Onko laskeminen lapselle tuskaa ja kyyneleitä? Kun oppimisvaikeus tunnistetaan, lasta voi auttaa.

1. Mistä sen huomaa?

Matemaattiset oppimisvaikeudet näkyvät jo eskari-iässä ja alakoulussa. Lapsi ei esimerkiksi huomaa, jos lukujonoista puuttuu numeroita – 1, 2, 4, 5... – eikä pienten lukujen yhteenlasku suju automaattisesti. Lapsi ottaa sormet avuksi helpoissakin tehtävissä, ja laskutoimitukset vievät paljon enemmän aikaa kuin ikätovereilla.

Myös yleistäminen voi olla vaikeaa. Vaikka lapsi osaisi tehdä yhden laskun, toinen täysin vastaava tuntuu hänestä ihan uudelta. Toisaalta myös useat ratkaisutavat samalle laskutoimitukselle saavat lapsen hämmennyksiin. Hänen on vaikeaa käsittää, että äiti tai isä laskee saman laskun kotona eri tavalla kuin opettaja koulussa, mutta molemmat tavat ovat oikein.

2. Erilaiset aivot

Kahdenkymmenen oppilaan ryhmässä on keskimäärin neljä oppilasta, joiden on poikkeuksellisen työlästä oppia matematiikkaa. Varsinainen matemaattinen oppimisvaikeus, dyskalkulia, löytyy 5–7 prosentilta lapsista. Heidän aivonsa toimivat hiukan eri tavalla kuin muiden. Kun he tekevät matemaattisia tehtäviä, aivojen matemaattisilla alueilla näkyy vähemmän aktiivisuutta kuin muilla ikätovereilla. Samantyyppinen poikkeama näkyy lukihäiriöisten lasten aivoissa kielellisellä alueella.

Lisäksi on suurempi joukko, jolla on toisentyyppisiä ongelmia matematiikassa. Tällä ryhmällä ei ole aivoissa havaittavaa neurologista eroavaisuutta, vaan vaikeudet voivat johtua esimerkiksi harjoituksen ja motivaation puutteesta tai työmuistin heikkoudesta.

3. Torju ahdistus ja häpeä

Matemaattiset kyvyt yhdistetään helposti älykkyyteen, ja siksi niiden puute voi hävettää. Ilmiötä on tutkittu yli 650 vuotta, ja sille on nimikin, matematiikka-ahdistus. Se voi iskeä myös lapsiin, joilla ei ole varsinaisesti vaikeuksia matematiikassa. Matematiikka-ahdistus saa lapsen välttelemään tilanteita, joissa hän joutuisi laskemaan. Jos oppimisvaikeuksia on jo valmiiksi, ahdistus vain lisää niitä.

Matematiikka-ahdistus on usein voimakkaimmillaan yläkoulussa. Pahimmillaan se voi nakertaa lapsen itsetuntoa ja sitä kautta heijastua myös muuhun elämään.

4. Eriytetty opetus auttaa

Matemaattisten oppimisvaikeuksien kanssa kamppaileva lapsi hyötyisi siitä, että hän saisi enemmän harjoitusta ja toistoja. Mutta koska hän laskee hitaammin, hän saa samassa ajassa vähemmän treeniä kuin muut.

Pienessä ryhmässä opettajalla on enemmän aikaa yhdelle oppilaalle ja oppilas saa enemmän harjoitusta.

Tästä syystä kouluissa halutaan antaa tarvittaessa eriytettyä opetusta. Pienessä ryhmässä opettajalla on enemmän aikaa yhdelle oppilaalle ja oppilas saa enemmän harjoitusta.

Myös kodin rooli on tärkeä. Kotitehtäville ja lapsen auttamiselle täytyy raivata tarpeeksi kiireetöntä aikaa.

5. Näytä maailma lukuina

Jokainen vanhempi tietää, että lapsille pitäisi lukea satuja. Samalla tavalla lapsia kannattaa ohjata näkemään maailma lukuina. Parkkipaikan ohi kävellessä voi laskea, kuinka monta punaista autoa siellä on.

