Paras tapa opettaa kiitollisuutta lapselle on olla itse kiitollinen, sanoo Kirsti Lonka. Kuva: iStockphoto
Paras tapa opettaa kiitollisuutta lapselle on olla itse kiitollinen, sanoo Kirsti Lonka. Kuva: iStockphoto

Lapsi marisee huonoista lahjoista tai siitä, että niitä on liian vähän. Ruokakin on yäk. Miten kiitollisuutta voi opettaa?

”Yksi yö kylpylässä saa lapset itkemään ja kiukuttelemaan, koska emme olleetkaan siellä pidempään”, kertoo eräs viisi- ja kolmevuotiaiden lasten äiti.

Tutulta kuulostaa. Miksi lapset eivät osaa olla kiitollisia saamastaan hyvästä? Voiko kiitollisuutta opettaa?

Voi – ja kannattaa, sanoo kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistosta.

1. Lähtökohtana luottamus

Pieni lapsi kokee olevansa universumin keskipiste. Kun hän osoittaa tai haluaa jotain, vanhemmat tuovat sen hänelle. Aikuisten kuuluukin tarjota lapselle ruokaa, lämpöä ja huolenpitoa. Peruslähtökohta lapsen ajattelussa on luottamus siihen, että aikuiset tahtovat hänelle hyvää. Se on luonnollinen asia, josta lapsen ei erikseen tarvitse kiittää.

Noin kolmen vuoden iässä alkaa kehittyä mielen teoria. Silloin lapsi käsittää, että ihmisillä on oma mieli ja toinen käsittää asiat eri tavoin kuin hän. Tämän jälkeen hän voi opetella ottamaan huomioon toisen perspektiivin.

Empatiakykyä on kuitenkin jo hyvin pienillä taaperoilla, ja aikuisten myötätuntoinen suhtautuminen lapsiin vahvistaa sitä.

Pienestä asti opittu kiitoksen sanominen sisäistyy osaksi ajattelua.

2. Sisäinen ääni kehittyy

Jo ihan pienelle lapselle voi ja kannattaa opettaa huomaavaisuutta. Jos kylään tulee ihminen, joka tarjoaa karkkia, on kohteliasta kiittää. Kiittäminen on vielä eri asia kuin kiitollisuus, mutta kyse on kuitenkin tärkeästä mallioppimisesta. Pienestä asti opittu kiitoksen sanominen sisäistyy osaksi ajattelua.

Lapsi tarkkailee ahkerasti, miten muut ympärillä toimivat. Nähty ja kuultu muuttuu vähitellen sisäiseksi puheeksi.

Perinteinen länsimainen ajattelutapa on ollut se, että ensin mieli kehittyy tietylle tasolle ja vasta sen jälkeen syntyy toimintaa. Toiminta voi kuitenkin myös muuttaa ajattelua, eli kiittäminen voi lisätä kiitollisuuden tunnetta.

Jos vanhemmat ovat usein tyytymättömiä ja kateellisia, lapsen on vaikea oppia olemaan kiitollinen.

3. Kielteisyys latistaa

Kieli on enemmän kuin sanavarasto, se on ajattelun väline. Eri perheillä on erilainen puhumisen kulttuuri, ja lapsi omaksuu vanhemmiltaan tavan puhua ja kohdella toisia ihmisiä. Jos on tottunut aggressiiviseen ja epäkohteliaaseen kommunikoimisen tapaan, voi kannustava puhe tuntua vieraalta.

Vielä pahempaa on, jos aikuisen käytös on muita latistavaa. Jos vanhemmat ovat usein tyytymättömiä ja kateellisia tai haukkuvat naapureita tai julkisuuden henkilöitä, myöskään lapsen on vaikea oppia olemaan kiitollinen.

4. Kiitä siitä, mitä on

Eivät kaikki aikuisetkaan ole kiitollisia elämästään, perheestään ja kaikesta siitä, mitä heillä on. Ennen kuin arvostelee lapsia tai muita kiittämättömiksi, olisi hyvä miettiä vaikka puolison kanssa, miten itse käyttäytyy: onko yleistunnelma kodissa tyytymätön, arvosteleva vai hyväksyvä?

