Lue kymmenen vinkkiä kenkäostoksille.

Pienelle vauvalle ei ole kiire ostaa kenkiä, sillä jalkojen ja kävelyn kehittymistä kengät eivät tue. Lapsi tarvitsee kengät ainoastaan suojaamaan jalkoja kylmältä, kosteudelta ja loukkaantumisilta.

Jalan kannalta olisi paras, että lapsi kävelisi mahdollisimman paljon paljain jaloin. Ilman jalkineita jalkaterän lihakset vahvistuvat parhaiten.

Suomen ilmastossa kengät kuitenkin jossain vaiheessa tarvitaan. Kenkiä ostettaessa kannattaa kiinnittää huomio ainakin seuraaviin seikkoihin:

1. Mittaa lapsen jalka

Lapsen jalan voi mitata esimerkiksi piirtämällä jalan ääriviivat paperiin. Pieni lapsi ei kuitenkaan yleensä pysy paikallaan, joten luotettavampi tapa on kastella lapsen jalka ja painaa se sen jälkeen esimerkiksi ruskeaan voimapaperiin ja piirtää ääriviivat vasta sen jälkeen. Vielä näkyvämmän jäljen saa kastamalla lapsen jalan sormiväriin. Mitta pitäisi ottaa aina niin, että lapsi seisoo paperin päällä koko painollaan.´

2. Älä luota kokonumeroon

Älä osta kenkiä pelkän kokonumeron perusteella. Kenkien koot voivat vaihdella suurestikin, vaikka kokonumero olisi sama. Tutkimuksissa on selvinnyt, että kengät ovat yleensä oikeasti paljon pienemmät, mitä niiden kokonumero antaa ymmärtää. Monissa kengissä on irtopohjallinen, vertaa sitä lapsen jalan kokoon.

3. Muista kasvu- ja käyntivara

Pienelle lapselle ei pidä ostaa jämptejä kenkiä. Uusimman tiedon mukaan ostettavissa kengissä pitäisi olla 17 mm ylimääräistä tilaa, siis vanhaa suositusta hieman enemmän.

4. Kokoon vaikuttaa käyttötarkoitus

Talvikengissä tilaa on oltava tavallistakin enemmän, jotta paksutkin sukat mahtuvat sisään. Juhlakengissä taas käytetään yleensä tavallista ohuempia sukkia, joten ne voivat olla jämptimmät.

5. Osta uudet kengät riittävän usein

Kuusivuotiaaksi saakka lapsen jalkaterä kasvaa 1 - 2 mm kuukaudessa. Jos kengissä on 17 mm kasvu- ja käyntivaraa, riittää, että uudet kengät ostaa noin viiden kuukauden välein. Jos jätät vähemmän kasvunvaraa, osta uudet kengät jo kolmen kuukauden kuluttua. Joka tapauksessa edellisen syksyn kengät eivät mahdu lapselle enää keväällä.

6. Älä osta jäykkiä kenkiä

Suurin osa myynnissä olevista kengistä on turhan jäykkiä. Pieni ihminen ei saa taivutettua jalkaansa, jos pohja on kova. Paras kenkä on mahdollisimman joustava, joka suuntaan kiertyvä ja taipuva sekä ohutpohjainen. Myöskään kantapää ei nykytietämyksen mukaan tarvitse jäykkää tukea.

7. Huomioi koon lisäksi kengän muoto

Lapsen jalka on räpylän muotoinen - kantapäästä kapea ja varpaista leveä. Osta siis kengät, jotka eivät purista varpaita lyttyyn. Huomioi myös, onko lapsellasi kapea vai leveä jalka tai korkea vai matala jalkapöytä. Jo hyvin pienten lasten kengissä saattaa olla korkoa. Osta lapselle aina korottomat kengät.

8. Käytä asiantuntijoita

Huonot kengät voivat pilata lapsen jalat. Suosi siksi kenkäkauppoja, joista löytyy asiantuntemusta.

9. Huomioi kengän materiaali

Lapsen jalat hikoavat paljon. Siksi nahasta ja kankaasta tehdyt kengät ovat parhaita. Hengittävä Gore-tex-kalvo on niin ikään hyvä.

10. Käytä käytettyjä vain, jos ne ovat todella hyväkuntoiset.

Asiantuntijana jalkaterapian lehtori THM Riitta Saarikoski Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

 

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.