Yleistä yökastelussa on, että lapsi nukkuu sikeästi ja herää vasta aamulla. Kuva: iStockphoto
Yleistä yökastelussa on, että lapsi nukkuu sikeästi ja herää vasta aamulla. Kuva: iStockphoto

Tahaton virtsaaminen unen aikana johtuu hormonaalisesta häiriöstä ja on perinnöllistä. Yökastelua esiintyy muutamalla prosentilla vielä teini-iässä.

Mitä yökastelulla tarkoitetaan?

Lapsilla tai teini-ikäisillä esiintyvä yökastelu, eli tahaton virtsaaminen unen aikana, on hyvälaatuinen vaiva, eikä siihen yleensä liity sairautta. Yökastelua pidetään monesti psykologisena vaivana, mutta sitä se ei ole. Syy löytyy hormoneista.

Päivisin ihminen käy yleensä muutaman tunnin välein vessassa. Yön tullessa tietyt hormonit säätelevät virtsan eritystä niin, että nukkuessa virtsan määrä vähenee. Kun yökastelua esiintyy, virtsan määrää säätelevää hormonia ei erity riittävästi, jolloin virtsaa tulee yhtä paljon kuin päivällä. Useimmat yökastelijat ovat myös sikeäunisia eivätkä herää vessahätään. 

Yökastelu on perinnöllinen vaiva. On myös mahdollista, että saman perheen lapsista vain yksi kastelee vuoteensa öisin. 

Koska yökastelusta pitää olla huolissaan?

Jos yli viisivuotias lapsi kastelee sänkynsä öisin, hänen terveydentilansa pitää tutkia.

Yökastelua esiintyy useimmiten ala-asteikäisillä, mutta myös noin 1–2 prosenttia teini-ikäisistä kärsii vaivasta. Yökastelua esiintyy enemmän teini-ikäisillä pojilla kuin tytöillä. Syytä tälle ei tiedetä. 

Mikäli lapsi on ollut jo vuosia kuiva myös öisin ja yökastelu alkaa yhtäkkiä, syynä on todennäköisesti jokin sairaus. Esimerkiksi virtsatietulehdus, diabetes tai jopa stressi voi laukaista äkillisen yökastelun.

Jos lapsi virtsaa alleen myös päivisin, on entistä tärkeämpää sulkea pois sairauden mahdollisuus.

Mikä avuksi yökasteluun?

Yökastelu ei ole pysyvä vaiva, vaan helpottaa ajan kanssa. Lapsen kasvaessa myös rakko kasvaa, mikä saattaa osaltaan auttaa.

Yökasteluun on olemassa kaksi eri hoitomuotoa.

Lääkkeellisessä hoidossa lapsi ottaa tabletin, joka vähentää virtsan muodostumista ja näin myös yöllistä kastelua. Lääkkeen tehoa on kuitenkin vaikea ennustaa, sillä jokainen reagoi hoitoon yksilöllisesti. Myös lapsen kehitysvaihe ja virtsamäärä vaikuttavat hoidon onnistumiseen. 

Toinen vaihtoehto on hälytinhoito. Alushousuihin asetetaan anturi, joka on kytketty yöpukuun kiinnitettyyn hälyttimeen. Hälytin herättää lapsen, kun tämä aloittaa unissaan virtsaamisen. 

Jos lapsi ei herää hälyttimen ääneen, aikuisen pitäisi herättää hänet. Muuten hoito ei onnistu. Hälytin ei ole paras vaihtoehto silloin, jos lapsi kastelee sänkynsä monta kertaa yössä eikä herää itse hälyttimen ääneen.

Hoitomuotona hälytin on siis haastavampi kuin lääke, mutta toisaalta tulokset ovat yleensä pitkäaikaisia ja pysyviä.

Yökyläilyjä varten on olemassa pyjamahousuja, joihin on ommeltu sisälle vaippa. Nämä eivät hoida vaivaa mutta helpottavat silloin, kun lapsi tai nuori nukkuu muualla kuin kotona.

Lapsi häpeää yökastelua. Mitä vanhempi voi tehdä?

Vaikka yökastelu on fysiologinen vaiva, se aiheuttaa usein psyykkisiä oireita, etenkin vanhemmalle lapselle. Lapsi voi kokea asiasta häpeää ja huonommuuden tunnetta. Yökyläilyt kavereiden luona voivat olla painajaista teinille, joka pelkää pissaavansa yöllä kaverin sänkyyn.

Vanhemman kannattaa korostaa lapselle, että tässä ei ole mitään vikaa ja että vaiva toi tulla kenelle vain. Yökasteluun on myös syytä puuttua riittävän ajoissa, jotta siitä ei ehdi kehittyä henkistä taakkaa.

Asiantuntijana lastenlääkäri Erik Qvist.