Onko laskeminen lapselle tuskaa ja kyyneleitä? Kun oppimisvaikeus tunnistetaan, lasta voi auttaa.

1. Mistä sen huomaa?

Matemaattiset oppimisvaikeudet näkyvät jo eskari-iässä ja alakoulussa. Lapsi ei esimerkiksi huomaa, jos lukujonoista puuttuu numeroita – 1, 2, 4, 5... – eikä pienten lukujen yhteenlasku suju automaattisesti. Lapsi ottaa sormet avuksi helpoissakin tehtävissä, ja laskutoimitukset vievät paljon enemmän aikaa kuin ikätovereilla.

Myös yleistäminen voi olla vaikeaa. Vaikka lapsi osaisi tehdä yhden laskun, toinen täysin vastaava tuntuu hänestä ihan uudelta. Toisaalta myös useat ratkaisutavat samalle laskutoimitukselle saavat lapsen hämmennyksiin. Hänen on vaikeaa käsittää, että äiti tai isä laskee saman laskun kotona eri tavalla kuin opettaja koulussa, mutta molemmat tavat ovat oikein.

2. Erilaiset aivot

Kahdenkymmenen oppilaan ryhmässä on keskimäärin neljä oppilasta, joiden on poikkeuksellisen työlästä oppia matematiikkaa. Varsinainen matemaattinen oppimisvaikeus, dyskalkulia, löytyy 5–7 prosentilta lapsista. Heidän aivonsa toimivat hiukan eri tavalla kuin muiden. Kun he tekevät matemaattisia tehtäviä, aivojen matemaattisilla alueilla näkyy vähemmän aktiivisuutta kuin muilla ikätovereilla. Samantyyppinen poikkeama näkyy lukihäiriöisten lasten aivoissa kielellisellä alueella.

Lisäksi on suurempi joukko, jolla on toisentyyppisiä ongelmia matematiikassa. Tällä ryhmällä ei ole aivoissa havaittavaa neurologista eroavaisuutta, vaan vaikeudet voivat johtua esimerkiksi harjoituksen ja motivaation puutteesta tai työmuistin heikkoudesta.

3. Torju ahdistus ja häpeä

Matemaattiset kyvyt yhdistetään helposti älykkyyteen, ja siksi niiden puute voi hävettää. Ilmiötä on tutkittu yli 650 vuotta, ja sille on nimikin, matematiikka-ahdistus. Se voi iskeä myös lapsiin, joilla ei ole varsinaisesti vaikeuksia matematiikassa. Matematiikka-ahdistus saa lapsen välttelemään tilanteita, joissa hän joutuisi laskemaan. Jos oppimisvaikeuksia on jo valmiiksi, ahdistus vain lisää niitä.

Matematiikka-ahdistus on usein voimakkaimmillaan yläkoulussa. Pahimmillaan se voi nakertaa lapsen itsetuntoa ja sitä kautta heijastua myös muuhun elämään.

4. Eriytetty opetus auttaa

Matemaattisten oppimisvaikeuksien kanssa kamppaileva lapsi hyötyisi siitä, että hän saisi enemmän harjoitusta ja toistoja. Mutta koska hän laskee hitaammin, hän saa samassa ajassa vähemmän treeniä kuin muut.

Pienessä ryhmässä opettajalla on enemmän aikaa yhdelle oppilaalle ja oppilas saa enemmän harjoitusta.

Tästä syystä kouluissa halutaan antaa tarvittaessa eriytettyä opetusta. Pienessä ryhmässä opettajalla on enemmän aikaa yhdelle oppilaalle ja oppilas saa enemmän harjoitusta.

Myös kodin rooli on tärkeä. Kotitehtäville ja lapsen auttamiselle täytyy raivata tarpeeksi kiireetöntä aikaa.

5. Näytä maailma lukuina

Jokainen vanhempi tietää, että lapsille pitäisi lukea satuja. Samalla tavalla lapsia kannattaa ohjata näkemään maailma lukuina. Parkkipaikan ohi kävellessä voi laskea, kuinka monta punaista autoa siellä on.

Ja kun lapsi pohtii ratkaisua laskutehtävään, älä kiinnitä huomiota niinkään lopputulokseen vaan tapaan, jolla lapsi lähtee ratkaisemaan tehtävää. Oikeaa vastausta tärkeämpää on oppia erilaisia reittejä pulmien ratkaisemiseksi – oppia paremmaksi oppijaksi.

Yhdessä oppiminen on tehokasta. Koulussa nopeammat laskijat voivat opettaa hitaammin laskevia. Näin hekin oppivat lisää, koska toisen opettaminen kehittää omiakin taitoja tehokkaasti. Kaikki oppilaat hyötyvät siitä, että selittävät ääneen, miten ovat yrittäneet ratkaista tehtävän. Samaa voi harjoitella kotona.

6. Kehu sinnikkyydestä

Matemaattiset oppimisvaikeudet ovat osittain perinnöllisiä. Jos vanhemmilla on ikäviä muistoja omilta kouluajoilta, kannattaa miettiä, miten välttää siirtämästä ahdistusta lapseen. Meidän suvussa ei osata matematiikkaa -tyyppiset lausahdukset eivät vahvista lapsen kokemusta hyvänä oppijana. Ole mieluummin innostuneena mukana ratkomassa tehtäviä.

Aivoja voi jumpata siinä missä lihaksiakin.

Kehu lasta rohkeista ratkaisuyrityksistä ja sinnikkyydestä, vaikka lopputulos ei menisikään aina oikein. Lapselle kannattaa myös kertoa, että aivoja voi jumpata siinä missä lihaksiakin. Hintelänkin hauis vahvistuu ja hitaamman ajatus kirkastuu, kunhan jaksaa punnertaa.

Asiantuntijana Åbo Akademin erityispedagogiikan yliopisto-opettaja Johan Korhonen. Hän on myös yksi Matemaattiset oppimisvaikeudet -kirjan (PS-kustannus, 2017) tekijöistä.

Perheet kertovat

”Lapsi ei erota, onko kolmen vai kuuden auton kasassa enemmän autoja.”

Viisivuotiaan pojan äiti

”Tytär alkoi tykätä matematiikasta, kun hän pääsi tukiopetukseen.”

Kahdeksanvuotiaan tytön äiti

”Joskus matikan kirja lentää seinään ja lapsi itkee ja huutaa: minä olen tyhmä!”

12-vuotiaan tytön äiti