Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Seksuaalikasvatus kannattaa aloittaa jo lapsen ollessa pieni, vaikka se hankalalta tuntuisikin.

Hei äiti, mikä se seksi on?

Apua. Siinä se nyt tuli. Kysymys, jota vanhemmat odottavat ja pelkäävät. Nelivuotiaan suora kysymys voi yllättää suorapuheisimmankin äidin tai isän.

Vanhemmille seksuaalikasvatuksesta tulevat helposti ensimmäisenä mieleen itse akti ja lapsenteko. Lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri ja tietokirjailija Raisa Cacciatoren mielestä mieluummin kannattaisi puhua kehontunnekasvatuksesta.

– Pienen lapsen seksuaalisuus on ihan toista kuin aikuisen. Se on tutkimusta, mielihyvää ja tiedonhakua. Nelivuotiaalle seksuaalisuus on ennen kaikkea omaan kehoon tutustumista ja pienen lapsen seksuaalikasvatus sopivien käytöstapojen opettamista.

Monen nykyvanhemman lapsuudenkodissa seksuaalikasvatusta ei ollut. Parhaimmillaan sitä saattoi yrittää antaa nolosteleva äiti tai isä, joka tunki murrosikäiselle opaskirjan kouraan "tutustu sinä siihen" -käskyn kera. Ei siis ihme, että seksuaalisuudesta puhuminen tuntuu monesta vanhemmasta vaikealta. Kun ei itse ole saanut aikanaan seksuaalikasvatusta, on sitä hankala antaa omallekaan lapselle.

Parempi varhain

Jo päiväkoti-ikäiset ihastuvat, leikkivät pusuhippaa ja kotia. Kolmivuotiai-

den ryhmässä puhutaan pippeleistä ja pimpeistä ja tutkitaan uteliaasti omaa ja toisen kehoa. Siksi seksuaalikasvatus kannattaa aloittaa varhain.

Sauna- ja vessatilanteet ovat luontevia hetkiä. Lasta kiinnostavat etenkin miesten ja naisten erot: Äiti, miks mulla ja isillä on pippeli mut sulla ei? Miks mummilla on isommat tissit kun sulla?

Vanhempi voi pesutilanteessa nimetä kehon eri alueet: pestään hiukset, korvat, pimppi. Lisäksi on hyvä puhua rakkaudesta ja lähelläolosta. Lasta voi opastaa, että omaa ja muiden kehoa täytyy kunnioittaa, eikä kaveria saa halata väkisin.

– Tämä on jo iso askel. Sen enempää ei aivan pienen kanssa tarvitse puhuakaan, Cacciatore sanoo.

Lapsen itsetyydytykseen eli unnutukseen ei tarvitse puuttua, jos se tapahtuu kotona omassa rauhassa. Sen paheksuminen opettaa lapselle, että omien paikkojen koskettelu on väärin ja häpeällistä. Lapselle täytyy kuitenkin opettaa, ettei itseään saa kosketella seurassa. Asian voi rinnastaa vaikkapa nenän kaivamiseen – sitäkään ei ole sopiva tehdä muiden nähden.

Seksistäkin voi puhua, jos se lasta kiinnostaa. Hänelle voi kertoa, että seksi ja lapsenteko ovat eri asioita. Lapselle voi selittää, että seksiin liittyy yleensä vanhempien välinen rakkaus ja se, että toista haluaa pitää hyvänä. Seksuaalisen halun tai yhdynnän kuvaukset eivät kuitenkaan pienelle kuulu.

Kysyä saa

Isi, mitä porno meinaa?

Joskus lapsi voi kysyä sellaista, mikä järkyttää. Pienet lapset omaksuvat

kaikenlaisia sanoja televisiosta ja isommilta kavereilta. Vanhemmat saattavat pelästyä: mitä lapsi on nähnyt ja kuullut?

