Jos vanhemmat käyttäytyvät ylimielisesti toisia ihmisiä kohtaan, lapsi omaksuu helposti samanlaisen käyttäytymismallin vertaisryhmässään. Kuva: iStockphoto.
Jos vanhemmat käyttäytyvät ylimielisesti toisia ihmisiä kohtaan, lapsi omaksuu helposti samanlaisen käyttäytymismallin vertaisryhmässään. Kuva: iStockphoto.

Ylimielinen asenne kasautuu lapsen sosiaalisen oppimisen esteeksi. Mutta miten lapsesta kasvaa liian ylimielinen?

Psykiatri Gustav Schulman on todennut, että ylimielisyys on nykyajan suuri ongelma, koska se heikentää lasten ja nuorten mahdollisuuksia oppia kokemuksistaan.

Gustav Schumanin mukaan on olemassa kaksi kasvatustyyliä, jotka vahvistavat lapsen ylimielisyyttä:

  1. Pelkästään kovien rajojen asettaminen, ilman riittävää vuorovaikutusta, perustavanlaatuista hyväksyntää ja myötätuntoisen ajatteluavun tarjoamista. Nujerrettu lapsi alkaa nujertaa toisia lapsia.
  2. Myös paapovaan, lasta ihannoivaan kasvatukseen liittyy ylimielisyyden riski. Lapsen tekemisiä kehutaan yltiöpäisesti ja hänelle annetaan kaikki valmiina. Kun lapsi jää kiinni esimerkiksi toisten kiusaamisesta, vanhemmat keskittyvät syyttämään kiusattua lasta sen sijaan, että opettaisivat omalle lapselleen vastuuntuntoa.

Lapsi tarvitsee positiivisia roolimalleja. Jos vanhemmat käyttäytyvät ylimielisesti toisia ihmisiä kohtaan, lapsi omaksuu helposti samanlaisen käyttäytymismallin vertaisryhmässään. Lapsiryhmässä ei kuitenkaan pärjää pitkään ylimielisyydellä. Kaikkein suosituimpia ovat edelleen auttamishaluiset, reilut kaverit.

Kaikkein suosituimpia ovat edelleen auttamishaluiset, reilut kaverit.

Lapsen sosiaaliset taidot eivät pääse kehittymään kunnolla ylimielisyyden vuoksi, ja pian hän saattaa olla vaikeuksissa kaveriporukassa sekä opettajien kanssa loukkaavan käyttäytymisensä ja sosiaalisen heikkonäköisyytensä vuoksi.
Lapsi tarvitsee aikuista, joka ottaa häneltä turhat luulot pois lempeästi keskustelemalla ja häpäisemättä.

Kannusta lasta

Kaikkia lapsia pitäisi kannustaa toisia ihmisiä arvostavaan käyttäytymiseen. Toisten arvostaminen ja auttaminen tulisi nostaa tärkeäksi arvoksi niin kotona kuin koulussakin.

Suomessa muutamia kertoja vieraillut amerikkalainen psykiatri Ross W Greene kertoi kerran, miten hänen tyttärensä koulussa rakennetaan auttamisen ilmapiiriä. Hänen tyttärensä koulun toiminta perustuu ajatukselle, että kaikilla lapsilla on sekä heikkouksia että vahvuuksia. Kun sinulla on vahvuus, voit auttaa heikompaa. Kun sinulla on heikkous, saat apua.

- Tyttäreni luokassa järjestetään joka aamu luokkakokous, jossa lapset juttelevat opettajan kanssa, miten luokassa menee. Kokouksessa selvitellään erimielisyyksiä ja lapset voivat kertoa avoimesti huolistaan. Kun oppilaalla on murheita, hän saa halauksia koko luokalta.

Hyvässä kouluympäristössä lapsi tuntee olevansa tärkeä osa kouluyhteisöä: "Meidän koulussa jokainen auttaa toista".

Yhteistyön harjoittelun pitäisi jatkua pitkäjänteisesti läpi kouluvuoden. Yhteisön rakentaminen vaatii paljon työtä ja aikaa. Hyvässä kouluympäristössä lapsi tuntee olevansa tärkeä osa kouluyhteisöä. Hän sisäistää ajatuksen: "Meidän koulussa jokainen auttaa toista".

- Tyttäreni luokalla oli Willy-niminen poika, joka oli jatkuvasti vaikeuksissa. Minulla oli usein tapana kysyä tyttäreltäni: onko Willy-tarinoita tänään? Kolmen kuukauden ajan tyttäreni kertoi minulle tarinoita pojan tempauksista.

