Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Tytöillä ADHD voi ilmetä eri tavoin kuin pojilla. Siksi sen tunnistaminen voi olla vaikeaa.

ADHD todetaan pojilla 3–5 kertaa useammin kuin tytöillä. Se, että pojat saavat helpommin ADHD-diagnoosin, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pojilla olisi paljon tyttöjä enemmän ADHD:ta. Kyse on pikemminkin siitä, että tyttöjen ADHD:ta ei vielä osata helposti tunnistaa.

Useiden tutkijoiden mukaan ADHD:ta esiintyy tytöillä aivan yhtä paljon kuin pojillakin. Tytöillä ADHD ei kuitenkaan välttämättä ilmene samalla tavoin kuin pojilla. Tytöillä ei esimerkiksi esiinny niin usein ylivilkkautta tai impulsiivista käytöstä kuin pojilla. Päinvastoin, tytöillä ADHD oireilee tyypillisesti alivilkkautena, keskittymisvaikauksina, huolimattomuutena ja omiin ajatuksiin vaipumisena.

Tarkkaavaisuushäiriötä ilman ylivilkkautta kutsutaan ADD:ksi.

Koska ADHD-oireiset tytöt eivät herätä käytöksellään niin paljon huomiota kuin pojat, tyttöjen ADHD huomataan usein vasta muutaman kouluvuoden jälkeen. Diagnoosin viivästymisestä voi olla haittaa, sillä hoitamattomana ADHD vaikuttaa usein myös koulumenestykseen.

Merkkejä, jotka voivat kertoa AD(H)D:stä

Vaikeudet keskittyä. Koulussa tyttö saattaa opettajan kuuntelemisen tai tehtävien tekemisen sijasta tuijotella ikkunasta ulos tai piirrellä sydämiä kouluvihon kulmaan. Kotona tytön on vaikea keskittyä koulutehtäviin tai esimerkiksi lukemaan kirjaa. Sen sijaan itseä kiinnostaviin puuhiin, esimerkiksi piirtämiseen tai tietokoneella pelaamiseen, tyttö saattaa uppoutua niin, että unohtaa koko maailman ympärillään. Aikuisen puhe menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Usein kuultu vastaus aikuisen kehotukseen on: "mitäh?"

Huolimattomuus ja sotkuisuus. Tyttö ei välttämättä aiheuta luokassa niin paljon ongelmia kuin ADHD-oireinen poika, mutta hänellä on yhtä suuria vaikeuksia pitää tavarat ja asiat järjestyksessä kuin pojallakin. Pulpetti voi olla sotkuinen, ja repussa saattaa kulkea mukana koko viikon läksykirjat. Jolleivät ne sitten taas kerran ole unohtuneet pulpettiin. Jotakin on aina hukassa ja jotakin on aina väärässä paikassa.

Ajan hahmottaminen vaikeaa. Kiirehtiminen on ADHD/ADD-oireiselle lapselle erityisen vaikeaa. Esimerkiksi aamuisin tyttöä pitää koko ajan muistuttaa pukemaan, harjaamaan hiuksensa, syömään, pakkaamaan reppunsa – ja pitämään vauhtia. Ja silti hoputtaminen tuntuu vain hidastavan tahtia. Yksin kouluun lähtiessään tyttö myöhästyy usein.

Kaverisuhteet hankalia. Tytöllä, jolla on ADD, ei synny kavereiden kanssa niin paljon kahnauksia kuin hypervilkkaasti käyttäytyvillä pojilla. Sen sijaan tyttö saattaa aina tuntea olevansa "vähän ulkona" siitä, mitä kaverit tekevät ja mistä he puhuvat. Tuntemattomille tyttö antaa itsestään usein ujon ja kiltin vaikutelman. Jotkut ADHD-oireiset tytöt voivat toisaalta olla kovaäänisiä pomottajia, eivätkä siksi ole kaveriensa suosiossa.

Hankaluuksia koulutehtävissä. Koska ADHD aiheuttaa keskittymisvaikeuksia, se voi näkyä myös koulumenestyksessä. ADHD-oireinen tyttö on tyypillinen alisuorittaja: hänen älyssään ei ole useinkaan mitään vikaa, mutta koulu ei silti suju. ADHD-oireisella lapsella saattaa olla myös esimerkiksi lukihäiriö tai hahmotusongelmia. Joissakin aineissa, usein luovuutta vaativissa, hän saattaa olla kuitenkin erityisen lahjakas.

Impulsiivinen tunne-elämä. Vaikka vieraassa seurassa tyttö voi vaikuttaa hiljaiselta ja kiltiltä, kotona hän saattaa räiskähdellä ja saada äkillisiä raivokohtauksia. Hän saattaa mennä tolaltaan pienestäkin vastoinkäymisestä, vaikka siitä, että sukan sauma kiertää. ADHD:ssä ei ole kyse vanhempien huonosta kasvatuksesta tai psyykkisestä häiriöstä, vaan neurobiologisesta häiriöstä aivojen toiminnassa. Oireisiin on mahdollista saada hoitoa.

