Lapsi pärjää koulussa paremmin, kun hän hallitsee tietyt perusasiat.

Kouluun valmiilla lapsella on tiettyjä taitoja ja valmiuksia, joita matkan varrella yhä hiotaan ja harjoitellaan.

Täysin valmis ei koulun alkaessa tarvitse olla, mutta erityisesti lapsen itsetunnon kannalta on suotavaa, että hän on riittävän valmis ja voi uskoa selviävänsä.

Jatkuvat liian suuret vaatimukset ja epäonnistumiset lannistavat ja vievät ilon koulutyöstä.

Lapsi on valmis kouluun, kun hän muun muassa:

  • kykenee suoriutumaan itsenäisesti tietyistä perustarpeista, kuten wc:ssä käynnistä, käsien pesusta, syömisestä, riisumisesta, pukemisesta ja takin ripustamisesta naulaan.
  • pystyy olemaan erossa vanhemmistaan koulupäivän ajan ja tarvittaessa toimimaan itsenäisesti koulupäivän jälkeenkin.
  • on fyysisesti valmis koulutyöhön. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että lapsi jaksaa kulkea koulumatkan ja toimia koulussa ja että silmän ja käden yhteistyö ja kynäote ovat niin kehittyneet, että lapsi voi opetella kirjoittamista.
  • on riittävän pitkäjänteinen ja jaksaa keskittyä muun muassa istumaan paikoillaan, tekemään tehtäviä ja ottamaan vastaan uusia asioita ja ohjeita.
  • ymmärtää puhetta ja osaa ilmaista itseään puhumalla.
  • osaa odottaa, malttaa vuorotella ja sietää pettymyksiä ja turhaumia riittävän hyvin.
  • pystyy hakeutumaan muiden lasten seuraan ja toimimaan kavereiden kanssa.
  • ymmärtää esimerkiksi, mitä vähentäminen ja lisääminen tarkoittavat tai miten esineet voivat kuulua samanaikaisesti eri luokkiin.

Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetti

Kuvitus: Satu Kettunen

Koululaisten seksipuheet alkoivat jo ahdistaa. Sitten äiti oppi, mistä ja milloin heille todella kannattaa puhua.

Tokaluokkalaiseni kysymys kuuluu kirkkaana iltapalapöydässä puoli yhdeksältä.

”Äiti, mitä tarkoittaa paneminen?”

Kysymys ei yllätä, sillä seksipuhe on suorastaan työntynyt elämäämme parin viimeisen viikon aikana.

Ensin viidesluokkalaiseni WhatsApp-ryhmään ilmestyi kuva, jossa hänen ikäisensä tyttö poseerasi stringeissä. Vain pari päivää myöhemmin sain viestin tokaluokkalaiseni luokkakaverin äidiltä. Hän kysyi, olinko tietoinen luokan WhatsApp-ryhmästä, johon lapseni kaveri oli kirjoittanut lapsestani: ”Se haluaa panna.”

En ollut tietoinen. Totta puhuakseni jo stringikuva pöyristytti minua. Vielä suurempi järkytys oli nähdä kahdeksanvuotiaani nimi ja sana ”paneminen” samassa lauseessa.

Nyt, kun olen saanut sulatella molempia asioita, vastaan kuopuksen kysymykseen liiemmin takeltelematta. Jään kuitenkin miettimään, olenko osannut puhua lapsilleni seksuaalisuudesta ja seksistä riittävän hyvin.

Ja ennen kaikkea: riittävän ajoissa.

Olemmeko kaikki myöhässä?

Vielä lasteni vauva-aikana kuvittelin, että mistä tahansa asiasta puhuminen käy meillä aikanaan helposti. Lapseni ovatkin ilokseni kasvaneet avoimiksi keskustelijoiksi. Mutta seksistä he eivät juurikaan ole aiemmin kysyneet. Enkä minä ole osannut ajatella, että se vielä erityisesti kiinnostaisi kumpaakaan heistä.

Toki mistä vauvat tulevat -keskustelu on käyty meilläkin. Mutta se oli ennen someryhmiä ja stringikuvia.

On yllättävää, kuinka paljon seksi aiheena hämmentää meitä aikuisia.

Mietin, miten havahdun tähän aiheeseen ylipäätään vasta nyt. Tunne on sama kuin esikoisen vauva-aikana, kun tajusin yhtäkkiä tehneeni karmean virheen: en ollut tajunnut pitää vauvaa tarpeeksi vatsallaan. Vauvatapaamisessa huomasin, että hän ei jaksanut kannatella päätään yhtä terhakasti kuin ikätoverinsa. Panikoin. Olen saattanut pilata lapseni kehityksen.

Vaikka huoli oli lopulta turha ja lähinnä tuoreen äidin pakokauhuista epäonnistumisen pelkoa, se jäi mieleen. Nyt sama huoli peruuttamattomasta mokasta nousee pintaan. Olenko auttamattomasti myöhässä seksistä puhumisessa? Menikö juna jo?

Jos meni, niin asemalle tuntuu jääneen enemmänkin porukkaa.

Tokaluokkalaisten WhatsApp-ryhmän sisältö paisuu pieneksi kriisiksi. Vanhempien reaktiot vaihtelevat ja viestit sinkoilevat. Jään miettimään niissä viliseviä sanoja: Vessatermejä. Roiseja törkeyksiä. Rumia puheita. Meidän lapsi ei ainakaan tällaiseen osallistu. Nyt lähtee opettajalle viesti.

Omasta lapsestani kirjoitettu teksti toki järkytti ensinäkemältä itseänikin. On silti yllättävää, kuinka paljon seksi aiheena hämmentää meitä aikuisia. Osa vanhemmista haluaisi selvästi blokata koko asian mielestään, ”koska se ei kuulu lasten maailmaan”. Osa on sitä mieltä, että seksipuheet ovat pojista lähtöisin. Toiset ovat enemmän huolissaan siitä, että luonnollisesta kiinnostuksesta rangaistaan tai tehdään liian suuri numero.

Seuraavana päivänä aihetta käsitellään vielä Wilma-tiedotteessa, sillä opettajalle todella on lähtenyt viesti asiasta. Opettajan viesti on rakentava ja asiallinen. Siinä kerrotaan, että seksiasioista puhutaan nyt luokassa ja pyydetään jatkamaan keskustelua kotona, koska aihe selvästi kiinnostaa lapsia. Kiitän onneamme, kuinka hyvä opettaja meille on osunut.

Kriisi on ohi. Jään silti miettimään, miten ulalla me vanhemmat olemme edelleen siitä, miten lapsen seksuaalisuus ja kiinnostus seksiin tulisi kohdata.

Aika rikkoa tabu

Luulisi, että muistaisimme sen, miten seksistä puhuttiin meille omassa lapsuudessamme.

Ei mitenkään.

No, ehkä sentään jotenkin. Mutta uskon, että monen muistot aiheesta ovat hyvin samankaltaisia kuin omani. Seksi ja seksuaalisuus olivat jonkinlaisia tabuja, joita käsiteltiin esimerkiksi koulussa korkeintaan yhden vaivaannuttavan terveystiedon tunnin ajan. Vaivaannuttavuus ei tullut varsinaisesta puheenaiheesta vaan siitä, että luokan edessä ollut aikuinen olisi selvästi halunnut olla missä tahansa muualla. Tuli tunne, että tässä on jotain, mitä pitää peitellä ja hävetä.

Kuka meistä haluaa kasvattaa lapsensa häpeilemään seksuaalisuuttaan?

Häpeän liittäminen seksuaalisuuteen siirtyy lapsille nimenomaan aikuisilta. Eikö seksin leimaaminen rumiksi puheiksi ja vessasanoiksi ole juuri tätä häpeän siirtämistä? Kuka meistä oikeasti haluaa kasvattaa lapsensa häpeilemään seksuaalisuuttaan tai kiinnostustaan seksiasioihin? Miksi näistä asioista edelleen joko vaietaan täysin tai vaihtoehtoisesti nostetaan WhatsApp-meteli?

On totta, että internet tuo kaikki asiat – myös seksin – eri tavalla nykylasten silmille. Mielestäni olen hyvin perillä lasteni elämästä ja tekemisistä. Silti tunnen toisinaan olevani askeleen jäljessä. En voi enkä edes halua ratsata jatkuvasti lasteni kavereiden tai kaveriporukoiden viestejä.