Ja kun lapsi pohtii ratkaisua laskutehtävään, älä kiinnitä huomiota niinkään lopputulokseen vaan tapaan, jolla lapsi lähtee ratkaisemaan tehtävää. Oikeaa vastausta tärkeämpää on oppia erilaisia reittejä pulmien ratkaisemiseksi – oppia paremmaksi oppijaksi.

Yhdessä oppiminen on tehokasta. Koulussa nopeammat laskijat voivat opettaa hitaammin laskevia. Näin hekin oppivat lisää, koska toisen opettaminen kehittää omiakin taitoja tehokkaasti. Kaikki oppilaat hyötyvät siitä, että selittävät ääneen, miten ovat yrittäneet ratkaista tehtävän. Samaa voi harjoitella kotona.

6. Kehu sinnikkyydestä

Matemaattiset oppimisvaikeudet ovat osittain perinnöllisiä. Jos vanhemmilla on ikäviä muistoja omilta kouluajoilta, kannattaa miettiä, miten välttää siirtämästä ahdistusta lapseen. Meidän suvussa ei osata matematiikkaa -tyyppiset lausahdukset eivät vahvista lapsen kokemusta hyvänä oppijana. Ole mieluummin innostuneena mukana ratkomassa tehtäviä.

Aivoja voi jumpata siinä missä lihaksiakin.

Kehu lasta rohkeista ratkaisuyrityksistä ja sinnikkyydestä, vaikka lopputulos ei menisikään aina oikein. Lapselle kannattaa myös kertoa, että aivoja voi jumpata siinä missä lihaksiakin. Hintelänkin hauis vahvistuu ja hitaamman ajatus kirkastuu, kunhan jaksaa punnertaa.

Asiantuntijana Åbo Akademin erityispedagogiikan yliopisto-opettaja Johan Korhonen. Hän on myös yksi Matemaattiset oppimisvaikeudet -kirjan (PS-kustannus, 2017) tekijöistä.

Perheet kertovat

”Lapsi ei erota, onko kolmen vai kuuden auton kasassa enemmän autoja.”

Viisivuotiaan pojan äiti

”Tytär alkoi tykätä matematiikasta, kun hän pääsi tukiopetukseen.”

Kahdeksanvuotiaan tytön äiti

”Joskus matikan kirja lentää seinään ja lapsi itkee ja huutaa: minä olen tyhmä!”

12-vuotiaan tytön äiti

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Askartele siinä hetki, jooko, kun isi tekee töitä? Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Askartele siinä hetki, jooko, kun isi tekee töitä? Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Koululaisten pitkä kesäloma aiheuttaa harmaita hiuksia pienten koululaisten vanhemmille: ”Pahimmillaan kesäleireihin uppoaa ulkomaanmatkan hinta.”

Miten ratkaiset tämän yhtälön: koululaisella on 10 viikkoa lomaa, vanhemmilla hyvällä tuurilla neljä. Meidän Perheen kesälomakyselyyn vastanneista kouluikäisten lasten vanhemmista joka kolmas pitää kesän suunnittelua todella vaikeana. Joka viides ei pysty lomailemaan yhdessä perheenä ollenkaan, vaan vanhemmat pitävät lomansa vuoron perään. Erityisen haastava tilanne on yhden vanhemman perheissä, joissa hoitokuvioista on selvittävä yhden aikuisen lomilla.

Monissa perheissä isovanhemmat auttavat pienten koululaisten kesähoidossa, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Toisaalta vaikka apua olisi tarjolla, sitä ei myöskään aina kehdata pyytää.

”Tiedän, että isovanhemmat ja kummit haluavat auttaa ja nauttivat lasten kanssa olemisesta. Tässä on kuitenkin kyse monesta viikosta, ei mistään yhden iltapäivän tai viikonlopun hoitotarpeesta”, kertoo eräs vastaaja.