Vierailija

Asuuko teillä Neiti Hajamieli? Tunnista tyttöjen ADHD

Suuri osa noista ns. oireista oli niin tavanomaista leikin ja haaveiden täyttämässä lasten maailmassa elävää normaalia lasten käytöstä. Pienen lapsen kuuluukin välillä piirrellä ja katsella ulos ikkunasta, ennen sitä ei pidetty kouluissa lainkaan epänormaalina tai diagnosoimisen tarpeessa olevan lapsen käytöksenä. Monelle alakoululaiselle kouluaamut ovat hitaita ja vaikeita, etenkin kesäaikaan siirtymisen jälkeen. Todella huolestuttaa tämä nykyinen ylidiagnosointiin taipuvainen, kylmää...
Lue kommentti
Vierailija

Asuuko teillä Neiti Hajamieli? Tunnista tyttöjen ADHD

Suomessa tarkkaavaisuushäiriöitä alidiagnosoidaan ja alilääkitään, eikä opettajilla ole asioista kovin hyvin tietoa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että adhd/add-diagnoosi ei "irtoa" helposti vaan sitä edeltää usein vuosien tutkimukset ja seuranta. Jos näitä häiriöitä ei diagnosoida, pahimmassa tapauksessa lapsi tai nuori syrjäytyy loppuiäkseen. Kun taas asianmukaisella hoidolla ja tuella nämäkin lapset saadaan pärjäämään koulussa ja työelämässä. Ajat ovat tosiaan muuttuneet. Joskus muinoin...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lastensuojelussa työskentelevä ohjaaja Jani Mattila haluaa herätellä vanhempia: usein vanhemmilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä nuoret puuhaavat.

”Tehtäväni lastensuojelussa on arvioida nuorten sijoituksen tarve. Vaihtoehtoina on nuoren palauttaminen kotiin, nuoren palauttaminen kotiin avohuollollisen työn tukemana tai nuoren jatkosijoitus pitkäaikaiseen sijoitushuoltopaikkaan.

Nämä päätökset ovat sekä nuoren elämän että perheen hyvinvoinnin kannalta isoja ja merkittäviä. Päätöksiä ei voi tehdä hetkessä, eikä oikea ratkaisu aina selviä edes kuukaudessa. Nuoret, jotka ovat päihdekoukussa, väkivaltaisia tai muuten haastavia, ovat sisukkaita pysymään esimerkiksi päihteettömänä arviointijakson ajan, mutta kotiin päästessä kierre alkaa heti uudestaan.

Yhteiskunnassa on edelleen vanhakantaista ajattelua, että ongelmanuoret ovat lähtöisin syrjäytyneistä, köyhistä tai sosiaalisesti alemmista yhteiskuntaryhmistä. Näin ei enää ole, ja tähän jokaisen päättäjän ja vanhemman – aikuisten ylipäätään – olisi hyvä herätä.

Vanhanaikainen ”tarkkikselta koulukotiin” -tyyppinen ajattelu leimaa myös vanhemmat, ja saa heidät häpeämään avunhakemista pahoinvoivalle nuorelle.

Olen kohdannut asiakkaita jokaisesta sosiaalisesta ryhmästä, kantakaupungista ja lähiöistä. Kohtaan työssäni päivittäin nuoria, jotka ovat vakavaraisista perheistä, joissa vanhemmilla on käytössä kaikki saatavilla olevat kasvatuksen työkalut. Kulissit ovat kunnossa, ja usein kyseessä eivät edes ole kulissit – vanhemmat todella luulevat, että nuorella on kaikki hyvin, kunnes paha päihdekoukku tai käytösongelmat kodin ulkopuolella paljastuvat.

Vanhemmilla ei usein ole nuoren päihdekoukusta aavistustakaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

Aikuisilla ei ole käsitystä siitä, kuinka yleistä esimerkiksi kannabiksen käyttö nuorten keskuudessa on. Pilveä polttavat jo 12-vuotiaat ja sen saaminen on alkoholia helpompaa. Internetin vertaisverkosta pystyy ostamaan koviksi luokiteltuja huumeita jälleenmyyntiin tai omaan käyttöön. Vanhemmilla ei usein ole nuoren päihdekoukusta aavistustakaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

Vanhempien olisi rohkeammin puututtava lapsen kavereiden tekemisiin ja uskallettava kertoa naapurin teinin tempauksista myös hänen vanhemmilleen. Mutta nykyään vallitsee selän kääntämisen kulttuuri: Ei uskalleta sörkkiä toisten asioita, vaan pidetään mölyt mahassa. Toisaalta vanhemmat loukkaantuvat nykyään helpommin, jos joku puuttuu heidän kasvatustyöhönsä. Ehkä sekin koetaan epäonnistumisena, vaikka ei kukaan aikuinen voi olla yksin perillä kaikesta.

Ennen lastensuojelu oli sitä, että kiltit lapset otettiin huostaan alkoholisoituneilta vanhemmilta, nykyään päihdeongelmainen nuori otetaan huostaan kilteiltä vanhemmilta.