- Eräänä päivänä hän sanoi minulle - äänellä, jota hän käyttää aina, kun aikoo antaa minulle oppitunnin: isä, meidän luokassa jokainen tekee töitä jonkun ongelman kanssa. Se kuusivuotiaan lausahdus todellakin sulki suuren suuni!


Lähde: Gustav Schulman luento, Kasvatuksen ja opetuksen kesäkongressi: "E-painos"
7.-9.8.2007, Jyväskylän yliopiston Agora.

 

Muokattu 10.11.2017: vaihdettu kuva ja ingressiä muutettu.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lastensuojelussa työskentelevä ohjaaja Jani Mattila haluaa herätellä vanhempia: usein vanhemmilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä nuoret puuhaavat.

”Tehtäväni lastensuojelussa on arvioida nuorten sijoituksen tarve. Vaihtoehtoina on nuoren palauttaminen kotiin, nuoren palauttaminen kotiin avohuollollisen työn tukemana tai nuoren jatkosijoitus pitkäaikaiseen sijoitushuoltopaikkaan.

Nämä päätökset ovat sekä nuoren elämän että perheen hyvinvoinnin kannalta isoja ja merkittäviä. Päätöksiä ei voi tehdä hetkessä, eikä oikea ratkaisu aina selviä edes kuukaudessa. Nuoret, jotka ovat päihdekoukussa, väkivaltaisia tai muuten haastavia, ovat sisukkaita pysymään esimerkiksi päihteettömänä arviointijakson ajan, mutta kotiin päästessä kierre alkaa heti uudestaan.

Yhteiskunnassa on edelleen vanhakantaista ajattelua, että ongelmanuoret ovat lähtöisin syrjäytyneistä, köyhistä tai sosiaalisesti alemmista yhteiskuntaryhmistä. Näin ei enää ole, ja tähän jokaisen päättäjän ja vanhemman – aikuisten ylipäätään – olisi hyvä herätä.

Vanhanaikainen ”tarkkikselta koulukotiin” -tyyppinen ajattelu leimaa myös vanhemmat, ja saa heidät häpeämään avunhakemista pahoinvoivalle nuorelle.

Olen kohdannut asiakkaita jokaisesta sosiaalisesta ryhmästä, kantakaupungista ja lähiöistä. Kohtaan työssäni päivittäin nuoria, jotka ovat vakavaraisista perheistä, joissa vanhemmilla on käytössä kaikki saatavilla olevat kasvatuksen työkalut. Kulissit ovat kunnossa, ja usein kyseessä eivät edes ole kulissit – vanhemmat todella luulevat, että nuorella on kaikki hyvin, kunnes paha päihdekoukku tai käytösongelmat kodin ulkopuolella paljastuvat.

Vanhemmilla ei usein ole nuoren päihdekoukusta aavistustakaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

Aikuisilla ei ole käsitystä siitä, kuinka yleistä esimerkiksi kannabiksen käyttö nuorten keskuudessa on. Pilveä polttavat jo 12-vuotiaat ja sen saaminen on alkoholia helpompaa. Internetin vertaisverkosta pystyy ostamaan koviksi luokiteltuja huumeita jälleenmyyntiin tai omaan käyttöön. Vanhemmilla ei usein ole nuoren päihdekoukusta aavistustakaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

Vanhempien olisi rohkeammin puututtava lapsen kavereiden tekemisiin ja uskallettava kertoa naapurin teinin tempauksista myös hänen vanhemmilleen. Mutta nykyään vallitsee selän kääntämisen kulttuuri: Ei uskalleta sörkkiä toisten asioita, vaan pidetään mölyt mahassa. Toisaalta vanhemmat loukkaantuvat nykyään helpommin, jos joku puuttuu heidän kasvatustyöhönsä. Ehkä sekin koetaan epäonnistumisena, vaikka ei kukaan aikuinen voi olla yksin perillä kaikesta.

Ennen lastensuojelu oli sitä, että kiltit lapset otettiin huostaan alkoholisoituneilta vanhemmilta, nykyään päihdeongelmainen nuori otetaan huostaan kilteiltä vanhemmilta.

Kärjistettynä sanoisin, että ennen lastensuojelu oli sitä, että kiltit lapset otettiin huostaan alkoholisoituneilta vanhemmilta, nykyään päihdeongelmainen nuori otetaan huostaan kilteiltä vanhemmilta.

Nykyään nuoret voivat myös psyykkisesti erittäin huonosti. Tuntuu, että iso osa nuorista on aivan liian huonokuntoisia avohoidon palveluihin, eikä lastensuojelu näin ollen ole se paikka, josta apua enää voidaan antaa. Ammattitaitoni ei riitä syvien mielenterveysongelmien kanssa painivien lasten auttamiseen. Apua pitäisi löytyä ja olla mahdollista hakea muualta.

