Isä on niin omistushaluinen, että vaanii...

Kysymys:

Olen huolissani miehestäni, joka takertuu kohta 6-vuotiaaseen poikaamme.
Ongelma on ollut olemassa siitä lähtien kun poika syntyi. Kun poika oli puolivuotias, hän uhkasi minua erolla ellen anna hänen olla poikansa kanssa tasan 50 % ajasta kellosta katsoen. Häntä selkeästi myös harmitti läheisyytemme kun imetin poikaamme. Hän halusikin minun siirtyvän pullo ruokintaan mahd. pian.

Poika on aarteemme, koska sai alkunsa vasta vuosien odotuksen jälkeen inseminaation kautta. Poika on täysin välissämme parisuhteessa. Mieheni siirsi kaiken huomionsa poikaamme kun hän syntyi ja se olenkin ollut minä, joka olen pyytänyt huomiota ja toivonut yhteistä aikaa häneltä. Sitä en ole kuitenkaan saanut.

Elämme enemmän "kaveripohjalla". Hän ei halua osoittaa minulle hellyyttä tai rakkautta. Nykyään hän haluaa viettää kaiken vapaa aikansa poikansa kanssa kahden. Hänellä ole ole varsinaisesti ystäviä. Töiden jälkeen hän vaatii tai houkuttelee pojan puuhaamaan kanssaan, eikä suvaitse kavereiden kanssa leikkimistä, koska haluaa itse olla poikansa kanssa.

Meillä on nyt jaettu taas tasan puoliksi viikonloput. Hän vaatii sitä. Emme ole pystyneet eroamaan koska pelkäämme vahingoittavamme aarrettamme. Molemmista myös tuntuu sietämättömältä ajatuksella olla erossa lapsesta joka toinen viikko, mikä järjestely olisi ainoa mahdollinen. Rakastamme tätä lasta molemmat valtavasti, mutta usein tuntuu, että lapsi edustaa miehelleni jotain, mikä ei ole lapsen tehtävä. Olen huolissani poikamme puolesta.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Lapset ovat tärkeitä äidille ja isälle, ja äiti ja isä lapselle välttämättömiä - mutta rajansa kaikella. Terveeseen kasvuun kuuluu sekä tykö vetäviä että pois työntäviä voimia. Lapsi ei voi itsenäistyä eikä kehittyä omaksi ainutlaatuiseksi itsekseen, jos hänestä on tullut jommallekummalle vanhemmalle liian tärkeä.

Kysymys ei ole rakkauden liian suuresta määrästä vaan siitä, että lapsi on vanhemman psykologinen jatke ja välttämätön tämän oman psyykkisen tasapainon kannalta. Sellaiseen asemaan joutuminen tukahduttaa lapsen omaa kasvua ja asettaa hänen kannettavakseen kohtuuttoman taakan.

Poikasi isä on niin omistushaluinen, että vaanii mustasukkaisesti kelloa jotta saa puolet käytettävissä olevasta yhteisestä ajasta itselleen. On suorastaan kauheaa, että hän ei halua antaa pojan leikkiä kaveriensa kanssa vaan haluaa olla pojalle kirjaimellisesti "kaikki kaikessa". Parisuhteen väljähtyminen ei sekään edesauta pojan hyvää kasvua ja erillisyyttä.

Tilanne on epäterve, ja jaan huolesi sen haitallisista vaikutuksista lapsenne kehitykseen. Saisiko isän mitenkään tajuamaan, että jotakin pitäisi muuttaa ja nopeasti? Hän ei voi elää omaa elämäänsä lapsen kautta. Kaikkia mahdollisia kanavia kannattaa käyttää ja välttää viimeiseen saakka riitaisaa eroa, jonka seurauksena voi tuskin olla muuta kuin pitkittynyt ja vahingollinen riita huoltajuudesta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.