Jos vanhemmat käyttäytyvät ylimielisesti toisia ihmisiä kohtaan, lapsi omaksuu helposti samanlaisen käyttäytymismallin vertaisryhmässään. Kuva: iStockphoto.
Jos vanhemmat käyttäytyvät ylimielisesti toisia ihmisiä kohtaan, lapsi omaksuu helposti samanlaisen käyttäytymismallin vertaisryhmässään. Kuva: iStockphoto.

Ylimielinen asenne kasautuu lapsen sosiaalisen oppimisen esteeksi. Mutta miten lapsesta kasvaa liian ylimielinen?

Psykiatri Gustav Schulman on todennut, että ylimielisyys on nykyajan suuri ongelma, koska se heikentää lasten ja nuorten mahdollisuuksia oppia kokemuksistaan.

Gustav Schumanin mukaan on olemassa kaksi kasvatustyyliä, jotka vahvistavat lapsen ylimielisyyttä:

  1. Pelkästään kovien rajojen asettaminen, ilman riittävää vuorovaikutusta, perustavanlaatuista hyväksyntää ja myötätuntoisen ajatteluavun tarjoamista. Nujerrettu lapsi alkaa nujertaa toisia lapsia.
  2. Myös paapovaan, lasta ihannoivaan kasvatukseen liittyy ylimielisyyden riski. Lapsen tekemisiä kehutaan yltiöpäisesti ja hänelle annetaan kaikki valmiina. Kun lapsi jää kiinni esimerkiksi toisten kiusaamisesta, vanhemmat keskittyvät syyttämään kiusattua lasta sen sijaan, että opettaisivat omalle lapselleen vastuuntuntoa.

Lapsi tarvitsee positiivisia roolimalleja. Jos vanhemmat käyttäytyvät ylimielisesti toisia ihmisiä kohtaan, lapsi omaksuu helposti samanlaisen käyttäytymismallin vertaisryhmässään. Lapsiryhmässä ei kuitenkaan pärjää pitkään ylimielisyydellä. Kaikkein suosituimpia ovat edelleen auttamishaluiset, reilut kaverit.

Kaikkein suosituimpia ovat edelleen auttamishaluiset, reilut kaverit.

Lapsen sosiaaliset taidot eivät pääse kehittymään kunnolla ylimielisyyden vuoksi, ja pian hän saattaa olla vaikeuksissa kaveriporukassa sekä opettajien kanssa loukkaavan käyttäytymisensä ja sosiaalisen heikkonäköisyytensä vuoksi.
Lapsi tarvitsee aikuista, joka ottaa häneltä turhat luulot pois lempeästi keskustelemalla ja häpäisemättä.

Kannusta lasta

Kaikkia lapsia pitäisi kannustaa toisia ihmisiä arvostavaan käyttäytymiseen. Toisten arvostaminen ja auttaminen tulisi nostaa tärkeäksi arvoksi niin kotona kuin koulussakin.

Suomessa muutamia kertoja vieraillut amerikkalainen psykiatri Ross W Greene kertoi kerran, miten hänen tyttärensä koulussa rakennetaan auttamisen ilmapiiriä. Hänen tyttärensä koulun toiminta perustuu ajatukselle, että kaikilla lapsilla on sekä heikkouksia että vahvuuksia. Kun sinulla on vahvuus, voit auttaa heikompaa. Kun sinulla on heikkous, saat apua.

- Tyttäreni luokassa järjestetään joka aamu luokkakokous, jossa lapset juttelevat opettajan kanssa, miten luokassa menee. Kokouksessa selvitellään erimielisyyksiä ja lapset voivat kertoa avoimesti huolistaan. Kun oppilaalla on murheita, hän saa halauksia koko luokalta.

Hyvässä kouluympäristössä lapsi tuntee olevansa tärkeä osa kouluyhteisöä: "Meidän koulussa jokainen auttaa toista".

Yhteistyön harjoittelun pitäisi jatkua pitkäjänteisesti läpi kouluvuoden. Yhteisön rakentaminen vaatii paljon työtä ja aikaa. Hyvässä kouluympäristössä lapsi tuntee olevansa tärkeä osa kouluyhteisöä. Hän sisäistää ajatuksen: "Meidän koulussa jokainen auttaa toista".

- Tyttäreni luokalla oli Willy-niminen poika, joka oli jatkuvasti vaikeuksissa. Minulla oli usein tapana kysyä tyttäreltäni: onko Willy-tarinoita tänään? Kolmen kuukauden ajan tyttäreni kertoi minulle tarinoita pojan tempauksista.

- Eräänä päivänä hän sanoi minulle - äänellä, jota hän käyttää aina, kun aikoo antaa minulle oppitunnin: isä, meidän luokassa jokainen tekee töitä jonkun ongelman kanssa. Se kuusivuotiaan lausahdus todellakin sulki suuren suuni!


Lähde: Gustav Schulman luento, Kasvatuksen ja opetuksen kesäkongressi: "E-painos"
7.-9.8.2007, Jyväskylän yliopiston Agora.

 

Muokattu 10.11.2017: vaihdettu kuva ja ingressiä muutettu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla