Kuva: 123rf
Kuva: 123rf

Ekologisen äitiyden ihannointi on jo mennyt liian pitkälle, sanoo ranskalaisfilosofi Elisabeth Badinter Helsingin Sanomissa. Badinterin mukaan esimerkiksi kestovaipat, imetys ja perhepeti ovat naisille varsinainen pallo jalassa.


Ekologisen äitiyden ihannointi on jo mennyt liian pitkälle, sanoo ranskalaisfilosofi Elisabeth Badinter Helsingin Sanomissa. Badinterin mukaan esimerkiksi kestovaipat, imetys ja perhepeti ovat naisille varsinainen pallo jalassa.

Ekoilu lisää työtaakkaa

Badinter esittelee uudessa ranskankielisessä kirjassaan Le Conflict - La femme et la mère havaitsemaansa suuntausta, jossa äidin rooli lastenhoidossa on korostunut yhä enemmän viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana.

Äidin entistä suurempaa roolia perustellaan Badenterin mukaan nyt luonnollisuudella ja ekologialla. Nykymammat soseuttavat itse kotiruokaa purkkiruokien sijasta, pyykkäävät kestovaippoja, imettävät pitkään ja lapsentahtisesti. Vaatimusten lista kasvaa helposti taakaksi, joka tekee työhön paluusta yhä vaikeampaa.

”Viattomasta vauvasta on tullut ilman hänen omaa tahtoaan miehisen sorron paras liittolainen”, Badinter itse kirjoittaa.

Imetys on henkilökohtaista

Suomessa äitiys ja lastenhoito eroaa monella tavalla ranskalaisesta. Suomessa lapsia hoidetaan kotona paljon pidempään ja imetetään useammin kuin Ranskassa.

Ranskassa äitiysvapaa päättyy, kun lapsi on kolmikuukautinen. Sen jälkeen useimmat naiset lähtevät töihin ja jättävät lapsen hoitajalle. Moni nainen ei myöskään imetä, koska sen ajatellaan häiritsevän parisuhdetta.

Badinterin mukaan naisia painostetaan nykyään imettämään hyvän äitiyden ja luomuaatteen nimissä. Se on hänestä väärin. Imetys on hänen mukaansa niin henkilökohtainen asia, että jokaisen naisen pitäisi saada päättää siitä itse.

– Minusta on outoa, että Pohjoismaissa 90 prosenttia äideistä imettää. Luku on stalinistinen. Voiko silloin puhua valinnanvapaudesta? hän kysyy.

Ranskassa kiistelty filosofi

Ranskassa Badinter on Helsingin Sanomien mukaan arvotettu filosofi ja feministi, jonka räväkät mielipiteet saavat osakseen sekä kehuja että haukkuja.

Esimerkiksi Ranskan vihreiden puheenjohtaja puheenjohtaja Cécile Duflot on epäillyt, ettei 65-vuotias Badinter tunne todellisuutta. Duflot’n mukaan myös miehet voivat nykyään hoitaa vauvaa ja pestä kestovaippoja. Badinterin mukaan Duflot itse ei tunne todellisuutta.

– Kotitöistä naiset hoitavat valtaosan. Eivät miehet niitä vaippoja pese, hän napauttaa.

Pohjoismaissa tasa-arvo on Badinterin mukaan pidemmällä kuin Ranskassa. Täällä isät on sentään yritetty saada ottamaan vastuuta kodista ja lapsista.

– Tulokset eivät ole fantastisia, mutta Ranskassa tässä on täydellisesti epäonnistuttu. Ja kyllä Ranskan pitäisi pidentää äitiysvapaata. Nykyinen 12 viikkoa on liian lyhyt, hän sanoo.

Ranskassa naiset hoitavat tilastojen mukaan yhä 80 prosenttia kotitöistä. Suomessa luku on Tilastokeskuksen mukaan noin 60 prosenttia. Kotitöiden epäreilu jakaantuminen on Badinterin mukaan epätasa-arvon suurin syy. Hän kehottaakin naisia vaatimaan itseltään vähemmän.

– Jos sallii itselleen keskinkertaisuuden äitiydessä, on helpompi olla myös kumppani ja nainen, filosofi ja kolmen lapsen äiti sanoo.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.