Monet vanhemmat eivät tunnista käytöstään väkivallaksi, sillä Suomessa elää edelleen kurin kulttuuri, Ensi- ja turvakotien liiton projektipäällikkö Satu Keisala sanoo.

"Joka toinen lapsi on kokenut kotonaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Monet vanhemmat eivät tunnista käytöstään väkivallaksi, sillä Suomessa elää edelleen kurin kulttuuri. Lapset on perinteisesti opetettu tottelemaan aikuisia sen sijaan, että kasvatusta olisi pohdittu lapsen näkökulmasta. Kun pinna palaa, moni käyttää vanhemmiltaan oppimiaan keinoja.

Se, miten vanhempi katsoo ja koskettaa, muovaa lapsen aivoja loppuiäksi.

On henkistä väkivaltaa esimerkiksi uhata jättää kiukutteleva lapsi yksin kauppaan. Se on lapsesta pelottavaa, vaikka aikuisen tarkoitus olisikin hyvä. Haitallisia kasvatuskeinoja ovat myös nöyryyttäminen, huutaminen ja psykologinen kontrollointi, sellainen ”en enää tykkää sinusta, jos et nyt ala käyttäytyä” -tyyppinen puhetapa. Ne herättävät lapsessa turvattomuutta.

Lapsella on tarve tuntea itsensä rakastetuksi, tuottaa muille iloa sekä saada lohtua ja läheisyyttä. Se, miten vanhempi kohtelee, koskettaa ja katsoo lastaan, muovaa lapsen aivoja ja mieltä loppuelämäksi.

 

Nykyisen aivotutkimuksen ansiosta tiedetään, miten vahingollista pelotteleminen tai uhkaileminen on lapselle. Jos vanhempi käyttäytyy uhkaavasti, esimerkiksi huutaa tai paiskoo tavaroita, lapsen kehossa erittyy samanlaisia stressihormoneita kuin jos häntä satutettaisiin fyysisesti.

Lapsuudessa koettu pitkittynyt stressi näkyy aivoissa ja kehossa pysyvästi. Kaltoinkohdelluilla lapsilla on aikuisina muita enemmän psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia, kuten masennusta ja kakkostyypin diabetesta.

Vanhemman tehtävä on kestää lapsen pettymys, ottaa syliin ja lohduttaa.

Usein vanhemmat hermostuvat etenkin pienille lapsille, jotka eivät osaa kertoa kokemuksistaan. Se on erityisen haitallista, sillä heillä ei ole keinoja ymmärtää tapahtunutta tai rauhoittaa itseään.

Rajoittaminen kuuluu vanhemmuuteen. Sen voi kuitenkin tehdä monella tavalla. Kun lapsi vaikkapa syö hiekkaa, aikuisen pitää selittää rauhallisesti, miksi niin ei voi tehdä. Jos lapsi kielloista huolimatta jatkaa, vanhempi voi vaikkapa lähteä tekemään lapsen kanssa jotakin muuta. Vanhemman tehtävä on kestää lapsen pettymys, ottaa syliin ja lohduttaa.

Jos huomaa menettävänsä helposti malttinsa, kannattaa opetella rauhoittumista.

Aina ei voi onnistua oppikirjan mukaisesti. Kun vanhemman ja lapsen suhteeseen kuuluu lämpöä ja läheisyyttä, se kestää myös satunnaiset huonot päivät. Tärkeintä on, että vanhempi osaa pyytää huutamistaan anteeksi ja selittää lapselle, että kiukutus johtuu vaikkapa väsymyksestä.

Kaikissa vanhemmissa herää joskus ärtymystä lasta kohtaan. Jos huomaa menettävänsä helposti malttinsa, kannattaa opetella rauhoittumista. Nopein tie sympaattisen hermoston rauhoittamiseen on hengittäminen: laske kolmeen, kun hengität sisään, ja viiteen, kun hengität ulos.

Vanhemmuudessa voi kehittyä siinä missä työssä tai harrastuksissakin."

Satu Keisala työskentelee Ensi- ja turvakotien liiton projektipäällikkönä. Hän on mukana Kasvatuspuntari-kampanjassa, jossa jaetaan tietoa lapsen edun mukaisista kasvatuskeinoista.

Meidän Perhe 11/2016

Vierailija

Ensi- ja turvakotien Satu Keisala: ”Lapsen uhkaileminen on henkistä väkivaltaa”

notuota kirjoitti: Mietin vain, että lukevatko näitä ne, joiden pitäisi. Se yksi prosentti, jossa tapahtuu pahaa. Ja 99% vanhemmista Suomessa taas nykyään sallii omille lapsille aivan kaiken . Eli ongelma on päinvastainen, eli lapset kasvatetaan tekemään pahaa toisille, kuten opettajavideolla. Nykyään vanhemmat eivät ole enää itsekkäitä perinteisellä tavalla, kuten ennen, kun isä makasi sohvalla ja haetutti tohveleitaan, vaan ongelma on siinä, että vanhemmat ovat itsekkäitä siinä, mitä antavat...
Lue kommentti
Vierailija

Ensi- ja turvakotien Satu Keisala: ”Lapsen uhkaileminen on henkistä väkivaltaa”

Kovin on ruusuinen käsityksesi,jos mielestäsi vain 1%suomalaisista perheistä harrastaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa lapsiaan kohtaan. Oma lapsuudenperheeni oli todella epävakaa ja riitaisa,vanhemmat riitelivät ja huusivat päivittäin. Koin tästä herkkänä lapsena valtavaa ahdistusta ja turvattomuutta. Eipä meidänkään perheestä sitä olisi uskonut,keskiluokkainen perhe jossa kaikki kulissit kunnossa. Äiti vielä kasvatusalan ammattilainen. Kaikki lapset ovat psyykkisesti sairaita, mutta äiti...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.