Jos vanhemmat tai päiväkodin aikuiset käskevät lapsia sanomaan kiitos, mutta eivät itse ole kohteliaita toisilleen, lapsenkin toiminnasta voi tulla mekaanista. Lapsi tunnistaa hyvin myös hienovaraiset mikroilmeet ja teeskentelyn.

Jos aikuiset tajuaisivat, kuinka paljon lapset huomaavat ja tajuavat, he ehkä ymmärtäisivät toimia toisin.

Lapsen on vaikea arvostaa saamaansa hyvää, jos hänestä tuntuu, ettei hän kelpaa omana itsenään.

Kannustavassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä kasvavan lapsen kyky kiitollisuuteen voi kehittyä varhain, ja jo viisivuotias lapsi voi aidosti ymmärtää sen. Paras tapa opettaa kiitollisuutta on itse olla kiitollinen.

Kannattaa myös välttää kaikenlaista vertailua muihin. Lapsen on vaikea arvostaa saamaansa hyvää, jos hänestä tuntuu, ettei hän kelpaa omana itsenään tai löydä omia vahvuuksiaan.

5. Opeta empatiaa

Kiitollisuuteen kuuluu myös empatian opettaminen. Kaikilla perheillä ei esimerkiksi ole mahdollisuuksia ostaa samanlaisia lahjoja.

Saamastaan pitää aina kiittää, eikä antajalle saa tehdä pahaa mieltä. Perussääntö on se, ettei lahjaa arvostella toisten nähden, eikä myökään ketään ihmistä arvostella hänen antamansa lahjan perusteella.

Tässäkin esimerkki on tärkeä. Jos äiti saa isältä paistinpannun ja suuttuu siitä, lapsi voi oppia mallin, että huonosta lahjasta saa suuttua ja läksyttää toista.

Jos käy niin, että lapsen kaverilleen antamaa lahjaa on haukuttu, voi sanoa rauhallisesti, ettei kaikissa kodeissa opeteta kiitollisuutta tai ymmärretä sitä. Se ei silti tarkoita, että sellaiseen pitäisi lähteä mukaan.

Kiitollisuus, myötätunto ja toivo lisäävät ihmisen hyvinvointia.

Hyvän arvopohjan opettaminen kotona auttaa pärjäämään. Kiitollisuus ei tarkoita nöyristelyä, vaan sitä, että osaa arvostaa saamiaan asioita.

Kiitollisuus, myötätunto ja toivo lisäävät ihmisen hyvinvointia. Yhdessä optimistisen elämänasenteen kanssa ne voivat lisätä jopa elinvuosia.

Asiantuntijana Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Puremisen tarvetta ei kannata kieltää, mutta pureskelun voi ohjata johonkin vähemmän vahingolliseen, sanoo lastenpsykiatri Janna Rantala.

”Miten saisin nelivuotiaan lopettamaan lelujen, vaatteiden ja muiden tavaroiden pureskelun? Hän on ollut aina kova pureskelemaan ja imemään kaikkea. Alle kolmevuotiaana se meni vielä iän piikkiin, mutta nyt ikää on jo neljä ja puoli, eikä järsimiselle näy loppua. Hän puree rikki ulkovaatteiden kaulukset ja hihat, talvirukkaset, sisähousujen polvet, omat pehmolelunsa, lyijykynien päät.

Minua huolettaa, mitä myrkkyjä pieneen kehoon joutuu esimerkiksi ulkovaatteiden pinnoitteista. Miten tilanteen saisi ratkaistua? Hän itse ei tunnu oikein voivan asialle mitään, järsiminen tapahtuu jotenkin puolihuomaamatta. Asia selvästi nolottaa häntä. En se minä ollut, se oli Nakertaja, hän sanoo. Olen sanonut, että hänen pitää kieltää napakasti Nakertajaa, ja hän lupaa aina yrittää parhaansa, mutta jotenkin sitten taas lipsahtaa.”

Turhautunut äiti

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa

”Imemisen ja puremisen tarpeet ovat yksilöllisiä, vauvasta asti. Joskus ne voivat liittyä hampaiden tuloon, kutinaan tai janoon. Usein se on vain tapa, jollaisia meillä kaikilla on, kuten hiusten pyörittely tai kaulakorun koskettelu. Niillä pyritään säätelemään esimerkiksi jännittyneisyyttä. Purukumin pureskelu voi auttaa, mutta eihän lapsi voi sitäkään määrättömästi jäystää.

