Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Tytöillä ADHD voi ilmetä eri tavoin kuin pojilla. Siksi sen tunnistaminen voi olla vaikeaa.

ADHD todetaan pojilla 3–5 kertaa useammin kuin tytöillä. Se, että pojat saavat helpommin ADHD-diagnoosin, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pojilla olisi paljon tyttöjä enemmän ADHD:ta. Kyse on pikemminkin siitä, että tyttöjen ADHD:ta ei vielä osata helposti tunnistaa.

Useiden tutkijoiden mukaan ADHD:ta esiintyy tytöillä aivan yhtä paljon kuin pojillakin. Tytöillä ADHD ei kuitenkaan välttämättä ilmene samalla tavoin kuin pojilla. Tytöillä ei esimerkiksi esiinny niin usein ylivilkkautta tai impulsiivista käytöstä kuin pojilla. Päinvastoin, tytöillä ADHD oireilee tyypillisesti alivilkkautena, keskittymisvaikauksina, huolimattomuutena ja omiin ajatuksiin vaipumisena.

Tarkkaavaisuushäiriötä ilman ylivilkkautta kutsutaan ADD:ksi.

Koska ADHD-oireiset tytöt eivät herätä käytöksellään niin paljon huomiota kuin pojat, tyttöjen ADHD huomataan usein vasta muutaman kouluvuoden jälkeen. Diagnoosin viivästymisestä voi olla haittaa, sillä hoitamattomana ADHD vaikuttaa usein myös koulumenestykseen.

Merkkejä, jotka voivat kertoa AD(H)D:stä

Vaikeudet keskittyä. Koulussa tyttö saattaa opettajan kuuntelemisen tai tehtävien tekemisen sijasta tuijotella ikkunasta ulos tai piirrellä sydämiä kouluvihon kulmaan. Kotona tytön on vaikea keskittyä koulutehtäviin tai esimerkiksi lukemaan kirjaa. Sen sijaan itseä kiinnostaviin puuhiin, esimerkiksi piirtämiseen tai tietokoneella pelaamiseen, tyttö saattaa uppoutua niin, että unohtaa koko maailman ympärillään. Aikuisen puhe menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Usein kuultu vastaus aikuisen kehotukseen on: "mitäh?"

Huolimattomuus ja sotkuisuus. Tyttö ei välttämättä aiheuta luokassa niin paljon ongelmia kuin ADHD-oireinen poika, mutta hänellä on yhtä suuria vaikeuksia pitää tavarat ja asiat järjestyksessä kuin pojallakin. Pulpetti voi olla sotkuinen, ja repussa saattaa kulkea mukana koko viikon läksykirjat. Jolleivät ne sitten taas kerran ole unohtuneet pulpettiin. Jotakin on aina hukassa ja jotakin on aina väärässä paikassa.

Ajan hahmottaminen vaikeaa. Kiirehtiminen on ADHD/ADD-oireiselle lapselle erityisen vaikeaa. Esimerkiksi aamuisin tyttöä pitää koko ajan muistuttaa pukemaan, harjaamaan hiuksensa, syömään, pakkaamaan reppunsa – ja pitämään vauhtia. Ja silti hoputtaminen tuntuu vain hidastavan tahtia. Yksin kouluun lähtiessään tyttö myöhästyy usein.

Kaverisuhteet hankalia. Tytöllä, jolla on ADD, ei synny kavereiden kanssa niin paljon kahnauksia kuin hypervilkkaasti käyttäytyvillä pojilla. Sen sijaan tyttö saattaa aina tuntea olevansa "vähän ulkona" siitä, mitä kaverit tekevät ja mistä he puhuvat. Tuntemattomille tyttö antaa itsestään usein ujon ja kiltin vaikutelman. Jotkut ADHD-oireiset tytöt voivat toisaalta olla kovaäänisiä pomottajia, eivätkä siksi ole kaveriensa suosiossa.

Hankaluuksia koulutehtävissä. Koska ADHD aiheuttaa keskittymisvaikeuksia, se voi näkyä myös koulumenestyksessä. ADHD-oireinen tyttö on tyypillinen alisuorittaja: hänen älyssään ei ole useinkaan mitään vikaa, mutta koulu ei silti suju. ADHD-oireisella lapsella saattaa olla myös esimerkiksi lukihäiriö tai hahmotusongelmia. Joissakin aineissa, usein luovuutta vaativissa, hän saattaa olla kuitenkin erityisen lahjakas.

Impulsiivinen tunne-elämä. Vaikka vieraassa seurassa tyttö voi vaikuttaa hiljaiselta ja kiltiltä, kotona hän saattaa räiskähdellä ja saada äkillisiä raivokohtauksia. Hän saattaa mennä tolaltaan pienestäkin vastoinkäymisestä, vaikka siitä, että sukan sauma kiertää. ADHD:ssä ei ole kyse vanhempien huonosta kasvatuksesta tai psyykkisestä häiriöstä, vaan neurobiologisesta häiriöstä aivojen toiminnassa. Oireisiin on mahdollista saada hoitoa.