Puhelimen kautta tuleva viriketulva on todellinen. Helsingin koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ylilääkärin Elina Hermansonin mukaan on kuitenkin höpöpuhetta, että asiat olisivat ennen olleet paremmin.

– Myös ennen lapsilla oli valtavasti hämmennyksiä ja väärinkäsityksiä. Muistan, kun itse kävin 13-vuotiaana katsomassa isäni kanssa Ingmar Bergmanin Fannyn ja Alexanderin. Olin aivan järkyttynyt kohtauksesta, jossa piika minun mielestäni raiskattiin. Kun isäni jälkikäteen kehui leffaa eikä ollut lainkaan järkyttynyt, mietin, oliko se isäni mielestä ihan normaalia seksiä.

Hän lisää, että lasta ei voi suojella seksin näkemiseltä. Se tulee väistämättä lapsen elämään, kun hän avaa television tai tietokoneen.

– Ennen puberteettia sana ”kiihottuminen” on lapselle täysin käsittämätön, ja yhdynnän näkeminen ahdistaa. Silti lähes kaikki kymmenvuotiaat ovat nähneet jo lukuisia yhdyntöjä ja tehneet niistä omia tulkintojaan.

Myönnän, tämäkin järkyttää minua. Että lapseni olisivat nähneet lukuisia yhdyntöjä ja ahdistuneet niistä?

On selvästi keskustelun aika.

Making love

Miten seksistä sitten pitäisi koululaiselle puhua? Saan Hermansonilta yllättävän neuvon: älä puhu seksistä.

– Puhu mieluummin rakkaudesta. On kummallista, että seksistä puhutaan paljon, mutta rakkaudesta vain vähän. Lapset eivät tarvitse kukka ja mehiläinen -oppeja, koulu opettaa sen puolen. Lapset tarvitsevat puhetta rakkaudesta.

Vaikkapa näin: Kun kaksi aikuista rakastaa kovasti toisiaan, he haluavat päästä niin lähelle toisiaan kuin suinkin.

– Englannin termi making love on hyvä esimerkki. Tehdään rakkautta. Seksiä voi myös kuvata aikuisten leikiksi. Lapselle voi myös kertoa, että hänen ei tarvitse huolestua, vaikka ei ymmärrä, miksi aikuiset puhuvat niin paljon seksistä. Sitten kun on aikuinen, on aikuisen hormoneja. Niiden avulla käsittää, mistä on kysymys, Hermanson neuvoo.

Lasten ja nuorten lääkärinä Hermanson opetteli aikansa tiettyjä, toimivia lauseita. Sellaisia kuten ”Porno on näyteltyä seksiä” ja ”Itsetyydytys on seksiä rakastamansa ihmisen kanssa”.

– Lopulta opin sanomaan ne lauseet luontevasti.

Tärkeintä on kertoa lapselle, kuinka kertakaikkisen ihana hän on.

Pornosta puhumiseen Hermanson kehottaa pysähtymään pidemmäksi aikaa. On tärkeää kertoa lapselle se, että näytelty seksi on eri asia kuin seksi rakastamansa ihmisen kanssa. Näyttelijät eivät rakasta toisiaan vaan tekevät temppuja.

– Pornoa katsomalla ei voi oppia seksiä. Monet nuoret yrittävät epätoivoisesti sekstailla, ja sitten he toteavat, ettei se olekaan erityisen kivaa. Eihän se ole, jos ei ihan oikeasti rakasta ja halua.

Tärkeintä on kertoa lapselle, kuinka kertakaikkisen ihana hän on päästä varpaisiin.

– On myös hyvä sanoa, että kaikki paikat kehossa ovat hyviä, mutta kukaan toinen ei saa koskea sinua, ellet halua. Etenkään uikkareiden alle jääviin paikkoihin. Sitten kun on aikuinen ja rakastuu, voi yhtäkkiä halutakin, että toinen koskisi juuri niihin kohtiin. Sitä kannattaa odottaa.


 


Äidiltä pojalle

Odottaa kannattaa myös tilannetta, jossa seksuaalisuudesta ja seksistä on luontevaa puhua. Milloin on itse asiassa yhtä tärkeää kuin miten. Hyvä perusneuvo on: vastaa silloin, kun lapsi kysyy. Salli kysymykset, mutta älä tyrkytä. Saarnaaminen tai opettaminen voi kääntyä itseä vastaan, sanoo Hermanson.

