”Arkiluovuus auttaa eteenpäin elämässä. Jokainen voi olla luova omalla tavallaan”, kasvatustieteen emeritusprofessori sanoo.

Makuuhuoneen hämärässä nukkuva äiti havahtuu kolahdukseen. Mikä putosi?

– Se oli kello vaan, kuuluu ääni keittiöstä.

Äiti suuntaa keittiöön silmiään hieroen.

Mitähän tällä kertaa?

Lapsen luovuus on yhtä aikaa siunaus ja kirous.

Jauhoja on pitkin pöytiä. Keittiötasolla pulleat jalat varvistelevat aina vain ylemmäksi, jotta käsi ulottuu olkapäätä myöten keksipurkkiin. Luova ja oma-aloitteinen kolmevuotias on keksinyt laittaa itse aamupalaa.

Lapsen luovuus on yhtä aikaa siunaus ja kirous. Kukapa ei haluaisi kasvattaa lapsestaan idearikasta pärjääjää, joka keksii ratkaisuja ongelmaan kuin ongelmaan ja löytää oman tiensä, tapahtui tulevaisuudessa mitä vain. Mutta perhearjessa lapsen luovat tempaukset usein koettelevat aikuisten hermoja.

Miten lapsen luovuutta voisi ohjata fiksusti? Pitäisikö oma ärtymys vain niellä ja antaa lapsen toteuttaa sotkuisetkin ideat vapaasti?

Anna luovuudelle suunta

– Kaiken salliminen luovuuskasvatuksen nimissä ei missään nimessä ole hyvä asia, kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä sanoo.

Rajoja saa ja pitää olla. Seinille piirtämisen kieltäminen ei ole luovuuden tukahduttamista. Täyskieltojen sijaan kekseliäisyyttä voi kuitenkin kanavoida rakentavasti. Jos lasta kiinnostaa leipominen, leivotaan yhdessä. Jos lapsi haluaa nähdä ja tuntea, miten vehnäjauhot lentävät ilmassa, voisiko niitä kokeilla heitellä ulkona sellaisessa paikassa, jossa sotku ei haittaa?

– Vanhempien on hyvä luoda ilmapiiri, joka sallii luovuuden ja antaa sille välineitä.

Lasta ei kannata lytätä neuvomalla liikaa ja liian yksityiskohtaisesti. Luovat taidot kehittyvät, kun kokeilee tehdä asioita omalla tavallaan. Kun lapsesi näyttää sinulle piirustusta, jossa hevosella on seitsemän jalkaa, älä korjaa virheitä. Lapsuudessa on hyvä harjoittaa omaperäisyyttä ja omaa tapaa nähdä maailmaa.

– Vanhemman osa on olla kiinnostunut ja sanoa, että onpa omaperäinen – taidat olla taiteilija. Sillä ei ole merkitystä, onko piirustus hyvä vai huono, Uusikylä sanoo.

Tylsyys ruokkii luovuutta

Vanhemman kannattaa ottaa lapsi mukaan myös omiin luoviin puuhiin – tekemään käsitöitä, piirtämään, kokkaamaan, leipomaan tai rakentamaan. Näin jälkikasvu oppii toteuttamaan myös omaa kekseliäisyyttään.

Tärkeintä luovuudelle on, että lapsen annetaan kokeilla ja tehdä itse.

Liian tiukka harrastuskierre ei ole hyväksi lapselle eikä aikuiselle.

Tylsyys on tehokas tapa harjoittaa luovuutta ja oma-aloitteisuutta, sillä lapsi kyllä keksii tekemistä, kun hänelle annetaan siihen mahdollisuus. On mielelle mannaa, kun leikit on keksittävä tyhjästä.

Siksi aikuisen kannattaa raivata kalenteriin tilaa riittävästi vapaalle leikille. Liian tiukka harrastuskierre ei ole hyväksi lapselle eikä aikuiselle.

– Jos lapsella on tahto tehdä ja hän nauttii harrastamisesta, sitä pitää tukea. Lasta ei kuitenkaan saa polttaa loppuun, Kari Uusikylä sanoo.

Mitä hyötyä siitä on?

Entä jos ei halua kasvattaa lapsestaan luovaa taiteilijatyyppiä vaan säntillisen kunnon kansalaisen?

