Lue kymmenen vinkkiä kenkäostoksille.

Pienelle vauvalle ei ole kiire ostaa kenkiä, sillä jalkojen ja kävelyn kehittymistä kengät eivät tue. Lapsi tarvitsee kengät ainoastaan suojaamaan jalkoja kylmältä, kosteudelta ja loukkaantumisilta.

Jalan kannalta olisi paras, että lapsi kävelisi mahdollisimman paljon paljain jaloin. Ilman jalkineita jalkaterän lihakset vahvistuvat parhaiten.

Suomen ilmastossa kengät kuitenkin jossain vaiheessa tarvitaan. Kenkiä ostettaessa kannattaa kiinnittää huomio ainakin seuraaviin seikkoihin:

1. Mittaa lapsen jalka

Lapsen jalan voi mitata esimerkiksi piirtämällä jalan ääriviivat paperiin. Pieni lapsi ei kuitenkaan yleensä pysy paikallaan, joten luotettavampi tapa on kastella lapsen jalka ja painaa se sen jälkeen esimerkiksi ruskeaan voimapaperiin ja piirtää ääriviivat vasta sen jälkeen. Vielä näkyvämmän jäljen saa kastamalla lapsen jalan sormiväriin. Mitta pitäisi ottaa aina niin, että lapsi seisoo paperin päällä koko painollaan.´

2. Älä luota kokonumeroon

Älä osta kenkiä pelkän kokonumeron perusteella. Kenkien koot voivat vaihdella suurestikin, vaikka kokonumero olisi sama. Tutkimuksissa on selvinnyt, että kengät ovat yleensä oikeasti paljon pienemmät, mitä niiden kokonumero antaa ymmärtää. Monissa kengissä on irtopohjallinen, vertaa sitä lapsen jalan kokoon.

3. Muista kasvu- ja käyntivara

Pienelle lapselle ei pidä ostaa jämptejä kenkiä. Uusimman tiedon mukaan ostettavissa kengissä pitäisi olla 17 mm ylimääräistä tilaa, siis vanhaa suositusta hieman enemmän.

4. Kokoon vaikuttaa käyttötarkoitus

Talvikengissä tilaa on oltava tavallistakin enemmän, jotta paksutkin sukat mahtuvat sisään. Juhlakengissä taas käytetään yleensä tavallista ohuempia sukkia, joten ne voivat olla jämptimmät.

5. Osta uudet kengät riittävän usein

Kuusivuotiaaksi saakka lapsen jalkaterä kasvaa 1 - 2 mm kuukaudessa. Jos kengissä on 17 mm kasvu- ja käyntivaraa, riittää, että uudet kengät ostaa noin viiden kuukauden välein. Jos jätät vähemmän kasvunvaraa, osta uudet kengät jo kolmen kuukauden kuluttua. Joka tapauksessa edellisen syksyn kengät eivät mahdu lapselle enää keväällä.

6. Älä osta jäykkiä kenkiä

Suurin osa myynnissä olevista kengistä on turhan jäykkiä. Pieni ihminen ei saa taivutettua jalkaansa, jos pohja on kova. Paras kenkä on mahdollisimman joustava, joka suuntaan kiertyvä ja taipuva sekä ohutpohjainen. Myöskään kantapää ei nykytietämyksen mukaan tarvitse jäykkää tukea.

7. Huomioi koon lisäksi kengän muoto

Lapsen jalka on räpylän muotoinen - kantapäästä kapea ja varpaista leveä. Osta siis kengät, jotka eivät purista varpaita lyttyyn. Huomioi myös, onko lapsellasi kapea vai leveä jalka tai korkea vai matala jalkapöytä. Jo hyvin pienten lasten kengissä saattaa olla korkoa. Osta lapselle aina korottomat kengät.

8. Käytä asiantuntijoita

Huonot kengät voivat pilata lapsen jalat. Suosi siksi kenkäkauppoja, joista löytyy asiantuntemusta.

9. Huomioi kengän materiaali

Lapsen jalat hikoavat paljon. Siksi nahasta ja kankaasta tehdyt kengät ovat parhaita. Hengittävä Gore-tex-kalvo on niin ikään hyvä.

10. Käytä käytettyjä vain, jos ne ovat todella hyväkuntoiset.

Asiantuntijana jalkaterapian lehtori THM Riitta Saarikoski Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

 

Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti