Jos on hyvä käsitys omasta arvosta, ei ole niin altis muiden mielipiteille, sanoo itsetuntotutkija Olli Kiviruusu.

Seitsemänvuotiaana se alkaa, kertovat vanhemmat Meidän Perheen kyselyssä. Pitää olla samanlaiset vaatteet kuin kavereilla. Kännykän pitää olla hyvä, kuvailee eräs vastaaja.

”Lapsi kertoo huokaillen, että ’kaikilla muilla on...’ ja samat pelit ynnä muut täytyy hankkia, vaikka ne eivät hankittuina lasta kiinnostaisikaan. Tärkeämpää on omistaa ’oikeat’ tuotteet kuin pitää niistä.”

Verkkokyselyyn vastanneet 8–16-vuotiaiden lasten vanhemmat kertoivat, että suurimmat koululaisten kokemat sosiaaliset paineet liittyvät materiaan: vaatteisiin ja muihin tavaroihin.

Tältä näyttää lasten paineiden top 5 -lista:

  1. Vaatteet. ”Koulussa nauretaan köyhäksi, jos ei ole merkkivaatteita.”
  2. Muut tavarat. ”Reppu pitää olla Kånken, pyörä Jopo. Aika kallista, sanoisin.”    
  3. Ulkonäkö. ”Yhdeksänvuotias vertailee itseään kavereihin ja tuumaa näyttävänsä jossain tietyssä vaatteessa laihalta.”
  4. Asema kaveriporukassa. ”Kuka on milloinkin kenenkin kaveri. Tykätäänkö minusta, tyttö kyselee.”
  5. Koulumenestys. ”Koulussa keskustellaan, kuinka joku voi saada kokeesta niin huonon tuloksen kuin seiskan.”

Miksi tavaroihin, ulkonäköön ja koulumenestykseen liittyvät sosiaaliset paineet vaikuttavat lapsiin niin vahvasti?

– Kouluikäisten identiteetti alkaa suuntautua enenevässä määrin kaveripiiriin. Sosiaalisen paineen vaikutus liittyy myös itsetunnon kehitykseen. Jos on hyvä käsitys omasta arvosta, ei ole niin altis muiden mielipiteille. On vahvempi puolustamaan omia rajojaan ja pystyy tekemään omien ajatusten mukaisia ratkaisuja, sanoo itsetunnon kehittymisestä väitöskirjan tehnyt tutkija Olli Kiviruusu.

Lapsilla tuo käsitys on vasta rakenteilla. Itsetunto muokkautuu sosiaalisissa suhteissa, muilta saadun hyväksynnän avulla.

– Se on ristiriitaista: muilta, ensin vanhemmilta ja sitten kavereilta, saatu hyväksyntä vahvistaa meitä niin, että voimme myöhemmin olla välittämättä liikaa toisten mielipiteistä.

Arvostelu tulee iholle

Tutkimuksista tiedetään, että itsetunto on alhaalla murrosiässä ja esimerkiksi ensimmäisen lapsen synnyttyä. Ne ovat myllerryksiä, joissa käsitystä omasta itsestä pitää luoda uudelleen. Silloin muiden ihmisten mielipiteet tulevat erityisesti iholle.

– Myös koulun alkaessa lapset ovat uuden edessä, kun sosiaalinen ympäristö kasvaa kertarysäyksellä. Lapset pohtivat, miten täällä kuuluu toimia ja miten tulee hyväksytyksi, Kiviruusu miettii.

Ehkä siksi välituntien kännykkävertailut vaikuttavat jo alakoululaisiin niin paljon.

Teini-ikäisten muutenkin haurasta itsetuntoa haastaa nykyään some. Sieltä voi saada hyväksyntää ja vahvistusta – tai entistä pahemmat paineet, kun muilla näyttää olevan koko ajan niin upeaa.