“Joskus lapset ovat olleet kaksi viikkoa putkeen isovanhemmilla, ja vaikka kävimme viikonloput siellä, aika oli sekä lapsille että isovanhemmille vähän turhan pitkä.”

Kesäleirejä ei kaikilla paikkakunnilla ole tarjolla, ja monen kukkarolle ne saattavat olla muutenkin liikaa.

”Pahimmillaan, kun kaikki kolme olivat ala-asteikäisiä, kesäleireihin meni ulkomaanmatkan hinta.”

Yksi leiriviikko voi maksaa reilusti yli satasen. Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Yksi leiriviikko voi maksaa reilusti yli satasen. Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Melkoista palapeliä

Näin perheet kertovat kesäjärjestelyistään:

“Äiti pitää kaikki mahdolliset lomat, vaihtaa lomarahat vapaaksi ja koittaa tehdä paljon ylitöitä, joilla kerää vapaita, jotta saisi pitkän loman.”

“Isovanhemmat ja kummit auttavat kukin 1–2 viikkoa. Yhdellä viikolla lapsi on yliopiston tiedeleirillä, ja jäljelle jääneiksi päiviksi hän pääsee pikkusiskonsa perhepäivähoitajan hoiviin.”

“Meillä on perheyritys, joten lapsi on välillä mukana töissä.”

“Parhaiten on toiminut se, kun on saanut pitää osan kesää hoitovapaata pienemmän sisaruksen ollessa alle kolmevuotias.”

“Harjoittelu tekee mestarin. Aika monta kesää näitä jo sumplittu. Parasta on ettei mitään järjestelyä ole liian pitkää putkea, leirejäkin maksimissaan kaksi viikkoa peräkkäin.”

“En tiedä, mitä tekisimme ilman toisia isovanhempia.”

“Rukoilen aina paljon palkatonta lomaa kesäksi.”

“Lomien ketjuttaminen vanhempien kesken.”

“Olemme yhdessä päättäneet, että meidän perheelle on kaikista paras ratkaisu se, että äiti on jäänyt kotiin vielä, vaikka pienin lapsista täytti kolme vuotta. Elämä on paljon stressittömämpää ja lapset nauttivat siitä, että aikuinen on aina lähellä. Vaikka rahat ovatkin tiukilla, on perheemme onnellinen juuri näin. Kaikille tämä ei tietenkään sovi.”

Missä iässä lapsi pärjää yksin?

Vastaajien mielestä lapsi olisi periaatteessa noin 10-vuotiaana valmis olemaan pidempiä aikoja yksin kotona. Käytännössä moni oli kuitenkin joutunut jättämään oman eka- tai tokaluokkalaisensa työpäivien ajaksi kesällä yksin kotiin. Joka viides vastaaja kertoi, että heillä lapsi on jäänyt kotiin jo 7–8-vuotiaana.

“Olemme selvinneet kesästä ihan vaan jättämällä tokaluokkalaista yksin kotiin, kun ei ole vaihtoehtoja. Soiteltiin monta kertaa päivässä lapsen kanssa, että kaikki on hyvin.”

“Lapset on tarpeeksi hyvin ja tarpeeksi ajoissa saaneet harjoitella yksin oloa ja omatoimisuutta mm kännykän käytössä ja ruuan ottamisessa. Eivät pelkää olla yksin kotona kun ei tule yhtäkkiä uutena asiana.”

“Lapsi viettää päivät naapurissa asuvan kaverin kanssa ja lämmittää ruokaa mikrossa. Hyvin sujuu.”

Aina yksinolo ei kuitenkaan suju ongelmitta.

“Lapsi soittelee aika usein vanhemmille yksinäisenä.”

“Syöminen on unohtunut välillä.”

“Kerran lapsella oli unohtunut avaimet ja puhelin sisälle. Lapsi istui portailla itkien kun tulin töistä.”