Uusikylä muistuttaa, että luovuus on muutakin kuin taiteellisuutta. Se on ennen kaikkea kykyä tehdä asioita omalla tavallaan ja mukautua muutoksiin. Se on taitoa tehdä asioita joustavasti ja keksiä jotain uutta, kun vanhat keinot eivät enää toimi.

Arkiluovuus auttaa eteenpäin elämässä. Jokainen voi olla luova omalla tavallaan.

Siksi luovuus on tärkeä taito ihan kaikille. Se antaa hyvät valmiudet elämään, oli lapsesi tulevaisuudessa sitten tilintarkastaja, opettaja tai ammatissa, jollaisesta emme vielä edes tiedä.

– Arkiluovuus auttaa eteenpäin elämässä. Jokainen voi olla luova omalla tavallaan.

Uusikylä kannustaa vanhempia tunnistamaan ja tukemaan monenlaista lahjakkuutta. Ei kannata olettaa, että lapsen kiinnostuksen kohteet olisivat välttämättä samoja kuin vanhemmilla.

Jos vanhemmat ovat vaikkapa erityisen musikaalisia, lapsi voi silti hylkiä soittimia mutta innostua matematiikasta. Silloin häntä pitää tukea juuri siinä.

– Lapsesta kyllä näkee, mikä on hänelle luontaista. Vanhemman pitää hyväksyä se, vaikka itse olisikin erilainen.

Luovat vahvuudet voivat olla mitä tahansa aina metsässä viihtymisestä sosiaalisuuteen tai musikaalisuuteen. Toinen on taitava keksimään leikkejä tai ohjeistamaan muita, toinen oppii nopeasti laskemaan tai on hyvä juoksemaan.

Usein vanhempien lahjat kuitenkin periytyvät jälkikasvulle, sillä lahjakkuuden perusta on geeneissä. Ympäristökin vaikuttaa paljon: kun lapsi syntyy perheeseen, jossa kaikki ovat kuvataiteilijoita, hän näkee jatkuvasti taidetta ja saa mallin käsillä tekemisestä. Siksi on varsin todennäköistä, että hänkin kehittyy siinä hyväksi.

Myös sillä on iso merkitys, millaista tekemistä perheessä arvostetaan ja mille annetaan tilaa ja välineitä.

– Jos jollakin on vaikkapa hyvät mahdollisuudet geenien puolesta tulla säveltäjäksi, mutta hän ei koskaan kuule musiikkia eikä kotona ole yhtään soitinta, niin vaikea hänen on kehittää musikaalisuuttaan.

Moni stressi purkautuu piirtämällä, tanssimalla, virkkaamalla tai leipomalla.

Luovuus hoitaa stressiä

Luovuuden ruokkiminen suojaa myös mielenterveyttä. Luova ja joustava mieli kestää paremmin elämän myrskyissä.

Kuormittavina aikoina auttaa, jos löytää elämäänsä sellaisia asioita, joiden tekemisestä nauttii.

Moni stressi purkautuu piirtämällä, tanssimalla, virkkaamalla tai leipomalla. Silloin lopputulos ei ratkaise, eikä itseään tai lastaan kannata verrata muihin. Tärkeintä on, että tekeminen tuo nautintoa.

Vanhemman ei siis pidä sekaantua liiaksi, vaan antaa lapsen itse valita tiensä ja kiinnostuksensa kohteet.

Tässä asiassa hän on viisaampi kuin sinä.

Meidän Perhe 11/2017

Anna luovuuden kukkia!

1. Salli kokeilut

Anna lapsen kokeilla erilaisia asioita. Näin hän löytää omat juttunsa. Muista, ettei hän välttämättä innostu samoista asioista kuin sinä. Tue häntä, vaikka et ymmärtäisikään lapsen innostusta.

2. Anna aikaa ja välineitä

Älä sekaannu liikaa! Tylsyys on luovuuden parasta ravintoa. Kun lapsi kehittelee itse omia leikkejään, hän oppii hyödyntämään kekseliäisyyttään. Muista kuitenkin antaa tilaa ja välineitä luomiselle. Jo värikynillä ja musiikin kuuntelulla pääsee pitkälle.

