Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Mistä lapsen aggressiivinen käytös voi johtua, ja mitä sille kannattaa tehdä?

"2,5-vuotias poikamme on alkanut purra minua ja äitiäni, eli isoäitiään. Isäänsä ja isän äitiä hän ei pure. Ymmärrän uhmaiän vaikutuksen, mutta tuntuu, että kyse on muustakin. Pureminen, lyöminen ja koiran kuritus on päivittäistä.

Elämässämme on tapahtunut viime aikoina paljon. Muutimme uuteen kotiin, jossa poika sai oman huoneen. Hän aloitti päiväkodin ja me vanhemmat aloitimme työt.

Lapsi ei viihdy päiväkodissa. Hän on itkuinen ja haluaa pois tarhapäivän aikana. Poikamme puheen kehitys on aika heikkoa. Hän puhuu joitakin kahden tai kolmen sanan lauseita. Johtuisiko siitä, vai mistä puremisessa on kyse? Kapinasta?"

Huolestunut äiti

Janna vastaa:

"On aika tavallista, että pieni lapsi puree, mutta syyt voivat olla moninaiset. On hyvä, että maltat miettiä, mistä oikeastaan on kyse.

Lapsi saattaa purra vain puremisen ilosta. Hampaat ovat upea, monikäyttöinen juttu! Ihaile lapsen hampaita, ja etsikää kuvista muiden hampaita. Ihmetelkää yhdessä, miten erilaiselta tuntuu ja kuulostaa purra vaikka porkkanaa, näkkileipää tai vaahtokarkkia.

Pureminen voi olla vihaisuuden tai turhautumisen osoitus, etenkin, jos lapsi ei osaa vielä sanoilla ilmaista tunteitaan. Usein lapsi puree, kun vanhempi kieltää lasta tai keskittyy lapsen mielestä liian vähän lapsen tarpeisiin. Voit auttaa lasta kuvailemalla tilannetta hänelle sanallisesti, esimerkiksi: Nyt taisit suuttua äidille. Suutuitko, kun äiti..?

Pureminen sattuu, mutta yritä pysyä rauhallisena. Älä syyllistä lasta kivullasi. Voimakas reagoiminen voi jopa lisätä puremista, kun lapsi huomaa saavansa sillä vanhemman huomion. Jätä lapsi mieluummin hetkeksi huomiotta, esimerkiksi nosta hänet rauhallisesti pois sylistäsi, jos hän ei vielä ymmärrä sanallista viestiä. Näin hän huomaa, ettei pureminen ole hyväksyttyä. Totea vielä selkeästi, että pureminen sattuu ja että toista ihmistä ei saa purra.

Pienet lapset saattavat satuttaa toista ja samalla nauraa. He eivät tee sitä ilkeyttään. Lapsi ei vain vielä osaa asettua toisen asemaan ja ymmärtää tekonsa seurausta. Nauru saattaa olla lapsen tapa yrittää palauttaa hyvä fiilis.

Muiden satuttaminen voi joskus olla merkki siitä, että lapsi on stressaantunut tai kokee ympäristön turvattomaksi. Syitä voivat olla elämänmuutokset tai kasvatustapa, kuten voimakas rankaiseminen. Myös kielenkehityksen viivästymä voi olla puremisen syynä.

Kaiken kaikkiaan suosittelen, että haette vielä arviota neuvolapsykologilta, puheterapeutilta tai perheneuvolasta. Löydätte silloin varmasti juuri teidän perheellenne sopivan tavan auttaa poikaanne."

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.