatu seteli kourassa kouluun, kun luokan kovin pikkuautodiileri on luvannut myydä muutaman euron arvoisen kokoelmansa sopuisaan könttähintaan.

Ennen kuin lapsi aloittaa koulun, ei vanhempana arvaakaan, kuinka paljon voi kaivata päiväkodin hoitajan pihalla antamaa pikaraporttia päivän tapahtumista.

Ennen kuin lapsi aloittaa koulun, ei vanhempana arvaakaan, kuinka paljon voi kaivata päiväkodin hoitajan pihalla antamaa pikaraporttia päivän tapahtumista. Eikä voi uskoa, kuinka monta omatoimista ja kekseliästä minuuttia kuusi–seitsemänvuotiaan päivään yhtäkkiä mahtuu.

Mutta on siinä myös jotain suunnattoman viehättävää: seurata, kuinka lapsi ottaa omaa tilaa ja maailmaa haltuunsa, opettelee ihmiseksi muiden kanssa. Kun muistaisikin huomata sen kaiken hienouden ja hauskuuden, ei vain huolta ja sähläystä.

Kun muistaisikin huomata sen kaiken hienouden ja hauskuuden, ei vain huolta ja sähläystä.

Omani menee jo tokalle, mutta haluan kiittää kaikkia aikuisia, jotka kohtaatte tämänkinvuotiset höpsöläiset sydän lämpimänä, ehkä muistaen, millaisia itse samassa iässä olitte.

Aika isoja ja fiksuja, eikö? Ja pikkuisen pihalla.

Meidän Perhe -lehden pääkirjoitus, elokuu 2017.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Taloudellinen niukkuus iskee kouluikäisiin eri tavalla kuin pienempiin lapsiin. ”Kun kaverit menevät elokuviin, hän sulkeutuu huoneeseensa”, kertoo vähävarainen teinitytön äiti.

”Pahimmalta tuntuu nähdä, kuinka lapsi yrittää ymmärtää, muttei pysty peittämään pettymystään. 

Niin kuin esimerkiksi taannoin, kun poika pyysi uutta videopeliä, vaikka tiesi vastaukseni jo etukäteen. Lapsen surulliset silmät viilsivät sydäntä, ja yritin pitää ääneni reippaana sanoessani, että katsotaan sitten ensi kuussa. Kumpikin tiedämme, ettei vastaus todennäköisesti muutu ensi kuussakaaan, ja toivon, että poika unohtaisi koko asian. Toisaalta sitten tulee jokin muu uusi houkutus, mitä kavereilla on ja meillä ei.”

Äiti ja poika, 10 vuotta

”On kurjaa, että lapsi jää sivuun kaveriporukoista.”

”Teen parhaani, että teini-ikäinen tyttäreni voisi nauttia kaikista samoista asioista kuin kaverinsakin. Huomaan, että hän ei kehtaa pyytää rahaa elokuvalippuun koska tietää, ettei minulla ole. Sitten hän jättäytyy pois kaveriporukan menoista ja sulkeutuu huoneeseensa.

Teinin maailma on aika mustavalkoinen, rahaa joko on tai sitä ei ole. Ei auta, jos sanon, että saat kaksikymppiä ensi viikolla. Se hetki on sitten jo mennyt.”

Äiti ja tytär, 16 vuotta

Koululaisen yksinäinen kesä

”Tällä hetkellä eniten päänvaivaa aiheuttaa yhdeksänvuotiaan kesäloma. Yrittäjäperheessä lomia ei pidetä, sillä raha on jatkuvasti tiukassa. Lisähuolta aiheuttaa toisen vanhemman vakava perussairaus. Lapsen luokkakaverit matkustelevat ja menevät erilaisille harrastusleireille. Yhden leiriviikon hinta saattaa olla satoja euroja ja siihen käyttörahat päälle. 

On kurjaa, että lapsi jää kesäksi sivuun kaveriporukoista. Kouluun palaaminen syksyllä on hankalaa, koska kokemukset kesästä ovat eriarvoisia.”

Perhe, jossa 2- ja 9-vuotiaat lapset

”Lukiolaisten opiskelusta ei tulisi mitään ilman isovanhempien tukea.”

”Kännykät, tietokoneet, tabletit ja koulukirjat… Lukiolaisten opiskelusta ei tulisi mitään, elleivät isovanhemmat sponsoroisi sitä avokätisesti. 

Molemmat lapset jäisivät myös ilman ajokortteja, elleivät mummo ja vaari maksaisi niitä.”

Perhe, jossa 17- ja 19-vuotiaat lapset

Ruokaa vai ehjät housut?

”Usein kuulee sanottavan, että kyllä köyhäkin voi harrastaa, sen kun menee metsään kävelemään. Tai että oma takapuoli pitää vaan nostaa sohvalta ja reipastua.

