Jutellaanko vähän.Aikaa suurelle seksikeskustelulle ei tarvitse varata erikseen. Asiat voi käydä läpi sitä mukaa kun ne tulevat esiin.

Kun alakoululainen puhuu kavereiden kanssa panemisesta, on viimeistään aika ottaa käyttöön nykyaikaisen seksuaalikasvatuksen keinot.

Yllättävä mutta monelle tuttu tilanne: alakouluikäinen lapsi, niin pieni vielä, tokaisee juustoleivän mutustelun välissä, että mitä se nussiminen oikein tarkoittaa. Vanhemman päässä alkavat risteillä sekavat ajatukset: Nytkö ne ovat katsoneet kännykällä pornoa? Onko lapseni viattomuus mennyttä? Ja ennen kaikkea: mitä voin vastata?

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nykyaikainen kasvattaja on ehkä kertonut jo viisivuotiaalle, että vauvat syntyvät, kun isän siittiö kohtaa äidin munasolun ja että vauvat pullahtavat ulos äidin alapäästä. Seksi itsessään on huomattavasti kinkkisempi puheenaihe. Mitä, missä vaiheessa ja millä tavalla asiat voi ottaa esille?

Yleensä tilanne tulee eteen pyytämättä ja yllättäen, kun lapsen suusta kuuluu sana, joka saa vanhemman jähmettymään. Silloin aikuisen kannattaa ladata jäitä hattuun.

–Lapselta kannattaa ensin kysyä, missä olet kyseiseen sanaan törmännyt. Sitten voi kysyä, mitä itse arvelee sen tarkoittavan ja tarvittaessa korjata mahdollisia väärinkäsityksiä, sanoo Väestöliiton Poikien puhelimen palvelupäällikkö Anders Huldén.

–Vanhempi voi myös kysyä lapselta, onko hän kuullut sanan seksi ja tietääkö hän, mitä se merkitsee.

Tieto lisää turvallisuutta

Tiedon merkitystä ei voi korostaa liikaa.

Tuoreen brittitutkimuksen mukaan vain puolet aikuisista naisista osaa nimetä oikein kohdun tai emättimen naisen anatomiaa esittävästä kuvasta. 65 prosenttia sanoo, että he eivät mielellään käytä sukuelimistään niiden oikeaa nimeä, vaan sievistelevää kiertoilmaisua. Miehen sukuelimen osat ovat sen sijaan tuttuja sekä miehille että naisille.

Mitä enemmän lapsella on tietoa, sitä vähemmän jää tilaa hölmöilylle.

Kyselytutkimukset Suomestakin kertovat, että koulussa pari kertaa käsitellyt asiat eivät ole välttämättä jääneet niin hyvin mieleen kuin luulisi.

Lapset voivat alakouluiässä olla vielä ihan pikkuisia tai jo hyvinkin teinejä. Seksuaalisuudesta puhumisen voi aloittaa alakouluikäisen kanssa anatomiasta, jos se aiemmin on jäänyt tekemättä. Perussääntönä kuitenkin on, ettei lapsille kannata enää tässä vaiheessa puhua vauvarei’istä, vaan käyttää oikeita termejä. Vanhempi voi puhua peniksestä tai pippelistä ja emättimestä, vaginasta tai pimpistä, riippuen siitä, mitkä sanat tuntuvat luontevalta. Voi kertoa, että heteroyhdynnässä penis menee emättimeen. Sitä on nussiminen, mikä ei taas ole kaikkein hienoin sana. Sitä sanotaan myös rakasteluksi, koska sitä tekee useimmiten kaksi aikuista ihmistä, jotka pitävät toisistaan.

Sitä tekee useimmiten kaksi aikuista ihmistä, jotka pitävät toisistaan.

Mitä enemmän lapsella on aiheesta asiallista tietoa, sitä vähemmän jää tilaa hölmöilylle. Siksi monet asiantuntijat suosittelevat, että ihan pienillekin puhuttaisiin lisääntymisestä ja yhdynnästä oikeilla termeillä. Lapset poimivat tiedosta sen, mihin itse ovat valmiita, kirjoittaa Bonnie J. Rough kirjassaan Beyond Birds & Bees.

Isot jutut

Pojat ovat Huldénin kokemuksen mukaan aavistuksen tyttöjä alttiimpia aloittamaan rehvakan seksisanaston käytön. Se tapahtuu ennen kuin monellakaan on mitään hajua, mitä termit oikeastaan tarkoittavat.

–Poikaporukoissa viljellään jännittäviä termejä, koska monesti yritetään nostaa statusta vaikuttamalla kokeneelta. Selitämme Poikien puhelimessa paljon esimerkiksi sitä, mitä raiskaaminen ja porno tarkoittavat, Anders Huldén kertoo.

Pojat eivät välttämättä ole perillä naisten anatomiasta tai seksuaalisuudesta.