Porno näyttää lapsen mielestä väkivallalta. Jos lapsi on nähnyt pornoa vahingossa, hänelle täytyy selittää, että se on eri asia kuin seksi – näyteltyä ja korostettua toimintaa, joka ei liity tavallisen ihmisen seksuaalisuuteen. Lapselle pitää kertoa selkeästi, että seksi ja aikuisten välinen hellyys on aina vapaaehtoista.

Jos lapsi kysyy pornosta, aikuinen voi kääntää tilanteen turvallisuuden opettamiseksi. Lapselle voi kertoa, että kenenkään yksityisiä paikkoja ei tarvitse katsoa eikä omia näyttää. Samalla se on mediaopetusta: itseä saa ja voi suojata.

– Rikolliset vaanivat netissä jo alakouluikäisiä. Kun oman kehon suojaamisesta on puhuttu kotona, lapsi uskaltaa kertoa, jos hänelle lähetetään pelottavia kuvia, Cacciatore­ neuvoo.

Lapsen kysymyksiä ei saa koskaan paheksua. Jos aikuinen on ahdistunut ja tuomitseva, lapsi voi säikähtää eikä enää kysy vanhemmiltaan mistään seksiin liittyvästä. Lapsen vaikeisiin tai järkyttäviin kysymyksiin kannattaa suhtautua rauhallisesti ja miettiä, miten asian voisi selittää lapsentasoisesti.

Jos lapsi siis sukujuhlissa tai täydessä bussissa täräyttää jotakin, mikä saa punan nousemaan poskille, anna häntä tyydyttävä vastaus.

Toi on muuten tosi hyvä kysymys, mutta puhutaan siitä kotona lisää, jooko?

Harjoittelu auttaa

Jos seksistä puhuminen on suunnitelmallista, vanhemmat voivat valmistautua siihen etukäteen. Saatavilla on paljon oppaita, joissa on lapsen ikätasoon sopivaa tekstiä. Mukaan voi ottaa kuvakirjan.

Myös siitä saattaa olla apua, että vanhemmat harjoittelevat puhumista keskenään. Lapsen kanssa käytettävät sanat tulevat luontevammiksi, kun ne sanoo etukäteen ääneen.

Mitä nuoremmalle lapselle seksuaalisuudesta alkaa puhua, sitä luontevammalta se tuntuu myöhemmin. Vanhemmat voivat ajatella, että kyse on lapsen kehosta, elämästä ja tulevaisuudesta.

Cacciatoren mukaan monet ajattelevat, että koulu kyllä hoitaa tämänkin asian.

– Pahinta on, jos aiheesta ei puhuta mitään ennen murrosikää. Siinä vaiheessa lapsi ei yleensä todellakaan halua kuulla näistä asioista vanhemmiltaan. Keskustelu pysyy luontevana, jos sen avaa aikaisin.

Seksuaalikasvatuksesta ei kannata tehdä pelottavaa ja painostavaa. Ole rento – hyvin se menee.

Lisätietoa: Maaret Kallio: Onnikujan kaverukset – satutietokirja­sarja seksuaalikasvatukseen, VL-markkinointi.

Eveliina Linkoheimo, Iiks? Puhutaanpa seksistä, Meidän Perhe 11/2014

Lue lisää

Raisa Cacciatore ruotsalaisten pimppi ja pippeli -videosta: "Hauska, mutta sisältää vähän tietoa"

Miten suhtautua, kun lapsi työntää kädet pikkuhousuihinsa?

"Lapsi voi syntyä kondomi päässä"

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Onko normaalia, miettii vanhempi, kun lapsi imee hiuksiaan, syö kynsiään tai ääntelee hassusti. Onko se pakko-oire?

Kynnet on pureskeltu nysiksi. Takinkaulus on järsitty rikki ja tukassa on imeskelyn jäljiltä takkuinen pallo. Ja miksi ihmeessä se rykii jatkuvasti kurkkuaan? Onko tuollainen normaalia?

