Murrosikäisen aivoissa myrskyää. Vanhemman homma on silloin pitää pää kylmänä, sydän lämpimänä ja keskusteluyhteys auki.

Ne lampsivat talvella takki auki ja nilkat paljaina. Kesällä niiden päällä on hädin tuskin mitään. Ne jättävät likaiset vaatteensa ja astiansa lojumaan sänkyjensä alle huoneissa, joihin ei saa enää mennä. Jotkut saattavat muuttua yhdessä yössä kiltistä, harrastavasta lapsesta karjuvaksi lohikäärmeeksi, joka sylkee solvauksia eikä kiinnostu enää mistään.

Teini-ikä on pakollinen murrosvaihe, jossa lapsesta kuoriutuu aikuinen – ja lapsen vanhemmasta vähän vanhempi ja harmaampi.

Vaikka teini-ikäinen saattaa joskus tuntua kaarnalaivalta hormonimyrskyissä, nuorisotutkimusten ja kouluterveyskyselyjen valossa suurella enemmistöllä suomalaisista nuorista menee oikein hyvin, aina paremmin kuin edellisellä sukupolvella.

Päihteiden käyttö vähenee, ja nuorten välit vanhempiinsa parantuvat jatkuvasti. WHO:n tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset teinipojat ovat läheisemmissä puheväleissä isiensä kanssa kuin missään muussa Euroopan maassa.

Huonommin menee pääasiassa sellaisilla nuorilla, joilta puuttuu vanhempien tuki.

– Nuoren kasvattamisen pääasiat ovat edelleen samoja kuin pienemmänkin lapsen: turvan antamista ja itsenäistymisen tukemista, sanoo erikoistutkija Sanna Aaltonen Nuorisotutkimusseurasta.

Turvallisen aikuisen tärkeimmät tehtävät ovat pitää pää kylmänä, sydän lämpimänä ja keskusteluyhteys avoimena, olipa se yhteys sitten vaikka WhatsAppissa.

Harkinta, missä olet?

Murrosikäisen ymmärtämiseen löytyy apua tuoreesta aivotutkimuksesta.

Viime vuosiin asti ajateltiin, että teini-ikäisen aivot ovat samanlaiset kuin aikuisen aivot, mutta ilman aikuisen kokemuksia. Aivotutkimuksissa on huomattu, että alle parikymppisen aivot ovatkin keskeneräiset, vielä rakenteilla.

Ihmisen aivoissa kehittyvät viimeiseksi aivojen etuosat, joissa harkitaan tekojen seurauksia ja arvioidaan päätöksiä. Näiden yhteyksien kehitys on teinillä vielä kesken.

Vaikka nuori siis näyttäisi ja kuulostaisi aikuiselta, hän ei ole sitä vielä aivotoiminnaltaan. Esimerkiksi riskien arviointi ei toimi niin kuin aikuisilla. Teosta seuraava pikapalkinto, kuten kavereiden ihailu, ohittaa riskiarvioinnin. Siksi teinit saattavat tehdä aikuisen mielestä pähkähulluja tekoja, kuten istuskella parvekkeen kaiteella tai luottaa täysin tuntemattomaan ihmiseen.

Silti myös nuoriin aivoihin vetoaa tieto. Teini-ikäiselle kannattaa selittää rauhallisesti ja tosiasioilla perustellen, minkä takia jonkin asian tekeminen tai tekemättä jättäminen on haitallista tai vaarallista.

Uinu, lapsonen

Keskeneräiset aivot tarvitsisivat paljon unta, mutta monen teinin arkirytmi on kaikkea muuta kuin nukkumista suosiva. Siihenkin löytyy selitys aivoista: nukahtamista edistävä melatoniini alkaa vapautua nuoren aivoissa vasta pari tuntia myöhemmin kuin aikuisella. Kun vanhempi jo nukkuu, ysiluokkalainen saattaa valvoa puhelimensa kanssa puoli yötä.