3. Älä arvostele

Sinun tehtäväsi ei ole arvioida tai pisteyttää lapsen aikaansaannoksia – hän kyllä saa palautetta myöhemmin elämässään. Älä myöskään lyttää lasta tai naura hänen tempauksilleen. Lapsen ei tarvitse olla järkevä ja hillitty joka paikassa, vaan hänen tehtävänsä on leikkiä ja löytää oma maailmansa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Pieni lapsi ei ymmärrä yksityisyyden rajoja samalla tavalla kuin aikuinen, lastenpsykiatri Janna Rantala sanoo. Kuva: Heli Blåfield
Pieni lapsi ei ymmärrä yksityisyyden rajoja samalla tavalla kuin aikuinen, lastenpsykiatri Janna Rantala sanoo. Kuva: Heli Blåfield

Kannattaa luottaa aikuisten keskinäiseen viisauteen. Ei latisteta lasta, joka pyrkii rohkeasti mukaan keskusteluun, vastaa lastenpsykiatri Janna Rantala.

”Lapsemme on 3,5-vuotias, uusiin ihmisiin hieman varauksellisesti ja ujosti suhtautuva poika. Parin viimeisen kuukauden aikana hän on selvästi vapautunut ja alkanut ottaa kontaktia oma-aloitteisesti niin tuttuihin kuin tuntemattomiin aikuisiin. Lapsen kerronnassa ei ole kuitenkaan rajoja, vaan hän saattaa kertoa esimerkiksi vanhemman sairaudesta täysin estottomasti kenelle tahansa.

En haluaisi latistaa lapsen avoimuutta ja juuri löytynyttä uskallusta puhua vieraammillekin. Kuitenkin jotkut asiat ovat mielestäni perheen sisäisiä asioita, jotka eivät kuulu muille. Toisaalta jotkut saattavat hämmentyä tai kokea vaivaannuttavana kovin yksityiskohtaisen selostuksen esimerkiksi juuri terveysasioista. Miten selittää asia lapselle ymmärrettävästi, mutta siten, ettei lapsi koe syyllisyyttä jo kertomistaan asioista eikä myöskään ala vältellä puhumista?”

Ujon puheliaan äiti

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa:

Saako aloittaa vitsillä? Lapsi kertoi kaupan kassalle heleällä äänellä, miten oli nähnyt aamulla äidin kakalla. Kotona äiti ohjasi lasta, että kakkaaminen on ok, mutta sellaisesta ei puhuta kaikille, koska se on yksityisasia. Seuraavalla kauppareissulla lapsi kertoi: ”Mä näin taas äidin kakalla, mutta siitä ei puhuta kaikille, koska se on yksityisasia.”

Pieni lapsi ei kerta kaikkiaan ymmärrä yksityisyyden rajoja samalla tavoin kuin vanhempi. Viattomuudessaan hän kertoo juttua, johon hän toivoo kuulijan vastaavan mukavalla tavalla. Ehkä tarinan lapsi ajatteli, että kaupan kassa kertoisi vastavuoroisesti omista vessakokemuksistaan. Siinä sitten rupateltaisiin mukavasti asioinnin lomassa.

Kun lapsi kasvaa kannustavassa ja luottavaisessa ilmapiirissä, hän ei sensuroi puheitaan vanhemman reaktion pelossa. Raju reagointi kiellettyyn puheenaiheeseen on lasta häpäisevä kokemus, kuten olet viisaasti ennakoinutkin. Sitä en suosittele, vaikka vanhempaa hävettäisikin.

Sopivat puheenaiheet ovat monesti kulttuuri- ja perhekohtaisia.

Mitä siis tehdä? Aluksi voi tarkistaa, mitä kaikkea puhuu lapsen kuullen. Tärkeitä asioita ei silti kannata salata lapselta! Voi myös pohtia, miksi jokin asia ei omasta mielestä kuulu ulkopuolisille. Sopivat puheenaiheet ovat monesti kulttuuri- ja perhekohtaisia. Esimerkiksi sairaus saattaa jollekin olla julkinen puheenaihe, toiselle taas hyvin yksityinen.

Nolossa tilanteessa voi ohjata vaivihkaa keskustelua pois aralta alueelta ennen yksityiskohtien vyöryä. Kolmevuotias on hämättävissä kertomaan muista asioista. Tempun voi tehdä myös yllättävään kuulijan rooliin joutunut. Kannattaa siis luottaa aikuisten keskinäiseen viisauteen.