– Vanhemmat ovat usein huolissaan lapsensa toistuvista tekemisistä ja pelkäävät niiden olevan pakko-oireita, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala.

Useimmiten vanhempien huoli on turha. Aikuisillakin on eleitä, joita toistaa huomaamattaan. Yksi nytkyttelee jalkaansa aina, kun pitää istua paikallaan. Toinen pyörittelee hiuksia lukiessaan. Lapsen tavoissa ei välttämättä ole kyse sen kummemmasta.

Myös tic-oireiksi kutsut tahattomat nykimisliikkeet ja ääntelyt ovat lapsilla hyvin tavallisia. Niitä on jopa neljänneksellä päiväkoti- ja ala-asteikäisistä. Useimmiten oireet häipyvät ajan myötä itsestään.

Ongelmaksi lapsen eleet muodostuvat usein vasta, jos vanhempi murehtii niitä liikaa.

– Jos tapaa alkaa kovasti kytätä ja huomautella siitä, lapsi ahdistuu, Rantala kertoo.

Usein tavat tulevat, kestävät hetken ja katoavat sitten itsestään.

Ethän syyttele

Tyypillisesti toistuvat tavat puskevat pintaan kolmen ja seitsemän ikävuoden kieppeillä, joskus vasta pari vuotta myöhemmin.

Jatkuva nenän kaivelu tai peukalon imeminen saattaa tuntua vanhemmasta turhauttavalta tai nololta. Torumalla aikuinen vapautuu vain omasta häpeän tunteestaan, mutta tulee samalla siirtäneeksi sen lapselle.

Jos tapa haittaa enemmän vanhempaa kuin lasta, kannattaa kääntää katse omiin reaktioihinsa: Mikä minua tavassa nolottaa tai risoo? Voisinko vain antaa olla? Usein tavat tulevat, kestävät hetken ja katoavat sitten itsestään.

Jos tapa yltyy merkittävästi tai siitä koituu lapselle haittaa, siihen voi olla tarpeen puuttua. Pureskelusta tulehtuneet kynsinauhat tai rikki raavittu iho eivät ole kivoja seuralaisia.

Rantala kehottaa ottamaan asian varovasti puheeksi lapsen kanssa.

Syyttelevän miksi aina pureskelet kynsiäsi -kysymyksen sijaan voi olla viisaampaa lähestyä asiaa avoimin mielin: Hei, mitä kuuluu? Vaivaako jokin? Jännittääkö?

Näin pääsee paremmin käsiksi taustalla piileviin syihin. Seuraavaksi voi tiedustella jo suoremminkin: Oletko huomannut, että sinulla on tapana tehdä näin? Mistä se mahtaisi johtua?

Hyviä käytöstapoja voi opettaa lempeästi, syyttelemättä.

Kaikki harmittomatkaan tavat eivät sovi joka tilanteeseen. Hyviä käytöstapoja voi opettaa lempeästi, syyttelemättä. Sen sijaan että kieltäisi lasta kaivamasta nenäänsä, häntä voi ohjata sanomalla, että meillä on täällä tapana pitää sormet pois nenästä.

Aina vanhemman oma ymmärtävä asenne ei riitä. Jos lapsen tavasta nousee iso haloo vaikka päiväkodissa tai koulussa, Rantala kehottaa ottamaan asian reilusti puheeksi.

Jos ymmärrystä ei heru ja hoitaja, kummi tai mummi suhtautuu asiaan yhä turhan aktiivisesti, siitä voi keskustella lapsen kanssa. Se kannattaa tehdä leimaamatta esimerkiksi koko päiväkotia.

– On tärkeä puhua aina ihmisistä, ei yleisellä tasolla. Lapselle voi sanoa, että Riina-hoitajaa tapa näköjään haittaa ja että se on hänen mielipiteensä, mutta että olet itse eri mieltä. Oleellista on vanhemman kyky arvioida tilannetta ja pysytellä rauhallisena, Rantala neuvoo.

