10-vuotias poikamme on muutaman kerran läpsinyt minua ja isää, kun olemme ”ärsyttäneet”.

Kysymys:

10-vuotiaalla pojallamme on alkamassa murrosikä. Fyysisiä merkkejä ei näy, mutta henkinen puoli on vuoristorataa. Äiti, isä ja pikkuveli ärsyttävät; kaupungilla hän pitää meihin hajurakoa. Välillä hän on ihan pieni ja istuu sylissä. Hän on muutaman kerran läpsinyt minua ja isää, kun olemme ”ärsyttäneet”. Päätimme tehdä siihen stopin, mutta miten? Hän on joutunut maksamaan sakkoa 20 euroa omasta kukkarosta ja pyytämään anteeksi.

Poika haluaa olla kaverin kanssa aamusta iltaan. Jos menemme jonnekin, kaveri pyydetään mukaan. Meillä on ollut tapana liikkua pari kertaa viikossa koko perheen voimin, mutta se on hänestä tylsää ja hän jättäytyy pois, jos vain jonkin tavan keksii. Hän myös valvottaa meitä öisin. Useana yönä viikossa hän herää yöllä ja tulee aikuisten sänkyyn.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Kyseenalaistan ajatuksen, että poikasi käytös liittyisi murrosikään. Onko niin, että panet murrosiän piikkiin sen, että poika on pahantuulinen, oikuttelee ja jopa lyö vanhempiaan? Hormoniarvot voivat olla kymmenvuotiaalla jo koholla. Testosteroni on yhteydessä rämäpäisyyteen, mutta sen merkitys aggressiiviselle käytökselle on epäselvä. Ajatus, että murrosikäinen olisi täysin hormoniensa heiteltävänä ja siksi syyntakeeton, on virheellinen. Tietenkin nuori ottaa etäisyyttä vanhempiin, harvoin ilman kitkaa. Nyt puhe on kuitenkin pikkupojasta, joka on omaksunut murkun elkeitä. Lisäksi hän läpsii vanhempiaan. Se ei kuulu murrosikäisenkään normaaliin repertuaariin.

Lyömiseen on puututtava tehokkaasti. Tekisin joka ainoasta kerrasta numeron. Paheksunnan pitää näkyä ja kuulua tiukkana katseena ja äänensävynä: ”Anna olla laitimmainen kerta, kun lyöt äitiäsi, tuliko selväksi?”
Kädestä voi pitää napakasti kiinni. Tekoa ei voi korvata sakoilla tai halaamisella. Suhtautuisin pojan toivomuksiin jonkin aikaa viileästi. Hänen on ymmärrettävä, että kukaan, joka joutuu fyysisen aggression kohteeksi, ei ole heti valmis ottamaan syliin ja pitämään kivaa. Oikea murrosikä on luultavasti vasta tulossa. Entä jos tilanne luisuu hallinnasta?

Vanhemmat päättävät, milloin kaveri tulee mukaan. Hajurakoa ei pidetä, tai sitten ei osteta sitä pleikkaa tai himoittuja lenkkareitakaan. Jos johonkin mennään perheenä, kyse on ilmoitusasiasta. Kun pojalle on näytetty kaapin paikka, on keskustelujen aika. Miksi veli ärsyttää? Miksi poika muuttuu öisin turvattomaksi? Veikkaan, että kun äiti ja isä ovat jämäköityneet otteissaan, poika tuntee olevansa turvassa ja pystyy nukkumaan omassa sängyssään.

Meidän Perhe 11/2010

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.