Esimerkiksi päiväkotien työntekijät kuuntelevat näitä juttuja pokka naamalla vuodesta toiseen ja suhtautuvat silti meihin vanhempiin asiallisesti. Kaikkien elämässä on monenlaista, yksityistäkin. Ollaan sen äärellä yhtä viisaita kuin sinä, eikä latisteta lasta, joka pyrkii rohkeasti mukaan keskusteluun.

Kysy Jannalta

Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys lomakkeella tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com Laita viestin otsikoksi ”Janna vastaa”.

Käyttäjä13602
Seuraa 
Liittynyt18.6.2018

Mitä tehdä, kun kolmevuotias kertoilee perheen yksityisasioita ulkopuolisille?

Lapselle voi opettaa kuulumisen kertomista tutun esimerkiksi mummon kanssa. Näyttää miten äiti ja mummo kysyy ja kertoo kuulumisia ja kertoa mitä yleensä kerrotaan. Sitten on lapsen vuoro. Joka kerta kun tulaan mummolaan, mummo kysyy lapselta kuulumiset. Pienen lapsen kanssa aikuinen on suuressa roolissa ja johdattaa lasta. Kysyy kysymyksiä, tarkentaa ja Mielenkiinnolla kuuntelee. Harjoitellaan. Meillä pienenä opetettiin että vessassa puhutaan vessa asiat. Ja vessaan mentiinkin äitin kanssa...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nuorten aivot käyvät kierroksilla – pienet sosiaaliset tapahtumat voivat kuormittaa enemmän kuin koulustressi, kertoo lastentautien erikoislääkäri Elina Hermanson.

Vanhemmat ajattelevat usein, että nuoret kuormittuvat ja jopa ahdistuvat läksykuormasta tai harrastusmääristä. Todellinen kuormitus voi kuitenkin tulla arjen sosiaalisista suhteista.

Teinit kiinnittävät todella paljon huomiota pieniin, meille aikuisille mitättömiltä tuntuviin asioihin kuten eleisiin, ilmeisiin ja äänenpainoihin. Teinin mantelitumake eli aivojen taistele-pakene-keskus skannaa jatkuvasti, olenko vihamielisessä vai minuun positiivisesti suhtautuvassa seurassa.

– Nuorille sosiaaliset kanssakäymiset ovat merkittävämpiä kuin aikuisille. Kaikki mitä meissä tapahtuu, on järkevästi rakennettu: aivot toimivat niin kuin yhteiskunta olisi edelleen samanlainen kuin kivikaudella. Nuoret ihmiset on tehty etsimään uusia elinalueita ja pariutumaan, sanoo lastentautien erikoislääkäri Elina Hermanson.

Mikä kuormittaa nuoren mieltä?

Jo pitkään on tiedetty, että nuoret ovat itsekeskeisiä ja heidän on vaikea hillitä tunteitaan ja impulssejaan. Nyt tieteen avulla on voitu myös todistaa, että nuorten aivoissa tapahtuu valtavan paljon enemmän kuin lasten ja vanhempien aivoissa.

Aistihavaintokyvyt kypsyvät jo varhain, mutta murrosiässä tunnekeskusten toiminta kiihtyy. Kontrollikeskusten toiminta puolestaan voimistuu hitaimmin. Nuoren aivot käyvät siis ylikierroksilla, koska tietoa käsitellään todella paljon, hyvin suurelta osin tiedostamattomasti. 

– Nuorten aivoissa on kauhea määrä sähköjohtoja, ja koska niin sanottua valkeaa ainetta ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi pitämään johtoja erossa toisistaan, ne yhdistyvät väärin ja tapahtuu oikosulkuja. Aikuisten johdot pysyvät järjestyksessä, koska lelluvat valkean aineen suojissa, Hermanson kuvailee.

Varsinkin tytöt miettivät kovasti, kuka sanoi mitä, missä ja millä äänensävyllä, kuka katsoi mihin suuntaan ja millä tavalla.

Maailmassa sekä omassa lähipiirissä tapahtuvat asiat pohdituttavat nuorta: Miksi äiti kasvattaa pikkuveljeä väärin vaikka luin, että pitäisi toimia ihan toisin? Miten kehtaan mennä luokkaan, kun en äsken saanut palloa kiinni? Miksi meillä ostetaan vaaleaa leipää, vaikka tumma leipä ehkäisee syöpää?