Syli rauhoittaa

Tuttu tilanne missä tahansa lapsiperheessä syntymäpäiväjuhlien kynnyksellä: perhoset vatsassa saavat päivänsankarin pomppimaan ja juoksentelemaan edestakaisin.

”Lasta ei saa käskeä lopettamaan. Se on sama kuin sanoisi aikuiselle, että älä naura tai älä hengitä.”

Joskus ylikierrokset purkautuvat eleinä, jotka näyttävät aikuisen silmään oudoilta. Lapsi alkaa keinutella itseään edestakaisin tai räpytellä käsiään kuin lentoon lähdössä oleva lintu. Silloin aikuisen mieleen voi hiipiä huoli siitä, onko lapsen kehityksessä jotain poikkeavaa.

– Lapsille on hyvin tyypillistä purkaa kiihtymystään fyysisesti. Missään tapauksessa lasta ei saa käskeä lopettamaan. Se on sama kuin sanoisi aikuiselle, että älä naura tai älä hengitä, Rantala vertaa.

Tasainen, toistuva liike – aivan kuten asioiden imeskelykin – saattaa olla lapsen luontainen pyrkimys säädellä ylivireystilaa. Lopettamiskäskyn sijaan Rantala kehottaa menemään luokse ja pyytämään syliin.

– Kiihtymys on lapselle kuormittava tila, johon hän tarvitsee apua.

Aikuisen tyynnyttävä läheisyys on kuin pelastusrengas, joka auttaa selviytymään tunnemyrkystä. Aina lapsi ei pysty pukemaan kokemuksiaan sanoiksi.

– Lapsilla tunteiden palo on niin suuri, että se ylittää ilmaisukyvyn, Rantala muistuttaa.

Pelko ja kiukku purkautuvat

Klik-klik, klik-klik. Valokatkaisija naksuu pienen sormen alla päälle-pois, päälle-pois. Älä anna isin ja äidin jäädä auton alle. Klik-klik. Jos painan vielä kerran, ei tapahdu mitään pahaa. Klik-klik.

Haitallisen tavan erottaa harmittomasta se, että haitallisen pontimena on ahdistus.

”Taustalla voi olla pelkoa tai vihaa, jota lapsi ei osaa ilmaista muuten.” 

– Maagiset ajatukset liittyvät usein tärkeisiin ihmissuhteisiin. Taustalla voi olla pelkoa tai jopa vihaa, jota lapsi ei osaa ilmaista muuten. Hän ei ehkä halua sanoa, ettei pärjää. Joku lapsi saa silloin kiukkukohtauksen, toinen kehittää pakkotoiminnon, Rantala sanoo.

Toistamisen tarpeessa ei ole järkeä, ja usein lapsi tietää sen itsekin. Silti hän ei mahda sille mitään, vaikka haluaisi.

– Joskus toistaminen on pelkkiä ajatuksia: pitää laskea sataan takaperin saksaksi, ja jos tulee yksikin virhe, pitää aloittaa alusta.

Stressi pahentaa oireita

Vain muutamalla prosentilla toistamisen tarpeessa on kyse diagnosoitavasta pakko-oireisesta häiriöstä, ja sekin saattaa mennä ohi omia aikojaan. Stressin on todettu pahentavan niin pakko- kuin tic-oireita. Siksi arjen rauhoittamista kannattaa kokeilla joka tapauksessa.

Kaikissa aikuisen silmään oudoissa arjen rituaaleissa ei ole kyse häiriöstä, vaan pyrkimyksestä säädellä kuormitusta. Tarve kulkea aina tiettyä reittiä tai tehdä iltatoimet samassa järjestyksessä on lapsen tapa rakentaa turvaa.

”Tunnollisen lapsen raivarit kannattaa ottaa ilolla vastaan.”

