Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Seksuaalikasvatus kannattaa aloittaa jo lapsen ollessa pieni, vaikka se hankalalta tuntuisikin.

Hei äiti, mikä se seksi on?

Apua. Siinä se nyt tuli. Kysymys, jota vanhemmat odottavat ja pelkäävät. Nelivuotiaan suora kysymys voi yllättää suorapuheisimmankin äidin tai isän.

Vanhemmille seksuaalikasvatuksesta tulevat helposti ensimmäisenä mieleen itse akti ja lapsenteko. Lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri ja tietokirjailija Raisa Cacciatoren mielestä mieluummin kannattaisi puhua kehontunnekasvatuksesta.

– Pienen lapsen seksuaalisuus on ihan toista kuin aikuisen. Se on tutkimusta, mielihyvää ja tiedonhakua. Nelivuotiaalle seksuaalisuus on ennen kaikkea omaan kehoon tutustumista ja pienen lapsen seksuaalikasvatus sopivien käytöstapojen opettamista.

Monen nykyvanhemman lapsuudenkodissa seksuaalikasvatusta ei ollut. Parhaimmillaan sitä saattoi yrittää antaa nolosteleva äiti tai isä, joka tunki murrosikäiselle opaskirjan kouraan "tutustu sinä siihen" -käskyn kera. Ei siis ihme, että seksuaalisuudesta puhuminen tuntuu monesta vanhemmasta vaikealta. Kun ei itse ole saanut aikanaan seksuaalikasvatusta, on sitä hankala antaa omallekaan lapselle.

Parempi varhain

Jo päiväkoti-ikäiset ihastuvat, leikkivät pusuhippaa ja kotia. Kolmivuotiai-

den ryhmässä puhutaan pippeleistä ja pimpeistä ja tutkitaan uteliaasti omaa ja toisen kehoa. Siksi seksuaalikasvatus kannattaa aloittaa varhain.

Sauna- ja vessatilanteet ovat luontevia hetkiä. Lasta kiinnostavat etenkin miesten ja naisten erot: Äiti, miks mulla ja isillä on pippeli mut sulla ei? Miks mummilla on isommat tissit kun sulla?

Vanhempi voi pesutilanteessa nimetä kehon eri alueet: pestään hiukset, korvat, pimppi. Lisäksi on hyvä puhua rakkaudesta ja lähelläolosta. Lasta voi opastaa, että omaa ja muiden kehoa täytyy kunnioittaa, eikä kaveria saa halata väkisin.

– Tämä on jo iso askel. Sen enempää ei aivan pienen kanssa tarvitse puhuakaan, Cacciatore sanoo.

Lapsen itsetyydytykseen eli unnutukseen ei tarvitse puuttua, jos se tapahtuu kotona omassa rauhassa. Sen paheksuminen opettaa lapselle, että omien paikkojen koskettelu on väärin ja häpeällistä. Lapselle täytyy kuitenkin opettaa, ettei itseään saa kosketella seurassa. Asian voi rinnastaa vaikkapa nenän kaivamiseen – sitäkään ei ole sopiva tehdä muiden nähden.

Seksistäkin voi puhua, jos se lasta kiinnostaa. Hänelle voi kertoa, että seksi ja lapsenteko ovat eri asioita. Lapselle voi selittää, että seksiin liittyy yleensä vanhempien välinen rakkaus ja se, että toista haluaa pitää hyvänä. Seksuaalisen halun tai yhdynnän kuvaukset eivät kuitenkaan pienelle kuulu.

Kysyä saa

Isi, mitä porno meinaa?

Joskus lapsi voi kysyä sellaista, mikä järkyttää. Pienet lapset omaksuvat

kaikenlaisia sanoja televisiosta ja isommilta kavereilta. Vanhemmat saattavat pelästyä: mitä lapsi on nähnyt ja kuullut?

Porno näyttää lapsen mielestä väkivallalta. Jos lapsi on nähnyt pornoa vahingossa, hänelle täytyy selittää, että se on eri asia kuin seksi – näyteltyä ja korostettua toimintaa, joka ei liity tavallisen ihmisen seksuaalisuuteen. Lapselle pitää kertoa selkeästi, että seksi ja aikuisten välinen hellyys on aina vapaaehtoista.

Jos lapsi kysyy pornosta, aikuinen voi kääntää tilanteen turvallisuuden opettamiseksi. Lapselle voi kertoa, että kenenkään yksityisiä paikkoja ei tarvitse katsoa eikä omia näyttää. Samalla se on mediaopetusta: itseä saa ja voi suojata.

– Rikolliset vaanivat netissä jo alakouluikäisiä. Kun oman kehon suojaamisesta on puhuttu kotona, lapsi uskaltaa kertoa, jos hänelle lähetetään pelottavia kuvia, Cacciatore­ neuvoo.

Lapsen kysymyksiä ei saa koskaan paheksua. Jos aikuinen on ahdistunut ja tuomitseva, lapsi voi säikähtää eikä enää kysy vanhemmiltaan mistään seksiin liittyvästä. Lapsen vaikeisiin tai järkyttäviin kysymyksiin kannattaa suhtautua rauhallisesti ja miettiä, miten asian voisi selittää lapsentasoisesti.

Jos lapsi siis sukujuhlissa tai täydessä bussissa täräyttää jotakin, mikä saa punan nousemaan poskille, anna häntä tyydyttävä vastaus.

Toi on muuten tosi hyvä kysymys, mutta puhutaan siitä kotona lisää, jooko?

Harjoittelu auttaa

Jos seksistä puhuminen on suunnitelmallista, vanhemmat voivat valmistautua siihen etukäteen. Saatavilla on paljon oppaita, joissa on lapsen ikätasoon sopivaa tekstiä. Mukaan voi ottaa kuvakirjan.

Myös siitä saattaa olla apua, että vanhemmat harjoittelevat puhumista keskenään. Lapsen kanssa käytettävät sanat tulevat luontevammiksi, kun ne sanoo etukäteen ääneen.

Mitä nuoremmalle lapselle seksuaalisuudesta alkaa puhua, sitä luontevammalta se tuntuu myöhemmin. Vanhemmat voivat ajatella, että kyse on lapsen kehosta, elämästä ja tulevaisuudesta.

Cacciatoren mukaan monet ajattelevat, että koulu kyllä hoitaa tämänkin asian.

– Pahinta on, jos aiheesta ei puhuta mitään ennen murrosikää. Siinä vaiheessa lapsi ei yleensä todellakaan halua kuulla näistä asioista vanhemmiltaan. Keskustelu pysyy luontevana, jos sen avaa aikaisin.

Seksuaalikasvatuksesta ei kannata tehdä pelottavaa ja painostavaa. Ole rento – hyvin se menee.

Lisätietoa: Maaret Kallio: Onnikujan kaverukset – satutietokirja­sarja seksuaalikasvatukseen, VL-markkinointi.

Eveliina Linkoheimo, Iiks? Puhutaanpa seksistä, Meidän Perhe 11/2014

Lue lisää

Raisa Cacciatore ruotsalaisten pimppi ja pippeli -videosta: "Hauska, mutta sisältää vähän tietoa"

Miten suhtautua, kun lapsi työntää kädet pikkuhousuihinsa?

"Lapsi voi syntyä kondomi päässä"

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.