Onneksi teillä on apuna Nakertaja.

Sanotkin viisaasti, ettei lapsi itse voi asialle mitään. Silloin lapsen kokema nolous – ja ehkä syyllisyys – on turhaa. Näiden pattitilanteiden helpottamiseen sopii menetelmä nimeltä Muksuoppi. Siinä lapsen ongelma käännetään taidoksi, jota hän alkaa harjoitella. Lapsenne voisi harjoitella esimerkiksi sopivan tavaran jyrsimistä tai kolmesti puraisemista. Puremisen tarvetta ei kielletä (koska se ei tule onnistumaan) mutta toiminta ohjataan johonkin vähemmän vahingolliseen. Aikuinen kannustaa, auttaa muistamaan tavoitteen.

Onneksi teillä on apuna Nakertaja. Muksuopissa neuvotaan keksimään hankalan tavan karsimiseksi ulkoistettu hahmo, joka on vastuussa teoista. Nokkela lapsesi on jo hoitanut tämän!

Nakertajaakaan ei kannata vain komentaa, vaan hänelle pitää opettaa uusia taitoja. Ensin tutustutaan tuohon katalaan jäystäjään paremmin. Lapsi piirtää kuvan, aikuinen haastattelee: Onko Nakertaja lapsi, aikuinen, eläin vai mikä? Millaiset sen hampaat ovat? Mistä se puikahtaa paikalle? Onko se aina nakertanut vai tuliko sille yhtäkkiä jokin? Tykkääkö se tehdä muutakin? Saisiko sen lisäämään muuta puuhaa, jotta nakertelu vähenisi? Voisiko lapsi auttaa siinä?

Otin myös itselleni opeteltavan taidon ja harjoittelin tyynesti muistuttamista.

Löydät tarkempia ohjeita hakusanoilla Muksuoppi tai Kids’ Skills. Menetelmä vaatii aikuiseltakin kieltämisen ja hermostumisen kierteen katkaisemista, mikä ei aina tunnu helpolta. Kokemusta on! Itse otin vastaavassa tilanteessa myös itselleni opeteltavan taidon ja harjoittelin tyynesti muistuttamista.”

Kysy Jannalta

Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys lomakkeella tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com . Laita viestin otsikoksi ”Janna vastaa”.

Vierailija

Lapsi puree lelut ja vaatteet rikki – miten sen saa loppumaan?

- pese kaikki lapsen vaatteet hyvin ennen käyttöä niin kemikaalikuorma pienenee. Samoin lelut ym lapsen kaluamat tavarat kannattaa pestä ennen kaluamista. -ompele puuvillaisia kaulahuiveja tai rannehuiveja joita saa luvalla nakerrella. Helppoja pestä, halpoja ja ei niin vaarallisia kemikaalien suhteen mitä ulkovaatteet. Meillä näitä ommeltiin joskus vanhoista paidoistakin niin varmasti enimmät kemikaalit häipyneet jo aikaisemmissa pesussa. Meillä kaksi lapsista pureskeli pienenä ainakin kun...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kasvava hammas on herkimmillään, sillä sen pinta ei ole vielä täysin kovettunut. Näillä kuudella vinkillä puhkeavat hampaat pysyvät kunnossa.

Rautahampaat alkavat puhjeta, kun lapsi on alle kouluikäinen, ja niillä tulisi pureskella jopa seuraavat sata vuotta. Juuri tämä päiväkodin lopulta yläkoulun alkuun saakka kestävä vaihduntavaihe on hampaiden reikiintymisen kannalta kriittisintä aikaa.

Kun yli puolella kahdesti päivässä harjaavista aikuisistakin on suussa näkyvää plakkia, on lapselle lähes mahdoton tehtävä saada epätasainen hammasrivistönsä puhdistettua itse. Siksi aikuisen apu on tarpeen.

1. Kasvava hammas on herkimmillään

Puhkeavat pysyvät hampaat ovat erityisen alttiita reikiintymiselle niin kauan, kunnes ne ovat täysin puhjenneet. Alttius reikiintymiselle johtuu siitä, että hampaan pinta ei ole puhjetessaan vielä täysin kovettunut. Puhdistaminen taas on vaikeampaa siksi, että puhkeava hammas on eri korkeudella kuin viereiset hampaat.