Vierailija

Asuuko teillä Neiti Hajamieli? Tunnista tyttöjen ADHD

Suuri osa noista ns. oireista oli niin tavanomaista leikin ja haaveiden täyttämässä lasten maailmassa elävää normaalia lasten käytöstä. Pienen lapsen kuuluukin välillä piirrellä ja katsella ulos ikkunasta, ennen sitä ei pidetty kouluissa lainkaan epänormaalina tai diagnosoimisen tarpeessa olevan lapsen käytöksenä. Monelle alakoululaiselle kouluaamut ovat hitaita ja vaikeita, etenkin kesäaikaan siirtymisen jälkeen. Todella huolestuttaa tämä nykyinen ylidiagnosointiin taipuvainen, kylmää...
Lue kommentti
Vierailija

Asuuko teillä Neiti Hajamieli? Tunnista tyttöjen ADHD

Suomessa tarkkaavaisuushäiriöitä alidiagnosoidaan ja alilääkitään, eikä opettajilla ole asioista kovin hyvin tietoa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että adhd/add-diagnoosi ei "irtoa" helposti vaan sitä edeltää usein vuosien tutkimukset ja seuranta. Jos näitä häiriöitä ei diagnosoida, pahimmassa tapauksessa lapsi tai nuori syrjäytyy loppuiäkseen. Kun taas asianmukaisella hoidolla ja tuella nämäkin lapset saadaan pärjäämään koulussa ja työelämässä. Ajat ovat tosiaan muuttuneet. Joskus muinoin...
Lue kommentti

Itsenäinen vastuu läksyistä opettaa lapselle sinnikkyyttä.

Kun vanhempi auttaa lasta läksyissä, tarkoitus on tietysti hyvä, mutta aina se ei auta lasta oppimaan. Tämä selvisi Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkimuksesta.

2.–4. luokkien oppilaiden itsenäinen vastuu läksyistä sai lapset tekemään tehtäviä sitkeästi ja sinnikkäästi, mikä lisäsi lasten omaa vastuunottoa läksyistä myös jatkossa. Jos vanhempi taas tarjosi hanakasti apua läksyissä, lapsi työskenteli jatkossa vähemmän sinnikkäästi – ja sitä enemmän vanhempi päätyi tarjoamaan apuaan.

Itsenäiseen työskentelyyn tottuneet saivat myös parempia oppimistuloksia kuin he, joita autettiin paljon.

Eli nyt voi siis kokonaan lopettaa läksyissä auttamisen? Ei ihan niinkään, täsmentää apulaisprofessori Jaana Viljaranta.

Apu ei ole haitallista, jos lapsi sitä tarvitsee.

– Apu ei ole haitallista, jos lapsi sitä tarvitsee. Mutta apu voi olla haitaksi, jos sitä annetaan silloin, kun lapsi ei sitä oikeastaan tarvitsisi.

Täsmennetään vielä sekin, että tutkimuksen tuloksissa puhutaan äideistä, ei vanhemmista. Mutta syynä ei ole se, että isien roolien oletettaisiin olevan erilainen.

– Isien osallistumista ei pystytty valitettavasti tutkimaan, koska miesten osuus tutkimukseen osallistuneista jäi liian pieneksi. Ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että tulokset heillä poikkeaisivat, Viljaranta sanoo.

Näin autat läksyissä oikein

Tärkeää on se, että vanhempi on kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä, Viljaranta korostaa. Tärkeää on myös se, että lapsella on riittävät taidot ja rutiinit läksyistä huolehtimiseen. Siinä vanhemmillakin on vastuuta.

– Varsinkaan pienimmät koululaiset eivät voi oppia koulutyön rutiineja, ellei niitä opeteta. On hyvä sopia, tehdäänkö läksyt heti koulun jälkeen vai vähän myöhemmin, ja katsoa että siihen on sopia paikka ja tilanne, Viljaranta sanoo.

Tärkeää on se, että vanhempi on kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä.

Kun oppimistaidot ja rutiinit sitten ovat hallussa, jo alakoululaiselle voi antaa vastuuta lisää.

– Kun lapsi saa itse muistaa tehtävät ja tehdä ne, hän saa samalla viestiä siitä, että vanhempi uskoo hänen pärjäävän. Jos taas vanhempi vahtii selän takana ja tuputtaa apua, voi tulla pahimmillaan tehneeksi ihan kunnon karhunpalveluksen: lapsi voi saada viestin, että hän ei kykene tekemään tehtäviä itse, jolloin hän ei myöskään työskentele sinnikkäästi.

Lapsen pyytäessä apu on ihan paikallaan. Silloinkin voi ensin ohjata lasta pohtimaan vaikealtakin tuntuvaa tehtävää itse.