Jos toistamisen pakko alkaa haitata lasta itseään ja arkea tai kovasti vaivata vanhempaa, eikä rauhoittelu vie tilannetta eteenpäin parissa kuukaudessa, kannattaa kysyä apua esimerkiksi neuvola- tai koulupsykologilta.

Janna Rantala kehottaa katsomaan kokonaisuutta rehellisesti: Olenko kartalla siitä, mitä lapsen mielessä liikkuu? Jääkö lapsi arjessa liikaa oman onnensa nojaan? Vaaditaanko lapselta liikaa joko kotona tai koulussa?

– Etenkin tunnollisuuteen ja miellyttämiseen taipuvaisen lapsen kohdalla on tärkeää, ettei syyllistä. Tunnollisen lapsen raivarit kannattaa ottaa ilolla vastaan.

Pikaopas: Toimi näin

1. Älä puutu heti

Joskus paras apu lapselle on se, ettei tee mitään. Pysähdy rauhassa tarkkailemaan häntä ja mieti, mitä tunteita ja ajatuksia havainnot sinussa herättävät. Kirjaa huomioita ylös ja juttele niistä puolison tai toisten vanhempien kanssa.

2. Ole utelias

Sen sijaan että antaisit valmiita vastauksia, ole lempeän utelias, kysy ja kuuntele. Aika pieneltäkin lapselta voi saada hyviä vastauksia. Jos hän itse ei osaa sanoittaa kokemuksiaan, kysy, saatko ehdottaa.

3. Suhteuta

Pohdi onko tavasta todella haittaa vai onko huolesi päässyt paisumaan turhaan? Anna lapselle mahdollisuus kehittyä. Esimerkiksi eskarilaiselle vuosi on pitkä aika kasvaa koululaiseksi – kuudesosa koko siihenastisesta elämästä!

Tältä lapsesta tuntuu

”Eskarissa minun oli pakko räpsyttää silmiä, avata suuta ja jännittää hartiat korviin. Se meni ohi. Nyt välillä minun on haisteltava käsiäni ja hupparin hihoja. Ensin se tuntuu helpottavalta ja sitten vähän tyhmältä. Ei auta, jos niitä kielletään tekemästä. Aikuisen pitää sanoa, että kyllä se menee ohi ja olet ihan tavallinen.”

Otto, 11

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Suositusta Ryhmä Hau -rooliasusta sekä sen pakkauksesta löytyi vakavia turvallisuuspuutteita. Kuva: Tukes
Suositusta Ryhmä Hau -rooliasusta sekä sen pakkauksesta löytyi vakavia turvallisuuspuutteita. Kuva: Tukes

Jos olet ostanut nämä lelut, voit palauttaa ne myyntipaikkaan.

Viidestä joulun suosikkilelusta on Tukesin mukaan löytynyt vakavia turvallisuuspuutteita.

Kolme puista lelua altistavat varsinkin alle 3-vuotiaat lapset tukehtumisvaaralle, ja yhdessä roolivaatteessa huomattiin vakava paloturvallisuusriski. Saman rooliasun pakkauspussi aiheutti myös tukehtumisvaaran. Lisäksi havaittiin, että yhdessä tuotteessa ei ollut vaadittavia käyttöohjeita eikä kemikaaliluetteloa suomeksi tai ruotsiksi.

Lelut oli valittu testiin sillä perusteella, että niissä arveltiin lähtökohtaisesti olevan muita leluja suurempi todennäköisyys turvallisuuspuutteille. 

– Silti liian monen lelun turvallisuudessa oli ongelmia. Tältä osin kaupan sisäänostajilla on tsempattavaa, Tukesin ylitarkastaja Anja Merenkivi sanoo.

– Positiivista on, ettei yhdestäkään testatusta lelusta löytynyt kiellettyjä, muovin pehmentämiseen käytettäviä ftalaatteja. Euroopassa ftalaattien takia on tänä vuonna kielletty useita leluja.