Hammas voi reikiintyä, jos sen pinnalle muodostuvaa plakkia saa kerääntyä häiritsemättä, eli jos hampaita ei harjata säännöllisesti tai harja ei ulotu kaikkialle. Napostelu ja tiheästi toistuva sokerin käyttö lisäävät riskiä hampaiden reikiintymiseen.

2. Tarkkana takahampaiden kanssa

Varsinkin viimeisten maitohampaiden taakse puhkeavat poskihampaat reikiintyvät puhjetessaan helposti, sillä niihin kerääntyy herkästi plakkia ja niiden puhdistaminen on haastavaa. Jos ikenet ovat arat, voi se johtaa siihen, että lapsi alkaa vältellä hampaiden huolellista harjausta. 

3. Reikiintymisen voi pysäyttää

Hampaan reikiintyminen voidaan alkuvaiheessa pysäyttää, jos hammas saadaan puhdistettua huolellisesti kahdesti päivässä ja ruokailutottumukset paranevat. Reikiintymisen edetessä hammas täytyy paikata. Se on kuitenkin oireiden hoitoa, eikä poista reikiintymisen syitä. Lisäksi paikka-aineet eivät kestä ikuisesti, joten kerran paikattu hammas voi tarvita vaativampia uusintahoitoja. Siksi reikiintymisen ehkäisy onkin paras tapa pitää hampaat terveinä.

4. Harjaa kahdesti päivässä

Hampaiden huolellinen harjaus fluorihamastahnalla kahdesti päivässä on tehokkain ja edullisin tapa ennaltaehkäistä suusairauksia, mutta tämä toteutuu vain noin puolella lapsista. Sähköhammasharjalla hampaat puhdistuvat tehokkaammin ja helpommin kuin tavallisella harjalla. Hammasvälit on hyvä puhdistaa viimeistään yläkouluiästä lähtien joka päivä.  Putsaus käy hammaslangalla, -lankaimella tai pehmeällä silikonitikulla.

5. Ateriarytmi säännölliseksi

Hampaat kestävät 5–6 happohyökkäystä päivittäin. Säännölliset ruoka-ajat, monipuolinen ruokavalio ja vesi janojuomana suojaavat hampaita reikiintymiseltä. Ksylitolin säännöllinen käyttö ruokailujen jälkeen vähentää reikiintymistä erityisesti ennen pysyvien hampaiden puhkeamista ja puhkeamisen aikaan. Sen sijaan tiheä sokerin käyttö, kuten päivittäinen karkin ja sokeroitujen juomien nauttiminen, altistaa hampaat reikiintymiselle

6. Muista tarkistusharjaus

Hampaiden huolellinen puhdistus vaatii tarkkoja motorisia taitoja, minkä vuoksi lapsi tarvitsee harjauksessa aikuisen apua. Koululaisen hampaiden puhdistusta tulee valvoa aina yläkouluikään saakka. Usein lapsi tarvitsee muistutuksen harjauksesta, kurkkauksen suuhun sekä tarkistusharjauksen. Lasten hampaidenharjaustottumuksiin vaikuttaa erityisesti vanhempien esimerkki.

Muista nämä

  • Puhkeavat hampaat reikiintyvät herkästi – yhden hampaan puhkeaminen voi kestää yli vuoden.
  • Hampaiden harjaus kahdesti päivässä fluorihammastahnalla estää tehokkaimmin reikiintymistä. Yli 6-vuotiaille oikea fluorin määrä tahnassa on 1450 ppm.
  • Säännölliset ruoka-ajat, napostelun välttäminen ja ksylitolin säännöllinen käyttö suojaavat reikiintymiseltä (ksylitolia vähintään 5 g päivässä.)
  • Lapsi tarvitsee vanhemman apua ja valvontaa hampaiden hoidon onnistumisessa. Samalla vanhemman on hyvä varmistaa, että omatkin hampaat harjataan suositusten mukaisesti.
  • Lasten hampaiden reikiintyminen on Suomessa yleinen ongelma. Vuonna 2003 5-vuotiailla oli keskimäärin 0,9 reikiintynyttä hammasta, 17-vuotiailla jo neljä.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.