– Toisaalta isäni piti meille lapsille pitkiä yksinpuheluja ja pohdiskeluja automatkoilla. Hän istui ratissa ja me lapset takapenkillä. Se oli aika hyvä tilanne puhua seksistäkin, kun ei tarvinnut katsoa ketään silmiin. Huomasin jossain vaiheessa, että tein samaa omien lasteni kanssa.

Hermansonin esimerkki on huojentava: isä, joka puhuu tyttärelleen. Itse olen näissä keskusteluissa useimmiten ainoana vanhempana, äitinä pojille. Olen miettinyt, osaanko puhua mieheksi kasvamisesta, kun en koskaan ole sellaiseksi itse kasvanut.

”Jos suhde lapseen on luonteva, hän kyllä kysyy, kun mietityttää.”

Onnekseni avioliiton päättyminen vuosia sitten ei meidän perheessämme tarkoittanut yhteisen vanhemmuuden päättymistä. Voin luottaa siihen, että myös poikieni isä puhuu lapsilleen. Silti arjessa minä olen se, joka kohtaa WhatsApp-kriisit – ja sen, että ”vauvoistani” kasvaa nuoria miehiä.

– Ehkä isän on helpompi puhua pojalle ja äidin tyttärelle, Hermanson myöntää.

– Ihminen on kuitenkin mallioppija. On tärkeää, että aikuinen hyväksyy sekä omansa että lapsen kehon ja kehuu niitä. Jos suhde lapseen on luonteva, hän kyllä kysyy, kun häntä mietityttää.

Siihen äiti on nyt valmiina.

Iltapala on katettu. Seuraavaa kysymys, kiitos.

Jaga

Kun lapset alkavat puhua seksistä, kerro heille rakkaudesta

Minun mielestäni on seksuaalisuutta rajoittavaa ja häpeällistävää puhua siitä vain rakkauden yhteydessä. Seksiä voi terveesti haluta ja harjoittaa myös ilman rakkauden tunteita, ihan kuten toista ihmistä voi rakastaa syvästi ilman seksiä. Meillä on aina puhuttu avoimesti asiasta ja olen kertonut lapsilleni seksin olevan monille luontainen tarve, kuten myös sen, että on myös ihmisiä, jotka eivät siitä koskaan innostu. Rakkauden kanssa en ole sitä linkittänyt, vaan sen sijaan itsensä ja toisten...
Lue kommentti

Tee somesta ja netinkäytöstä normaali puheenaihe kotona. Silloin lapsi kertoo herkemmin ongelmistakin.

1. Juttele netinkäytöstä yleisesti

Ole kiinnostunut lapsen netinkäytöstä yhtä luontevasti kuin vaikkapa koulupäivän tapahtumista. Kun netti on normaali keskusteluaihe, lapsi tottuu puhumaan siitä.

Kysele, millaisia sovelluksia lapsi käyttää ja mistä keskusteluissa jutellaan. Keitä hän somessa ihailee tai seuraa, millaisia kuvia hän itse laittaa nettiin, millaisia blogeja tykkää lukea tai videoita katsoa?

Jos kyselet lapsen netinkäytöstä vain negatiivisessa tai epäilevässä sävyssä, saattaa lapsi alkaa salailla asioita sinulta. Keskustelun avulla luot luottamusta ja saat tietoa lapsen mediankäyttötavoista, kokemuksista ja asenteista.

2. Kiitä ja kuuntele, älä syyllistä

Lapsi ei välttämättä kerro netissä kohtaamastaan kiusaamisesta, jos hän ei usko aikuisella olevan kykyä ymmärtää häntä tai keinoja puuttua kiusaamiseen.

Jos lapsi kertoo nettikiusaamisesta, tue häntä. Kiitä siitä, että hän luotti sinuun ja kertoi asiasta. Kysy ja kuuntele, miten lapsi itse toivoisi, että tilannetta lähdetään selvittämään. Pohtikaa keinoja yhdessä.

Kiusaaminen ole kiinni siitä, onko lapsi netissä vai ei.

