Säännöt ovat tärkeitä lapselle.

Vastikään liikennesäännöt tai uudet aluerajat oppinut lapsi käyttäytyy joskus kuin pikku poliisi. Tapahtuipa kerran taajamassa:

  • Äiti, tässä on kyllä viidenkympin nopeusrajoitus, ja mittari näyttää kuuttakymppiä. Miksi sä ajat ylinopeutta?
  • Hei, tuo täti käveli päin punaisia. Eihän niin saa tehdä!
  • Onkohan tuolla lapsella varmasti lupa pyöräillä isolla tiellä?

Jos lapsen pitää noudattaa tiettyjä sääntöjä, hän saattaa vahtia haukkana, että kaikki muutkin toimivat samojen sääntöjen mukaan. Hän saattaa ottaa säännöt välillä harmillisen kirjaimellisesti.

- Muiden tekemisten tarkkaileminen ja rikkeistä huomautteleminen on osa uusien sääntöjen omaksumista. Virheistä huomauttaminen on lapsen tapa tarkistaa, että olenhan nyt ymmärtänyt tämän säännön oikein, neuvolapsykologi Elsi Liuksiala selittää.

- Samalla kyse on omatunnon kehittymisestä ja moraalisesta kehityksestä. Sääntöjen noudattamista tarkkaileva lapsi on sisäistämässä säännöt eikä vain noudata niitä ulkokohtaisesti.

 

Kun lapsi ojentaa aikuista

Kun aikuinen kiireessä rikkoo liikennesääntöjä ja lapsi siitä huomauttaa, huomautus pitäisi aina ottaa todesta. Kaasujalkaa on syytä keventää ja todeta, että oho, täytyykin olla nopeuden kanssa tarkempi.

Muuten tulee opettaneeksi lapselle, ettei liikennesääntöjä oikeasti tarvitse noudattaa. Joskus vanhempi joutuu lapsen kanssa yhdessä toteamaan, että jotkut ihmiset tosiaan rikkovat tahallaan sääntöjä, vaikka se onkin väärin.

Jos lasta hämmentävään tilanteeseen liittyy jokin selkeä selitys kuten vaikkapa taksi pysähtyy kiellettyyn paikkaan noutamaan pyörätuolilla liikkuvaa asiakasta, se pitää lapselle selittää.

Huomiokyvyn ja ajattelun kehittyessä lapsi oppii itsekin näkemään tilanteen kokonaisuutena, joten huomautteleminen ja kyseleminen vähenevät.

Kun lapsi kertoo toisen lapsen sääntörikkomuksesta aikuiselle, hän paitsi tarkistaa säännön voimassaolon myös hakee turvaa.

Päiväkodin hoitajalle tai opettajalle kertoessaan lapsi siirtää vastuun aikuisille, kuten kuuluukin. Kertomiseen kannattaa suhtautua myönteisesti: Hyvä, että sinä tiedät, miten olisi pitänyt toimia ja hyvä, että kerroit minulle. Me aikuiset hoidamme tilanteen tästä eteenpäin.

 

Kaveritkin kuriin

- Jos joku lapsi jatkuvasti huomauttelee toisten tekemisistä, se voi kertoa lapsen vasta harjoittelevan sosiaalisia taitoja. Lapsi ei kenties ole löytänyt paikkaansa ryhmässä eikä tunne oloaan turvalliseksi. Ehkä hän hakee aikuisten hyväksyntää ja huomiota muita lapsia vahtimalla, psykologi neuvoo.

Suoraan kavereille huomautteleva lapsi on sosiaalisesti sen verran rohkea, ettei hänen tarvitse turvautua aikuisen apuun.

Toisten tekemisten kommentointi saattaa olla hänelle vain tapa tehdä huomioita ympäristöstään ? lapsethan oppivat paljon toisiaan tarkkailemalla.

- Esikouluiässä lapset seuraavat muutenkin tarkkaan toistensa tekemisiä ja vertailevat itseään muihin. Jos joku koko ajan huomauttelee toisten virheistä, se voi tietysti ärsyttää muita, erityislastentarhanopettaja Maarit Toivonen toteaa.

- Siksi aikuisen pitää puuttua tilanteeseen ja tehdä lapselle selväksi, ettei muiden sääntöjen noudattaminen ole hänen vastuullaan vaan aikuisten, erityislastentarhanopettaja Maarit Toivonen toteaa.

 

Takaisin autokouluun

Toisinaan minusta tuntuu kuin olisin joutunut takaisin autokouluun. Liikennesääntöjen hienouksia opiskelevan tokaluokkalaisen kanssa ajellessaan huomaa, miten omakin liikennekuri on vuosien varrella päässyt löystymään.

Repsikan paikalta on kiusallisen hyvät näkymät niin tielle kuin nopeusmittariinkin.

  • Äiti, eikös liikenneympyrästä lähtiessä pitäisi aina vilkuttaa, vierestä kuuluu, kun poistumme kiertoliittymästä ainoana ajoneuvona koko kaupunginosassa.
    - Juu, totta kai pitäisi, mutta taisin unohtaa, kun ei näkynyt missään muita autoja, selittelen.
  • Äiti, et kai aio vastata tuohon puhelimeen, kun sulla ei ole handsfreetä mukana, apukuljettaja huomauttaa epäluuloisesti, kun puhelimeni soi. Onneksi luurissa on kaiutintoiminto ? saapa soittajakin kuulla, kuinka minua neuvotaan auton ratissa.
  • Äiti, tässä on satasen rajoitus. Sä ajat ylinopeutta! Jos poliisi näkee, saat kyllä sakot.
  • Tämä mittari näyttää hiukan ylimääräistä. Oikeasti ajan aika tarkkaan sitä sataa.
  • No toi ainakin ajaa ylinopeutta, kun se ohitti meidät. Ja toi toinenkin! Hei, aja hiukan lujempaa, kun kaikki menee meidän ohi!

Huomaan hokevani hiljaa mielessäni "Joko ollaan perillä, joko ollaan perillä."

Susanna Viljanen, Meidän Perhe

Vierailija

Asuuko teillä pikku poliisi?

Meillä huutaa koko perhe pienimmästä vanhimpaan minulle, autokuskille: " Isä miksi ajat niin hiljaa, kun kaikki ohittavat meidät? " Vastaan heille perheen isänä ja liikenneonnettomuuksien uhreja tuntevana: " Noudatan liikennesääntöjä ja tiedän ihmisen fysiologian rajallisuuden. "
Lue kommentti
Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.