Kärjistettynä sanoisin, että ennen lastensuojelu oli sitä, että kiltit lapset otettiin huostaan alkoholisoituneilta vanhemmilta, nykyään päihdeongelmainen nuori otetaan huostaan kilteiltä vanhemmilta.

Nykyään nuoret voivat myös psyykkisesti erittäin huonosti. Tuntuu, että iso osa nuorista on aivan liian huonokuntoisia avohoidon palveluihin, eikä lastensuojelu näin ollen ole se paikka, josta apua enää voidaan antaa. Ammattitaitoni ei riitä syvien mielenterveysongelmien kanssa painivien lasten auttamiseen. Apua pitäisi löytyä ja olla mahdollista hakea muualta.

Kaikille on selvää, että resurssit ovat riittämättömät, mutta usein näiden asioiden kanssa työskentelevät on hiljennetty. Sama tilanne on muillakin aloilla, kuten kouluissa, sosiaalityössä, terveydenhoidossa ja varhaiskasvatuksessa, joissa on ongelmia julkisen palvelun resurssien kanssa. Kohtaan työssäni jatkuvasti liian suurten asiakasmäärien tuomia ongelmia – kaikille tarvitsijoille ei riitä paikkaa ja aikaa, ja nyt puhutaan vasta nuorten avuntarpeen arvioinnista, ei itse sijoituksesta.

Resurssien ja asiakasmäärän on kohdattava, jotta lapsen etu varmistuu. Tätä työtä tehdään lapsen, ei kenenkään muun etu edellä.”

 

Vierailija

Lastensuojelun työntekijä: ”Tavallisten perheiden lapsia huostaanotetaan koko ajan enemmän”

Vierailija kirjoitti: Eihän ne mitään tavallisia perheitä ole, jos lapset otetaan huostaan. Kyseessä on todella huonosti pärjääviä ihmisiä ilman keinoja elää normaalia elämää. "Ennen lastensuojelu oli sitä, että kiltit lapset otettiin huostaan alkoholisoituneilta vanhemmilta, nykyään päihdeongelmainen nuori otetaan huostaan kilteiltä vanhemmilta." Eli jutussa tarkoitetaan sitä että hyvästä kotitaustasta huolimatta nuoresta voi tulla ongelmanuori. Syynä voi yksinkertaisesti olla esim. huonoon...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lastensuojelussa työskentelevä Jani Mattila kehottaa vanhempia olemaan enemmän läsnä nuorille.

Jani Mattila näkee työssään päivittäin sen, että nuorten ongelmia, päihderiippuvuutta ja käytöshäiriöitä esiintyy myös ihan tavallisissa perheissä.

Jos kaikilla on koko ajan kiire, yhteinen aika on ruutujen värittämää tai ostettua hauskaa, eikä todellista aitoa keskusteluyhteyttä nuoren ja vanhemman välille synny, voi nuoren päihdeongelma tai käyttäytymisen haasteet kodin ulkopuolella tulla vanhemmille yllätyksenä. Mattilan mielestä nykyvanhemmat pelkäävät konfliktien aiheuttamista ja alkavat liian helposti nuoren kaveriksi, jolloin vanhemmuus unohtuu.

– Monet lastensuojeluun asti ulottuvat ongelmat olisi ehkä ehkäistävissä, jos vanhemmat olisivat enemmän lastensa kanssa.

Monet lastensuojeluun asti ulottuvat ongelmat olisi ehkä ehkäistävissä, jos vanhemmat olisivat enemmän lastensa kanssa.

Janin seitsemän neuvoa nuorten vanhemmille:

  1. Olkaa lastenne kanssa. Kiinnostukaa nuortenne elämästä ja tylsistykää heidän kanssaan.
  2. Selvittäkää, mitä nuoret tekevät ja missä menevät. Jos lapsi menee yökylään, tehkää tsekkaussoitto vanhemmille ja sopikaa yhteisistä pelisäännöistä.
  3. Lapsia saa kyseenalaistaa. Se on rakkautta ja rajojen asettamista. Kestäkää konflikteja ja sitä, että aiheutatte teinillenne pahaa mieltä asettamalla rajat. Se ei ole epäonnistumista vaan vanhemmuutta.
  4. Pyrkikää kaikin tavoin luomaan suhde, jossa ei olisi asiaa, josta nuori ei voisi kanssanne jutella.
  5. Perehtykää lastenne some-elämään. Valtaosalla vanhemmista ei ole hajuakaan, mitä siellä villissä lännessä tapahtuu.
  6. Syökää yhdessä. Se ei tarkoita, että ollaan samassa pöydässä, mutta tuijotetaan kukin omaa ruutua.
  7. Puuttukaa lapsen luokkakaverinkin tekemisiin ja toilailuihin. Useimmat vanhemmat ovat autuaan tietämättömiä, mitä oma nuori puuhaa tuolla, koska kotona voidaan käyttyä ihan erilailla kuin kavereiden seurassa. Jos vanhemmat uskaltaisivat jakaa tietoa ja kertoa naapurinkin lapsen töppäilystä hänen vanhemmilleen, usein ei tarvitsisi tulla lastensuojeluun asti.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.