Näitä juttuja sanovat yleensä ne, joilla on loppukuustakin rahaa tilillä. Kukaan toimeentuleva ei pysty ymmärtämään, kuinka lamaannuttavaa ja masentavaa jatkuva taloudellinen taistelu on. Se syö kuukausi toisensa jälkeen kaikki voimavarat, kun joutuu joka kuukausi valitsemaan, ostaako leipää ja maitoa vai lapselle uudet housut puhkikuluneiden tilalle.

Lopulta ajatukset eivät pyöri enää minkään muun kuin laskujen ja rahan ympärillä. Kaikki energia menee selviämiseen. Yhtäkkiä kavereilla, metsäkävelyillä tai millään muullakaan ei ole enää merkitystä.”

Äiti ja 5- ja 9-vuotiaat lapset

Artikkeli jatkuu alapuolella
Taskut tyhjinä
Arki
Taskut tyhjinä
Kuva: Satu Kemppainen
Kuva: Satu Kemppainen

Tätä on koululaisten loma, kun vanhemmat ovat töissä: poikkeusjärjestelyjä poikkeusjärjestelyjen perään. 

Neljä edellistä viikkoa ovat menneet näin: Eikö kesälomalla pitäisi saada nukkua pitkään, tyttäreni kysyy aamulla, kun patistan häntä nousemaan. Missä me ollaankaan huomenna, on puolestaan lause, jonka hänen kaksossiskonsa toistaa ilta toisensa jälkeen.

Pitäisi, mutta nyt se ei onnistu, vastaan aamukysymykseen. Ja illalla selvitän seuraavan päivän ohjelman: Isä vie aamuksi isovanhemmalle x sen jälkeen, kun on ensin saatettu pikkuveli hoitoon, sieltä menette päiväksi leirille, josta äiti tulee hakemaan. Seuraavina päivinä on sitten kyläily isovanhempi y:llä, sen jälkeen sitten kyyti täti z:n mökille.

Meidän perheen kesäkuu oli poikkeusjärjestelyjä poikkeusjärjestelyjen jälkeen. Onneksi on lähipiiri, joka riensi apuun. Ja päiväleiri, joka auttoi yhden viikon. Näiden ansiosta perheemme koululaisten ensimmäiseen lomakuukauteen mahtui myös uintiretkiä, ihania hetkiä pienten serkkujen kanssa ja metsässä seikkailua mummin seurassa.

Pienten koululaisten odottamaa ensimmäistä lomakuukautta väritti myös pettymys ja väsymys: ei saakaan leikkiä rauhassa kotona.

Mutta koululaisten odottamaa ensimmäistä lomakuukautta väritti silti myös pettymys ja väsymys: pitääkin herätä aamulla, ei saakaan leikkiä rauhassa kotona. Isovanhemmat ovat läheisiä ja rakkaita ja heidän kotinsa tuttuja, mutta silti paikan ja ihmisten vaihtaminen aina päiväksi tai kahdeksi kerrallaan väsytti meistä jokaista.

Lasten leiriviikolla huomasin, että uuteen lapsiporukkaan ja ohjaajiin tutustuminen vie sekin voimia. En jaksa edes ajatella, millaista olisi ollut, jos leirejä olisi buukattu moneksi viikoksi peräkkäin – sitäkin nimittäin harkitsimme.

Yhtälölle ei voi mitään: koululaisten kesäloma kestää kymmenen viikkoa, me aikuiset lomailemme kumpikin neljä. Kun sijoitamme aikuisten lomista kaksi viikkoa päällekkäin (jotta ehdimme viettää kesää vähän myös perheenä), se tarkoittaa koululaisille neljää lomaviikkoa ilman vanhempia. Ne viikot ovat pitkiä ja raskaita.

Siis: tervetuloa heinäkuu, et alkanut yhtään liian aikaisin. Kun tänään lähdin töihin, koti jäi täyteen onnellisia lomalaisia, umpiunessa kaikki. Enää pari hassua viikkoa, ja liityn seuraan. Kesä alkaa vihdoin tästä.

Positiivisen kautta!

Jes, vihdoin heinäkuu! Koululaisten ensimmäinen lomakuukausi oli vuoden raskain

Käsittämätöntä tämä jokavuotinen purnaaminen lasten lomista. Me olemme tehneet periaatepäätöksen, että emme talvisin reissaa koulujen loma-aikojen ulkopuolella ulkomaille, vaan säästämme lomat kesään ja rahat kesähoitajatyttöön, joka tulee vahtimaan lapsia päivittäin(yllättävän edullista, muuten!). Monet haluavat matkustaa ulkomaille syksyisin, talvisin, keväisin ja viettää yhteistä lomaa kesäisin, jolloin lomaviikkoja ei riitä kesälle. Ne ovat valintoja. Perheellämme on lomakausi toisella...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.