Älä syyllistä netinkäytöstä. Suhtaudu digitaalisiin ympäristöihin uteliaasti. Kiusaaminen ei ole kiinni siitä, onko lapsi netissä vai ei. Osoita hänelle, että ymmärrät sen.

3. Muista lapsen yksityisyys

Kysy lapselta, haluaako hän näyttää sinulle esimerkkejä siitä, millaista loukkaava kohtelu tai kiusaaminen netissä on ollut. Muista, että lapsen ei tarvitse näyttää kaikkia henkilökohtaisia viestejään sinulle.

Viestintäsalaisuus koskee myös lasten viestejä.

Voit menettää lapsesi luottamuksen, jos esimerkiksi seuraat hänen viestittelyään sosiaalisessa mediassa. Muista, että viestintäsalaisuus koskee myös lasten viestejä, etkä voi noin vain mennä niitä lukemaan, vaikka yrittäisitkin toiminnallasi vain suojella lastasi. Älä toimi lapsen selän takana esimerkiksi tutkimalla hänen puhelintaan ilman erityisen painavaa syytä.

Jos lapsen netinkäyttö huolettaa, ota asia avoimesti ja rauhallisesti esille ja kerro, mistä olet huolissasi. Olen valmis tukemaan lasta ja hänen hyvinvointiaan mediaympäristöissä.

4. Tallenna ja blokkaa

Kiusaamisviesteihin ei yleensä kannata vastata. Viesti kannattaa tallentaa mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten. Ruutukaappaus on keino tallentaa mitä kuvaruudulla näkyy. Myös linkit sivustoille tai sivuille, joilla kiusaamista esiintynyt, kannattaa kopioida talteen.

Varmista, että lapsi tietää, miten muita käyttäjiä voi hänen käyttämissään palveluissa estää tai blokata.

5. Muistuta säännöistä

Pohdi lapsen kanssa, miten kurjia tilanteita voitaisiin välttää. Kannusta nuorta arvioimaan myös omaa toimintaansa netissä. Muistuta, ettei loukkaavia sisältöjä, kuten kuvia, videoita, viestejä tai perättömiä huhuja tule jakaa eteenpäin.

Jos toiminta on palvelun sääntöjen vastaista, lapsen kanssa voi yhdessä ottaa yhteyttä palvelun ylläpitoon.

6. Tarkista yksityisyysasetukset

Keskustele lapsen kanssa palveluissa olevista yksityisyysasetuksista ja pohtikaa yhdessä, onko niitä tarpeen muuttaa. Sovellukset ja palvelujen käyttöehdot päivittyvät, joten asetuksia on syytä tarkistaa säännöllisesti, vähintään päivitysten yhteydessä.

7. Älä jää yksin

Nettikiusaaminen on usein yhteydessä koulukiusaamiseen. Esimerkiksi ryhmästä poissulkemisen tai nolaavien kommenttien aiheuttamat kokemukset eivät rajaudu nuoren elämässä vain niihin tilanteisiin, kun nuori on verkossa, vaan ne ovat läsnä tuntemuksina ja olotiloina monin tavoin koulun arjessa.

Kysele lapselta kaverisuhteista ja siitä, miten koulussa menee. Jos nettikiusaaja on samassa koulussa, kannattaa olla yhteydessä kouluun. Jos kiusaamista esiintyy lapsen harrasteporukassa, saata asia harrastustoimintaa vetävän aikuisen, esimerkiksi valmentajan tai ohjaajan tietoon. Pohtikaa ratkaisuja yhdessä.

8. Ota tarvittaessa yhteys poliisiin

Jos toiminta on laitonta, ota yhteys poliisiin.

Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto

  • Nettikiusaaminen tarkoittaa toistuvaa ja tarkoituksellista harmin aiheuttamista netin, kännykän ja muiden laitteiden kautta.
  • Nettikiusaamista ovat mm. pilkkaavat ja uhkaavat viestit, juorujen levittäminen, toisen nimellä esiintyminen ja digitaalisesta yhteisöstä poissulkeminen. 
  • Mannerheimin Lastensuojeluliiton selvityksen mukaan toisten lasten sosiaalinen tuki on usein paras apu kiusatulle.
  • Lapsi voi osoittaa tukea ystävälle pienilläkin nettieleillä, kuten ystävällisillä viesteillä ja positiivisilla kommenteilla lapsen julkaisuihin.