”Arkiluovuus auttaa eteenpäin elämässä. Jokainen voi olla luova omalla tavallaan”, kasvatustieteen emeritusprofessori sanoo.

Makuuhuoneen hämärässä nukkuva äiti havahtuu kolahdukseen. Mikä putosi?

– Se oli kello vaan, kuuluu ääni keittiöstä.

Äiti suuntaa keittiöön silmiään hieroen.

Mitähän tällä kertaa?

Lapsen luovuus on yhtä aikaa siunaus ja kirous.

Jauhoja on pitkin pöytiä. Keittiötasolla pulleat jalat varvistelevat aina vain ylemmäksi, jotta käsi ulottuu olkapäätä myöten keksipurkkiin. Luova ja oma-aloitteinen kolmevuotias on keksinyt laittaa itse aamupalaa.

Lapsen luovuus on yhtä aikaa siunaus ja kirous. Kukapa ei haluaisi kasvattaa lapsestaan idearikasta pärjääjää, joka keksii ratkaisuja ongelmaan kuin ongelmaan ja löytää oman tiensä, tapahtui tulevaisuudessa mitä vain. Mutta perhearjessa lapsen luovat tempaukset usein koettelevat aikuisten hermoja.

Miten lapsen luovuutta voisi ohjata fiksusti? Pitäisikö oma ärtymys vain niellä ja antaa lapsen toteuttaa sotkuisetkin ideat vapaasti?

Anna luovuudelle suunta

– Kaiken salliminen luovuuskasvatuksen nimissä ei missään nimessä ole hyvä asia, kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä sanoo.

Rajoja saa ja pitää olla. Seinille piirtämisen kieltäminen ei ole luovuuden tukahduttamista. Täyskieltojen sijaan kekseliäisyyttä voi kuitenkin kanavoida rakentavasti. Jos lasta kiinnostaa leipominen, leivotaan yhdessä. Jos lapsi haluaa nähdä ja tuntea, miten vehnäjauhot lentävät ilmassa, voisiko niitä kokeilla heitellä ulkona sellaisessa paikassa, jossa sotku ei haittaa?

– Vanhempien on hyvä luoda ilmapiiri, joka sallii luovuuden ja antaa sille välineitä.

Lasta ei kannata lytätä neuvomalla liikaa ja liian yksityiskohtaisesti. Luovat taidot kehittyvät, kun kokeilee tehdä asioita omalla tavallaan. Kun lapsesi näyttää sinulle piirustusta, jossa hevosella on seitsemän jalkaa, älä korjaa virheitä. Lapsuudessa on hyvä harjoittaa omaperäisyyttä ja omaa tapaa nähdä maailmaa.

– Vanhemman osa on olla kiinnostunut ja sanoa, että onpa omaperäinen – taidat olla taiteilija. Sillä ei ole merkitystä, onko piirustus hyvä vai huono, Uusikylä sanoo.

Tylsyys ruokkii luovuutta

Vanhemman kannattaa ottaa lapsi mukaan myös omiin luoviin puuhiin – tekemään käsitöitä, piirtämään, kokkaamaan, leipomaan tai rakentamaan. Näin jälkikasvu oppii toteuttamaan myös omaa kekseliäisyyttään.

Tärkeintä luovuudelle on, että lapsen annetaan kokeilla ja tehdä itse.

Liian tiukka harrastuskierre ei ole hyväksi lapselle eikä aikuiselle.

Tylsyys on tehokas tapa harjoittaa luovuutta ja oma-aloitteisuutta, sillä lapsi kyllä keksii tekemistä, kun hänelle annetaan siihen mahdollisuus. On mielelle mannaa, kun leikit on keksittävä tyhjästä.

Siksi aikuisen kannattaa raivata kalenteriin tilaa riittävästi vapaalle leikille. Liian tiukka harrastuskierre ei ole hyväksi lapselle eikä aikuiselle.

– Jos lapsella on tahto tehdä ja hän nauttii harrastamisesta, sitä pitää tukea. Lasta ei kuitenkaan saa polttaa loppuun, Kari Uusikylä sanoo.

Mitä hyötyä siitä on?

Entä jos ei halua kasvattaa lapsestaan luovaa taiteilijatyyppiä vaan säntillisen kunnon kansalaisen?

Uusikylä muistuttaa, että luovuus on muutakin kuin taiteellisuutta. Se on ennen kaikkea kykyä tehdä asioita omalla tavallaan ja mukautua muutoksiin. Se on taitoa tehdä asioita joustavasti ja keksiä jotain uutta, kun vanhat keinot eivät enää toimi.

Arkiluovuus auttaa eteenpäin elämässä. Jokainen voi olla luova omalla tavallaan.

Siksi luovuus on tärkeä taito ihan kaikille. Se antaa hyvät valmiudet elämään, oli lapsesi tulevaisuudessa sitten tilintarkastaja, opettaja tai ammatissa, jollaisesta emme vielä edes tiedä.

– Arkiluovuus auttaa eteenpäin elämässä. Jokainen voi olla luova omalla tavallaan.

Uusikylä kannustaa vanhempia tunnistamaan ja tukemaan monenlaista lahjakkuutta. Ei kannata olettaa, että lapsen kiinnostuksen kohteet olisivat välttämättä samoja kuin vanhemmilla.

Jos vanhemmat ovat vaikkapa erityisen musikaalisia, lapsi voi silti hylkiä soittimia mutta innostua matematiikasta. Silloin häntä pitää tukea juuri siinä.

– Lapsesta kyllä näkee, mikä on hänelle luontaista. Vanhemman pitää hyväksyä se, vaikka itse olisikin erilainen.

Luovat vahvuudet voivat olla mitä tahansa aina metsässä viihtymisestä sosiaalisuuteen tai musikaalisuuteen. Toinen on taitava keksimään leikkejä tai ohjeistamaan muita, toinen oppii nopeasti laskemaan tai on hyvä juoksemaan.

Usein vanhempien lahjat kuitenkin periytyvät jälkikasvulle, sillä lahjakkuuden perusta on geeneissä. Ympäristökin vaikuttaa paljon: kun lapsi syntyy perheeseen, jossa kaikki ovat kuvataiteilijoita, hän näkee jatkuvasti taidetta ja saa mallin käsillä tekemisestä. Siksi on varsin todennäköistä, että hänkin kehittyy siinä hyväksi.

Myös sillä on iso merkitys, millaista tekemistä perheessä arvostetaan ja mille annetaan tilaa ja välineitä.

– Jos jollakin on vaikkapa hyvät mahdollisuudet geenien puolesta tulla säveltäjäksi, mutta hän ei koskaan kuule musiikkia eikä kotona ole yhtään soitinta, niin vaikea hänen on kehittää musikaalisuuttaan.

Moni stressi purkautuu piirtämällä, tanssimalla, virkkaamalla tai leipomalla.

Luovuus hoitaa stressiä

Luovuuden ruokkiminen suojaa myös mielenterveyttä. Luova ja joustava mieli kestää paremmin elämän myrskyissä.

Kuormittavina aikoina auttaa, jos löytää elämäänsä sellaisia asioita, joiden tekemisestä nauttii.

Moni stressi purkautuu piirtämällä, tanssimalla, virkkaamalla tai leipomalla. Silloin lopputulos ei ratkaise, eikä itseään tai lastaan kannata verrata muihin. Tärkeintä on, että tekeminen tuo nautintoa.

Vanhemman ei siis pidä sekaantua liiaksi, vaan antaa lapsen itse valita tiensä ja kiinnostuksensa kohteet.

Tässä asiassa hän on viisaampi kuin sinä.

Meidän Perhe 11/2017

Anna luovuuden kukkia!

1. Salli kokeilut

Anna lapsen kokeilla erilaisia asioita. Näin hän löytää omat juttunsa. Muista, ettei hän välttämättä innostu samoista asioista kuin sinä. Tue häntä, vaikka et ymmärtäisikään lapsen innostusta.

2. Anna aikaa ja välineitä

Älä sekaannu liikaa! Tylsyys on luovuuden parasta ravintoa. Kun lapsi kehittelee itse omia leikkejään, hän oppii hyödyntämään kekseliäisyyttään. Muista kuitenkin antaa tilaa ja välineitä luomiselle. Jo värikynillä ja musiikin kuuntelulla pääsee pitkälle.

3. Älä arvostele

Sinun tehtäväsi ei ole arvioida tai pisteyttää lapsen aikaansaannoksia – hän kyllä saa palautetta myöhemmin elämässään. Älä myöskään lyttää lasta tai naura hänen tempauksilleen. Lapsen ei tarvitse olla järkevä ja hillitty joka paikassa, vaan hänen tehtävänsä on leikkiä ja löytää oma maailmansa.