– Voi myös miettiä, mistä se johtuu, että lapsi pyytää apua. Tarvitseeko hän todella tukea vai onko siitä tullut tapa?

Mitä pidemmälle koulutaival etenee, sitä tärkeämpää lapsille ja nuorille on itsenäisyys ja mahdollisuus vastuunkantoon. Toisaalta vanhempien on hyvä olla saatavilla silloin, kun apua tarvitaan.

– Jokaisen pitää tässäkin asiassa tuntea oma lapsensa. On niitäkin lapsia, jotka eivät tule pyytäneeksi apua, vaikka hyötyisivät siitä todella.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ole kuten kasvatusguru Jari Sinkkonen neuvoo: kuulostele lapsen tunnelmia, juttele ja utele. Saatte siitä molemmat paljon.

Pienet lapset kysyvät, kysyvät ja kysyvät vielä vähän – satoja kertoja päivässä. Kyselyvaihe ei kuitenkaan kestä ikuisuuksia, ja yhtäkkiä huomaat, että jutteluyhteyden ylläpito on vähän vanhemmankin hommaa. Silloin viimeistään on aika ryhtyä kyselemään itse.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen neuvoo, että yhteisten rupatteluhetkien avulla pysyt perillä siitä, onko lapsella kaikki hyvin. Myös sävyllä on väliä: hyvissä keskusteluissa ei ole äitiä tai isää tenttaamassa, vaan tasa-arvoisia ihmisiä juttelemassa toistensa kanssa. Rennon höpöttelyn lomassa on helpompi puhua myös niistä asioista, joiden kertominen tuntuu vaikealta.

Lapsen pitää saada kokea, että aikuinen oikeasti haluaa kuulla ja ymmärtää häntä.

– Kun lapsi on saanut kokea, että aikuinen oikeasti haluaa kuulla ja ymmärtää häntä, hänellä itsellään kehittyvät valmiudet kuulla ja ymmärtää toisia, Sinkkonen sanoo Meidän Perheen videolla.

– Meistä ihmisistä harva asia on yhtä ihana kuin se, että toinen on vilpittömästi kiinnostunut siitä, mitä minulla on sanottavana.

Aikuisen esittämät kysymykset opettavat lapselle myös kysymisen, vastaamisen ja keskustelun taitoja, Parents.com neuvoo.

Mitä sitten kysyisi? Yksi ihana tapa on opetella yhteinen iltarituaali: kysy lapselta kolme kivaa asiaa päivästä, ja kerro itsekin omasi. Kiitollisuusharjoitus auttaa teitä molempia huomaamaan hyvät arjen tilanteet ja opettaa sinulle, mistä lapsesi tykkää. Se kehittää myös vaikkapa ongelmanratkaisua, keskittymistä ja sinnikkyyttä.

Mutta muutakin voi ja kannattaa lapselta kysellä. Ihan mitä vaan! Esimerkiksi näillä pääsee liikkeelle:

  1. Mistä haaveilet juuri nyt?
  2. Jos voisit tehdä nyt ihan mitä tahansa, mitä se olisi?
  3. Mitä kaverisi tykkäävät nykyään tehdä?
  4. Jos unilelu voisi puhua, mitä se kertoisi?
  5. Ketä haluaisit kaikista eniten halata?
  6. Mille nauroit viimeksi?
  7. Mikä saa sinut tuntemaan olosi rohkeaksi?
  8. Mitä pelasit viimeksi? Mitä siinä pelissä tehdään?
  9. Mikä olisi supersankarinimesi? Mitä erityistaitoja sillä on?
  10. Kenelle haluaisit lahjoittaa sata euroa ja miksi?
  11. Mitä piirsit viimeksi?
  12. Minne haluaisit kaikista eniten matkustaa? Miksi juuri sinne?
  13. Jos saisit luoda maailman ihan alusta, millainen siitä tulisi?
  14. Mikä ääni tai musiikki saa sinut hyvälle tuulelle?
  15. Mikä asia sinua harmittaa? Mitä sille voisi tehdä?
  16. Mistä tunnistaa kivan kaverin?
  17. Minkä kivan asian olet viimeksi tehnyt jollekin toiselle?
  18. Jos kirjoittaisit kirjan, mistä se kertoisi?
  19. Jos voisit olla yhden päivän ajan jokin eläin, mikä haluaisit olla?
  20. Mitä ihan oikeasti haluaisit kesälomalla tehdä?
Isoisä

20 kysymystä, joilla saat lapsesi puhumaan tunteistaan (ja kaikesta muustakin)

Luomiskysymyksestä ärsyyntynyt ei ehkä huomannut luettelon alussa määrettä ”esimerkiksi”, kaikista ei tarvitse tai voi keskustella ja sitten voi keksiä itse uusia ja parempia. Minä en ”kuullut” tai lukenut siitä ajatusta uskonnon pakkokasvatuksesta. Minusta siinä on kyse mielikuvituksen harjoittamisesta ja keskustelun virittämisestä!
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.