Uhmaikä tai muu kiukku? Miten riitelevän lapsen saa rauhoittumaan? Meidän Perheen lukijat paljastavat parhaat neuvonsa.

Miten riitelevän lapsen saa rauhoittumaan? Meidän Perheen lukijat paljastavat parhaat neuvonsa.

  • Meidän kuopus on melkoinen sitten kun sattuu sille päälle, että riitaa tulee. Yrittää purra ja heitellä tavaroita. Niinpä useimmiten joudun pitämään tätä pientä raivoajaa sylissäni tai sitten istutan häntä eteisessä, jossa on naulakon alla sellainen koroke. Hän istuu siinä ja itse istun hänen edessään, enkä anna lähteä siitä pois. Yleensä kun lapsi on hetken raivonnut, niin itse on pyytänyt anteeksi ja halataan ja sovitaan. Asia on yleensä sillä selvä.Ensin aikuinen laskee miljoonaan ja sitten halitaan paha tuuli pois sekä "vaihdetaan" neniä.

  • Jos lapseni on minulle vihainen, niin hän saa lyödä tyynyä (mitä pitelen). Hän purkaa "raivoaan" konkreettisesti ja hän tyyntyy niin.

  • Joskus taas aloitamme naaman vääntelyn ja murisemme, kumpi saa aikaan pahempia ilmeitä. Se tapa päättyy yleensä nauruun.

  • Jos hän on surullisen vihainen kavereittensa vuoksi, niin silloin sylissä piteleminen ja silittely on paras keino.

  • Kaksivuotias uhmislainen taltutetaan meillä näin 1. kielletään 2. kielletään uudestaan kasvokkain (katsekontaksi) laskeutumalla lapsen tasolle ja varoitetaan jäähystä. 3. Muksu makkarin matolle kaapin oven eteen istumaan ja "miettimään". Toimii hyvin, jäähyltä tullaan pois kun saadaan lupa jonka jälkeen pyydetään anteeksi ja halataan. Toimii hyvin! Välillä lapsi itsekin kysyy ilkeiltyään "Lähetkö miettimään?"

  • Keksin jotain todella kiinnostavaa kerrottavaa sellaista jonka lapsi ymmärtää ja alkaaa ajattelemaan se voi olla hauskaa tahi vakavaa kunhan se saa lapsen kiinnostumaan asiasta silloin känkkäränkkä loppuu kuin seinään.

  • 5- ja 6-vuotiaat pojat erotetaan toisistaan ja riita sovitaan. Pojat ohjataan eri puuhiin, toinen mieluusti syliin rauhoittumaan. Pienet riidat saavata jossain määrin hoitaa itse. Aikamme kiljutaan, sitten kerrotaan mikä mätti ja lopuksi pyydetään anteeksi ja halit päälle.

  • Aikuiset yrittävät pysyä rauhallisena ja sanoittaa ääneen, mistä riidassa on kyse. Sitten perustellaan, miksi aikuiset on oikeassa ja lapsi väärässä. Jos perustelu ontuu niin sitten myönnetään että aikuiset olikin tällä kertaa väärässä. Voidaan myös sopia että tällä kertaa tehdään näin, mutta kiinnittää samalla huomio johonkin tulevaisuudessa olevaan lapselle mieleiseen asiaan.

  • Äitikin rupeaa "kiukuttelemaan". lapsi häkeltyy ja unohtaa kiukuttelunsa.

  • Alan kertoa lapselle hassuja juttuja, kuten esim. "Nyt ei voida mennä uimaan, koska kalat syövät hampurilaisia veden alla ja meidän jalkojen potkut sotkisivat niiden ruokailun". Tepsii joka kerta

  • Annetaan suurimman kiukun laantua antamalla lapselle tilaa olla vihainen. Sitten kun lapsi on rauhoittunut senverran että suostuu kuuntelemaan, otetaan yleensä mussukka sylkkään ja puhutaan siitä miksi alkoi kiukuttaa tai mikä asia harmittaa. Yhdessä yritetään selvittää asia ja lopuksi halitaan ja nauretaan kun hampaat on olleet "riksinraksin". Anteeksipyyntö on opeteltu molemmin puolin jos on isompi hässäkkä päällä.