Nukkumiseen voi yrittää vaikuttaa rauhallisella rohkaisulla. Nuorelle kannattaa selittää, että hänen aivonsa tarvitsevat kehittyäkseen unta, ja uni taas tulee helpommin, kun illalla maltetaan luopua valoa hohtavien ruutujen näpyttelystä vähän ennen nukkumaanmenoa.

Aivotutkimusten mukaan teinejä hyödyttäisi myös, jos koulu alkaisi aamuisin vähän nykyistä myöhemmin.

Teinivuosiin kuuluu myös ailahtelu, joka johtuu hormonien ja aivojen kehittymisen yhteisvaikutuksesta.

Pääosin aivan järkevästi käyttäytynyt nuori saattaa tehdä jotakin aikuisen mielestä järjetöntä. Silloin kun kyse ei ole vaarallisista tyhmyyksistä, laske kymmeneen ja siedä niitä.

Unohda ennakkoluulot

Nykyteinien vanhemmat itsekin kauhistuttivat omia vanhempiaan kulkemalla pakkasella ilman pipoa. Eniten noista ajoista on muuttunut median käyttö.

– Mediakasvatusta ja lähdekriittisyyttä kannattaa opetella yhdessä nuoren kanssa, erikoistutkija Sanna Aaltonen sanoo.

Välillä nuorten mediankäytöstä lehahtaa moraalisia paniikkeja, kuten huhuja oudoista peleistä tai sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien tyylistä.

– Ennen kuin lähtee paisuttelemaan huolta, asia kannattaa ottaa oman nuoren kanssa puheeksi. Heillä on yleensä tietoa jo ennen kuin vanhemmat kuulevat koko asiasta.

Aaltonen kehottaa myös pohtimaan omia ennakkoluulojaan, jotka saattavat olla peräisin menneestä maailmasta. Kannattaa vaikkapa miettiä, miten kohtelee tyttöjä ja poikia.

– Esimerkiksi seksuaalinen häirintä ei ole vain tyttöjen ongelma, vaan on tärkeää puhua myös poikien kanssa siitä, missä menevät omat ja muiden yksityisyyden rajat, ja mikä on mukavaa ja mikä ikävää huomiota.

Ole esimerkki

Parantuneet puhevälit ja avoimuus seksiin liittyvissä kysymyksissä ovat johtaneet moneen hyvään: seksuaali- ja ehkäisyneuvontaa on helposti saatavilla, ja alle 18-vuotiaiden raskaudet ovat vähentyneet puoleen 2000-luvulla. Vanhemman kannattaakin olla avoin keskustelemaan kaikesta, myös seksistä. Eräs yksinkertainen keino on hankkia kotiin kondomeja, jotta niitä on tarpeen tullen helposti saatavilla.

Nykyaikana nuorilla on paljon myös enemmän tilaa olla omia itsejään, koska käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisesta monimuotoisuudesta ovat yhteiskunnassa kehittyneet.

Silti omien vanhempien käsitys maailmasta on teinillekin läheisin esimerkki siitä, miten elämää eletään.

Lähteenä: Frances E. Jensen: The Teenage Brain. Lue lisää: Minna Huotilainen & Leeni Peltonen: Tunne aivosi (Otava, 2017), mediakasvatus.fi

Tältä lapsesta tuntuu

...elää teinivuosia

"Monet ovat kasvaneet pituutta ja muutenkin ja ovat kiinnostuneet esimerkiksi juomisesta ja seksistä ja haluavat poikakaverin. Kouluun ärsyttää välillä mennä, koska siellä on niin paljon säätäjiä, jotka häiritsevät tunnilla. On outoa, etteivät joidenkin vanhemmat tiedä, miten lapsi käyttäytyy tai missä se on. Ne voisivat yrittää tehdä joskus jotakin yhdessä, koska kyllä monet varmasti haluavat olla yhdessä vanhempien kanssa, vaikka esittäisivätkin jotain muuta."

Peppi, 15

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.