Koulussa seksuaalikasvatusta on perinteisesti annettu eri painotuksilla tytöille ja pojille, mikä ei nykypäivänä tunnu enää järkevältä. Etenkin pojilla saattaa olla isoja aukkoja tiedoissa naisten anatomiasta, kuukautisista ja naisen seksuaalisuudesta. Tietämättömyys korostuu, jos tytöt ja pojat ovat aina erillään, kun asioita käsitellään oppitunneilla.

–Silloin kun asia on outo, siitä heitetään huonoa läppää, Huldén sanoo.

Lapselle ei kuitenkaan pidä sanoa, että hän ei saa puhua näistä asioista, koska seksistä on tärkeää ja hienoa puhua.

Oikeuksista konkretiaan

Moniakaan meistä nykyajan vanhemmista ei ole seksuaalikasvatettu nykyisten edistyneiden oppien mukaan. Siksi seksistä puhuminen omille lapsille voi yhä edelleen tuntua hankalalta.

Seksuaalinen nautinto on näihin päiviin asti jäänyt lisääntymistehtävän jalkoihin. Ehkäisystäkin on tärkeää puhua, mutta sen ei tarvitse yksin määritellä seksipuheen sisältöä. Samoin seksuaalisuuden moninaisuutta käsitellään monessa koulussa vielä vähän, Huldén sanoo. Sen takia alakouluikäisillä voi olla käsitys seksistä mekaanisena suorituksena.

Seksuaalisuuden moninaisuutta käsitellään monessa koulussa vielä vähän.

–Vanhempien on hyvä olla tietoisia näistä, niin kotona voi ottaa puheeksi sen, että seksiin liittyy tunteita, nautintoa ja toisen kunnioitusta.

Oman lapsen kanssa voi aloittaa kertomalla Maailman terveysjärjestön WHO:n seksuaalioikeudet: jokaisella on oikeus omaan seksuaalisuuteen, oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi ja oikeus tietoon seksuaalisuudesta. Jokaisella on oikeus myös tuntea seksuaalista halua ja nautintoa ilman, että rikkoo toisen itsemääräämisoikeutta.

–Seksuaaliset oikeudet ovat hyvällä tavalla abstrakteja asioita, joista lapsi voi sitten oman kiinnostuksensa ja kehitystasonsa myötä kysellä lisää, Huldén sanoo.

Tärkeä kunnioitus

Seksi siis tuntuu kivalta ja se on mukavaa, se todetaan jo WHO:n oikeuksissa. Tämä on ehkä tärkein asenne, joka vanhempien pitäisi omalla esimerkillään välittää eteenpäin lapselle.

Toinen yhtä tärkeä asia on seksiin liittyvä kunnioitus, joka koskee sekä omaa että toisen ihmisen kehoa.

–Seksistä on tärkeää ja hienoa puhua, mutta se pitää tehdä kunnioittavalla tavalla. Jos pojat ovat vaikkapa huudelleet tytöille, on hyvä tehdä selväksi, että se on moukkamaista käytöstä ja että seksistä puhuttaessa hyvät käytöstavat ja kunnioitus ovat tärkeitä. Voi myös sanoa, että harva toivoo, että omiakaan kehonosia kommentoidaan, Huldén sanoo.

Unohda Suuri Keskustelu

Koko perheen ohjelmassa tulee yllättäen intiimi kohtaus. Vanhempi jäätyy nojatuolissaan. Nytkö se hetki koitti? Pitäisikö tästä nyt puhua?

Vaikkapa silloin, Anders Huldén ehdottaa.

Seksiasioista puhumista varten ei tarvitse järjestää mitään Suurta Keskustelua eikä kaikkia asioita kannata vyöryttää kerralla. Asiasta voi puhua koska vain se tulee esiin – esimerkiksi juuri televisiota katsoessa.

Asioita ei kannata vyöryttää kerralla.

–Monesti lapset haluavat tietää ihan perusasioista, että millaista seksi on ja miltä se tuntuu, Huldén sanoo.

Tietoa voi välittää myös puhumatta. Lapsikaan ei välttämättä halua puhua seksijutuista omien vanhempiensa kanssa, eikä siinä ole mitään kamalaa. Tätä varten on kirjallisuutta. Ruotsalaisen Inti Chavez Perezin erityisesti pojille suunnattua Respektiä – seksikirja pojille (2019) ilmestyi hiljattain suomeksi ja on saanut asiantuntijoilta ylistävää palautetta. Chavez Perez ei ole halunnut tehdä koukeroista valistusopasta vaan puhuu ronskisti kullista ja pillusta. Kirjan voi silti hyvin antaa tiedonjanoiselle alakoululaiselle. Nimensä mukaisesti kirjassa puhutaan paljon kunnioituksesta sekä myös siitä, ettei seksi tarkoita vain heteroseksiä. Respektiä käy myös muiden kuin poikien luettavaksi.

Ajanmukaista seksuaalikasvatustietoa löytyy myös muun muassa Väestöliiton ja WHO:n sivuilta.

Teksti
Kuvat
Getty Images