– Aikuisenkin on joskus vaikea muistaa, että se on paraatijulkisivun esittelyä, ei kenenkään koko elämä, Kiviruusu sanoo.

Näin vanhemmat kertoivat kyselyssä lasten kokemista paineista:

”Nelosluokkalaiseni kinuaa aktiivisesti Jopoa jo toista vuotta. Tähän vaikuttaa olennaisesti se, että kaveripiireissä Jopo vaikuttaa olevan ainoa The Pyörä. Ei sanota ’Mennäänkö pyörillä?’ vaan ’Mennäänkö Jopoilla?’”

”Poikaani harmittaa, että kaverit saavat pelata K12- ja K16-pelejä, ja meillä noudatetaan ikärajoja. Asiaa joutuu selittämään kavereille, eikä se tietenkään ole kivaa.”

”Lievästi ylipainoinen lapseni on kuullut jo eskarissa poskiensa olevan isot ja miettii sitä välillä.”

”Sosiaalinen media tuo tyttärelleni ahdistusta, kun Instagramissa ’kaikilla on enemmän kommentteja ja tykkäyksiä’ ja kuvia ’pitäisi laittaa koko ajan, ja aina pitäisi olla mahtavaa’.”

”13-vuotias on vaatteiden kanssa tosi tarkka. Mikään ei saa olla noloa. Mikä sitten on noloa, se on aikuisen vaikea tietää. Lapsi pohtii jatkuvasti, voiko käyttää jotain käytännöllistä vaatetta tai pyöräilykypärää. Hän haluaisi, mutta pelkää, että joku huomauttaa.”

”Lapseni on kympin tyttö. Se karmii minua. Hän on aivan maassa, jos saa ysin tai kasin.”

”Kympin oppilaat lähettävät kuvia todistuksistaan Whatsappissa koko luokalle. 12-vuotiaani suree ja kyselee, onko hän heikko ja pääseekö mihinkään opiskelemaan yläasteen jälkeen.”

”Kolmosluokkalainen saa hirveät raivarit, jos emme osta hänen haluamiaan kalliita vaatteita ja tavaroita. Uhkailee, ettei mene kouluun. ’Ei kaverit halua olla minun kanssani kun minulla on vain vauvajuttuja.’”

”Vaatteet ja puhelin aiheuttavat ongelmia. Tytär pettyy kerta toisensa jälkeen, kun minulla yh-äitinä ei ole varaa ostaa kalliita merkkituotteita. Mielestäni elämässä on tärkeämpiä asioita kuin tietyn merkkiset vaatteet, mutta hän ei tällä hetkellä ole asiasta kanssani samaa mieltä.”

Mikä siis neuvoksi?

Suurin osa vanhemmista kertoo ratkovansa sosiaalisista paineista syntyviä ristiriitoja yksinkertaisesti puhumalla.

”Olemme puhuneet siitä, että jokainen on omanlaisensa ja että toisen arvostelu on huonoa käytöstä. Sanomme myös, ettei tavaroiden merkillä ole väliä vaan sillä, että ne palvelevat tarkoitustaan.”

”Rohkaisemme tekemään niin kuin itsestä tuntuu parhaalle. Pohdimme yhdessä, tuleeko maailmanloppu, jos saa kahdeksan kokeesta, ja mitä hän itse ajattelee ihmisistä, joilla ei ole vaikkapa Jopoa.”

”Kerromme lapselle perheemme arvojärjestyksestä. Omistusasunto tai moni muu hienous ei mielestämme ole suuren ponnistuksen arvoinen, vaikka rahaa olisikin. Mieluummin lahjoitamme säännöllisesti rahaa oikeasti hädässä oleville.”

Kyselyssä kävi ilmi, että myöskään vanhemmat itse eivät ole suojassa sosiaalisilta paineita. Epävarmuuden aiheet vain ovat toisia kuin lapsilla.

”Onnistunko vanhempana? Koko paketti.”

Teksti
Kuvat
Matti Pikkujämsä