Näissä leluissa havaittiin vakavia turvallisuuspuutteita, ja ne tulee palauttaa myyntipaikkaan välittömästi:

Pintoy-vieterivetoisesta ralliautosta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Lelussa vakava tukehtumisvaara. Kuva: Tukes
Pintoy-vieterivetoisesta ralliautosta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Lelussa vakava tukehtumisvaara. Kuva: Tukes

Rubie's Ryhmä Hau Sampan -rooliasussa havaittiin vakava palovammavaara ja tukehtumisvaara. Erityisesti puvun päähine syttyy liian helposti, ja sen pakkausmateriaalina käytetty muovipussi on liian ohutta muovia, joka aiheuttaa tukehtumisvaaran. Kuva: Tukes
Rubie's Ryhmä Hau Sampan -rooliasussa havaittiin vakava palovammavaara ja tukehtumisvaara. Erityisesti puvun päähine syttyy liian helposti, ja sen pakkausmateriaalina käytetty muovipussi on liian ohutta muovia, joka aiheuttaa tukehtumisvaaran. Kuva: Tukes

Hapen ABC-nuppipalapeli aiheuttaa vakavan tukehtumisvaaran, sillä lelusta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Vaikka lelua suositellaan pakkauksen mukaan yli 3-vuotiaille, se houkuttaa myös pienempiä leikkimään. Tukesin mukaan tämän tyyppisen lelun on siis oltava turvallinen myös nuoremmille lapsille. Kuva: Tukes
Hapen ABC-nuppipalapeli aiheuttaa vakavan tukehtumisvaaran, sillä lelusta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Vaikka lelua suositellaan pakkauksen mukaan yli 3-vuotiaille, se houkuttaa myös pienempiä leikkimään. Tukesin mukaan tämän tyyppisen lelun on siis oltava turvallinen myös nuoremmille lapsille. Kuva: Tukes

New Classic Toysin City Tour Bus -lelussa havaittiin vakava tukehtumisvaara. Lelu on erityisen vaarallinen alle 3-vuotialle lapsille. Kuva: Tukes
New Classic Toysin City Tour Bus -lelussa havaittiin vakava tukehtumisvaara. Lelu on erityisen vaarallinen alle 3-vuotialle lapsille. Kuva: Tukes

Crystal -kiteidenkasvatussarjassa ei ole tarvittavia käyttöohjeita. Lisäksi lelussa ei ole kemikaaliluetteloa suomeksi eikä ruotsiksi. Kuva: Tukes
Crystal -kiteidenkasvatussarjassa ei ole tarvittavia käyttöohjeita. Lisäksi lelussa ei ole kemikaaliluetteloa suomeksi eikä ruotsiksi. Kuva: Tukes

Tukes kehottaa vaarallisia leluja ostaneita palauttamaan ne myyntipaikkaan. Tukes on toimittanut päätökset lelujen turvallisuudesta myyjille, ja ne vedettäneen pois markkinoilta vuoden loppuun mennessä.

Vakavien turvallisuuspuutteiden lisäksi Tukes havaitsi viidessä muussa lelussa lieviä merkintäpuutteita. Nämä eivät aiheuta käytön kannalta kuitenkaan vakavaa vaaraa. Kaiken kaikkiaan 20 testatusta lelusta 10 sai testistä puhtaat paperit. 

Lelujen turvallisuus on valmistajan, myyjän ja maahantuojan vastuulla, eikä niitä testata viranomaisten toimesta etukäteen. Leluja myyvien yritysten on siis oltava tarkkana siinä, että lelut täyttävät leluille laissa asetetut vaatimukset. 

Tukes testasi vuonna 2017 monenlaisia leluja: hittituotteita, tunnettuja lisenssimerkkejä sekä perinteisiä leluja. Tänä vuonna mukaan testattavien lelujen valintaan oli otettu bloggaajia. Myös kuluttajat saivat ehdottaa leluja testiin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.