Kaikille on selvää, että resurssit ovat riittämättömät, mutta usein näiden asioiden kanssa työskentelevät on hiljennetty. Sama tilanne on muillakin aloilla, kuten kouluissa, sosiaalityössä, terveydenhoidossa ja varhaiskasvatuksessa, joissa on ongelmia julkisen palvelun resurssien kanssa. Kohtaan työssäni jatkuvasti liian suurten asiakasmäärien tuomia ongelmia – kaikille tarvitsijoille ei riitä paikkaa ja aikaa, ja nyt puhutaan vasta nuorten avuntarpeen arvioinnista, ei itse sijoituksesta.

Resurssien ja asiakasmäärän on kohdattava, jotta lapsen etu varmistuu. Tätä työtä tehdään lapsen, ei kenenkään muun etu edellä.”

 

Vierailija

Lastensuojelun työntekijä: ”Tavallisten perheiden lapsia huostaanotetaan koko ajan enemmän”

Vierailija kirjoitti: Eihän ne mitään tavallisia perheitä ole, jos lapset otetaan huostaan. Kyseessä on todella huonosti pärjääviä ihmisiä ilman keinoja elää normaalia elämää. "Ennen lastensuojelu oli sitä, että kiltit lapset otettiin huostaan alkoholisoituneilta vanhemmilta, nykyään päihdeongelmainen nuori otetaan huostaan kilteiltä vanhemmilta." Eli jutussa tarkoitetaan sitä että hyvästä kotitaustasta huolimatta nuoresta voi tulla ongelmanuori. Syynä voi yksinkertaisesti olla esim. huonoon...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lastensuojelussa työskentelevä Jani Mattila kehottaa vanhempia olemaan enemmän läsnä nuorille.

Jani Mattila näkee työssään päivittäin sen, että nuorten ongelmia, päihderiippuvuutta ja käytöshäiriöitä esiintyy myös ihan tavallisissa perheissä.

Jos kaikilla on koko ajan kiire, yhteinen aika on ruutujen värittämää tai ostettua hauskaa, eikä todellista aitoa keskusteluyhteyttä nuoren ja vanhemman välille synny, voi nuoren päihdeongelma tai käyttäytymisen haasteet kodin ulkopuolella tulla vanhemmille yllätyksenä. Mattilan mielestä nykyvanhemmat pelkäävät konfliktien aiheuttamista ja alkavat liian helposti nuoren kaveriksi, jolloin vanhemmuus unohtuu.

– Monet lastensuojeluun asti ulottuvat ongelmat olisi ehkä ehkäistävissä, jos vanhemmat olisivat enemmän lastensa kanssa.

Monet lastensuojeluun asti ulottuvat ongelmat olisi ehkä ehkäistävissä, jos vanhemmat olisivat enemmän lastensa kanssa.

Janin seitsemän neuvoa nuorten vanhemmille:

  1. Olkaa lastenne kanssa. Kiinnostukaa nuortenne elämästä ja tylsistykää heidän kanssaan.
  2. Selvittäkää, mitä nuoret tekevät ja missä menevät. Jos lapsi menee yökylään, tehkää tsekkaussoitto vanhemmille ja sopikaa yhteisistä pelisäännöistä.
  3. Lapsia saa kyseenalaistaa. Se on rakkautta ja rajojen asettamista. Kestäkää konflikteja ja sitä, että aiheutatte teinillenne pahaa mieltä asettamalla rajat. Se ei ole epäonnistumista vaan vanhemmuutta.
  4. Pyrkikää kaikin tavoin luomaan suhde, jossa ei olisi asiaa, josta nuori ei voisi kanssanne jutella.
  5. Perehtykää lastenne some-elämään. Valtaosalla vanhemmista ei ole hajuakaan, mitä siellä villissä lännessä tapahtuu.
  6. Syökää yhdessä. Se ei tarkoita, että ollaan samassa pöydässä, mutta tuijotetaan kukin omaa ruutua.
  7. Puuttukaa lapsen luokkakaverinkin tekemisiin ja toilailuihin. Useimmat vanhemmat ovat autuaan tietämättömiä, mitä oma nuori puuhaa tuolla, koska kotona voidaan käyttyä ihan erilailla kuin kavereiden seurassa. Jos vanhemmat uskaltaisivat jakaa tietoa ja kertoa naapurinkin lapsen töppäilystä hänen vanhemmilleen, usein ei tarvitsisi tulla lastensuojeluun asti.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.