Varsinkin tytöillä hippokampus, jossa sijaitsee pienten nippeliasioiden muistaminen, aktivoituu helposti. Tytöt miettivät kovasti, kuka sanoi mitä, missä ja millä äänensävyllä, kuka katsoi mihin suuntaan ja millä tavalla. Pienet asiat jäävät mieleen ja saattavat kuormittaa.

Nämä huolet ja ajatukset eivät tule useinkaan vanhemman tai vaikka koulun tietoon, eikä tavallisesti tarvitsekaan – nuorella saa olla oma elämä ja sen mukanaan tuomat ajatukset. Vanhemman jatkuvat utelut voinnista tuntuvat nuoresta usein häiritseviltä.

Nuori kyllä tarvittaessa kääntyy aikuisen puoleen huolineen. Aikuisen tulee olla sen arvoinen.

– Fiksua olisi, jos vanhemmalla ja nuorella olisi jotain säännöllisiä hetkiä, jolloin viettää yhteistä, kiireetöntä aikaa.

Jos nuori on kovin ahdistunut tai kuormittunut, hän voi noissa tilanteissa purkaa vanhemmalle kotiin ja kaverisuhteisiin liittyviä asioita. Nuorta ei kuitenkaan pidä pakottaa tilittämään tunteitaan.

Ja toisaalta: ei nuorenkaan arjen tarvitse olla jatkuvaa kriisiä. On niitäkin nuoria, jotka keskittyvät todella huolella vain läksyihin ja harrastuksiinsa. Joskus mekaaninen suorittaminen saattaa kuitenkin liittyä sosiaalisten tilanteiden aiheuttamien tunteiden kieltämiseen ja kompensointiin.

– Vanhempi ei voi elää oman lapsensa nuoruutta lapsen puolesta, ne nuoruuden angstit ja haasteet on jokaisen elettävä itse, Hermanson muistuttaa.

Mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen nuoren oloa?

Nuoret väsyvät sosiaalisissa tilanteissa enemmän, koska joutuvat käyttämään isompia osia aivoista – ja näin aivojen aineenvaihduntakin on isompaa. Jos ei ole energiaa, pinna napsahtaa nopeammin. Aikuisen tehtävä on järjestää nuorelle arjen rytmi kuntoon, varmistaa syöminen ja nukkuminen.

Hankalat keskustelut kannattaa ajoittaa niihin hetkiin, kun sekä aikuisella että teinillä on vatsat täynnä.

– Nuorten kanssa kannattaa keskustella kaikki hankalat jutut niin, että sopii keskustelun etukäteen ja varmistaa, että molemmilla – niin aikuisella kuin teinillä – on vatsat täynnä.

Vanhemman tehtävä on myös pitää perheessä yllä hyvää, avointa ja rentoa tunnelmaa. Nuori oppii ensisijaisesti mallista. Jos vanhemmat eivät keskustele tunteistaan rehellisesti ja avoimesti, miten nuori oppisi sanoittamaan omia tunteitaan?

– On vanhempia, jotka sanovat, etteivät riitele lastensa nähden tai ollenkaan. Mutta juuri tällaisia asioita nuoret stressaavat, eivät vanhemmat pysty nuoria huijaamaan.

Vaikka jäätävät sanat olisi peitelty hymyin, nuorten sosiaalisiin tilanteisiin virittyneet aivot kyllä skannaavat kireän ilmapiirin: nuo kaksi tyyppiä eivät viihdy. Jos nuori ei tiedä tilanteen taustoja, hän kehittelee tunnelmalle omat teoriansa. Parhaan esimerkin vaikkapa parisuhteesta voi antaa elämällä itse rehellisessä ja ilmapiiriltään avoimessa suhteessa.

– On ihan sama mitä vanhempi sössöttää oikeanlaisen elämästä, jos samalla laiminlyö itsensä ja  oman parisuhteensa. Ei kaikkea pidä nuorelle vuodattaa, mutta lähtökohtaisesti pitäisi olla rehellinen niistä vaikeuksista, mitä tulee eteen – se helpottaa ymmärtämistä.

Aikuisen on myös syytä pitää kiinni siitä, mitä lupasi:

– Nuorta stressaa  hirveästi, jos isä tai äiti lupaa hakea ja tulla ja tehdä, mutta ei tulekaan tai tee lupaamaansa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.