“Onneksi on pleikkari ja muut viihdykkeet.”

Lue lisää ensi viikolla ilmestyvästä Meidän Perheestä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Itsenäinen vastuu läksyistä opettaa lapselle sinnikkyyttä.

Kun vanhempi auttaa lasta läksyissä, tarkoitus on tietysti hyvä, mutta aina se ei auta lasta oppimaan. Tämä selvisi Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkimuksesta.

2.–4. luokkien oppilaiden itsenäinen vastuu läksyistä sai lapset tekemään tehtäviä sitkeästi ja sinnikkäästi, mikä lisäsi lasten omaa vastuunottoa läksyistä myös jatkossa. Jos vanhempi taas tarjosi hanakasti apua läksyissä, lapsi työskenteli jatkossa vähemmän sinnikkäästi – ja sitä enemmän vanhempi päätyi tarjoamaan apuaan.

Itsenäiseen työskentelyyn tottuneet saivat myös parempia oppimistuloksia kuin he, joita autettiin paljon.

Eli nyt voi siis kokonaan lopettaa läksyissä auttamisen? Ei ihan niinkään, täsmentää apulaisprofessori Jaana Viljaranta.

Apu ei ole haitallista, jos lapsi sitä tarvitsee.

– Apu ei ole haitallista, jos lapsi sitä tarvitsee. Mutta apu voi olla haitaksi, jos sitä annetaan silloin, kun lapsi ei sitä oikeastaan tarvitsisi.

Täsmennetään vielä sekin, että tutkimuksen tuloksissa puhutaan äideistä, ei vanhemmista. Mutta syynä ei ole se, että isien roolien oletettaisiin olevan erilainen.

– Isien osallistumista ei pystytty valitettavasti tutkimaan, koska miesten osuus tutkimukseen osallistuneista jäi liian pieneksi. Ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että tulokset heillä poikkeaisivat, Viljaranta sanoo.

Näin autat läksyissä oikein

Tärkeää on se, että vanhempi on kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä, Viljaranta korostaa. Tärkeää on myös se, että lapsella on riittävät taidot ja rutiinit läksyistä huolehtimiseen. Siinä vanhemmillakin on vastuuta.

– Varsinkaan pienimmät koululaiset eivät voi oppia koulutyön rutiineja, ellei niitä opeteta. On hyvä sopia, tehdäänkö läksyt heti koulun jälkeen vai vähän myöhemmin, ja katsoa että siihen on sopia paikka ja tilanne, Viljaranta sanoo.

Tärkeää on se, että vanhempi on kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä.

Kun oppimistaidot ja rutiinit sitten ovat hallussa, jo alakoululaiselle voi antaa vastuuta lisää.

– Kun lapsi saa itse muistaa tehtävät ja tehdä ne, hän saa samalla viestiä siitä, että vanhempi uskoo hänen pärjäävän. Jos taas vanhempi vahtii selän takana ja tuputtaa apua, voi tulla pahimmillaan tehneeksi ihan kunnon karhunpalveluksen: lapsi voi saada viestin, että hän ei kykene tekemään tehtäviä itse, jolloin hän ei myöskään työskentele sinnikkäästi.

Lapsen pyytäessä apu on ihan paikallaan. Silloinkin voi ensin ohjata lasta pohtimaan vaikealtakin tuntuvaa tehtävää itse.

– Voi myös miettiä, mistä se johtuu, että lapsi pyytää apua. Tarvitseeko hän todella tukea vai onko siitä tullut tapa?

Mitä pidemmälle koulutaival etenee, sitä tärkeämpää lapsille ja nuorille on itsenäisyys ja mahdollisuus vastuunkantoon. Toisaalta vanhempien on hyvä olla saatavilla silloin, kun apua tarvitaan.

– Jokaisen pitää tässäkin asiassa tuntea oma lapsensa. On niitäkin lapsia, jotka eivät tule pyytäneeksi apua, vaikka hyötyisivät siitä todella.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.