  • Lapsi kiukuttelee ja on eri mieltä, paukuttelee ovia kenties. Hän saa ilmaista itseään ja tunteitaan. Jäähypenkkiä käytetään, jos toistuvasti tekee jotain jonka tietää vääräksi.

  • Asia puidaan yhdessä läpi, sen jälkeen pyydetään anteeksi ja riita unohdetaan. Asiasta keskustellaan heti. Aikuisen on pysyttävä rauhallisena, vaikka se toisinaan on vaikeaa, kun tokaluokkalainen ja eskarilainen kiljuvat ja riehuvat. Jos tilanne ei rauhoitu, hetki omassa huoneessa ja sen jälkeen halittelu ja anteeksipyytäminen auttavat. Aikuisen syli auttaa myös rauhoittumaan.

  • Ei ole yhtä ja ainoaa tapaa ratkoa riitoja samassakaan perheessä. Joskus tilanne sanelee, mikä on parasta. Joskus se on se jäähy omassa huoneessa, toisinaan täytyy asia vaan keskustella halki tai toisaalta on "känkkiksiä" jotka kannattaa jättää vaan huomotta. Jos on kyse ihan pienestä lapsesta, saa kiukuttelun loppuun kun keksii vaan äkkiä ihan jotain muuta eikä sen tarvitse olla mitään kummallista, vaikka keittiön laatikosta antaa lapselle pullasudin käteen, niin sekin saattaa helpottaa.

  • Ensin huudetaan, sitten aikuinen muistaa olevansa aikuinen ja yrittää järkevästi sopia. Jos keskustelu ei auta, niin lapsi (4v.) kannetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Sen jälkeen pyydetään anteeksi molemmin puolin ja halitaan.

  • Ensin koetetaan sovitella tai keksiä "harhautus". Jos ei tulosta synny, lapsi jäähylle määräajaksi.

  • Ensin puhutellaan mitä tuli tehtyä väärin ja neuvotaan miten toimia jatkossa. Tämän jälkeen evätään viikkorahat ja halataan ja sovitaan. Muutamasta kerrasta menee jo oppi perille.

  • Ensin rauhoitutaan, tapahtui se sitten omassa huoneessa, vanhemman sylissä tai kauppareissulla autossa, riippuu tillanteesta. Sitten puhutaan asiasta.

  • Ensin tulee kaaos. Sitten huudetaan ja poljetaan jalkaa. Sitten alkaa mökötys. Seuraavana on vuorossa anteeksipyyntökierros. Tämän jälkeen voi äiti vielä sanoa muutaman valitun sanan. Isi pitää saarnatunteja n. kerran kuussa. Karkkipäivän ja viikkorahan menetyksellä on uhkailtu, mutta se taitaapi olla turhaa.

  • Ensin varoitetaan että jos kiukuttelu ei lopu niin joutuu omaan huoneeseen miettimään ja jos kiukuttelu vain jatkuu niin sitten viedään omaan sänkyyn ja sieltä saa tulla pois kun on rauhoituttu. Yleensä 5-vuotias poikamme jaksaa kiukutella noin vartin verran ja tulee sitten pois niin kuin mitään.

  • Ensin yritän perustella miksi nyt ei saa tai voi tehdä niinkuin haluaa.. Jos se ei auta yritän houkutella tekemään jotain muuta. Äärimmäisissä tilanteissa vien huoneeseen (ovea en sulje) ja sanon että sitten saa tulla pois kun osaa käyttäytyä.

  • Iltaisin kun leikit jäävät kesken ja lapset eivät haluaisi tulla iltapalalle ja hampaidenpesulle, niin silloin sanon että jos haluavat iltasadun kuulla niin äkkiä syömään... Toisinaan tulee tilanteita että täytyy lahjoa, mutta yleensä perustelut rittävät ja houkuttelu muihin hommiin... Lapseni ovat todella tempperamenttisia ja toisinaan saa pitkään neuvotella ja touhuta että kiukkuaminen unohtuu.

  • Ensin yritän rauhallisesti jutella hänen kanssa, usein se auttaa mutta jos ei niin hetkeen en puhu mitään, menen hakemaan hänen lempipelinsä, asetan sen pöydälle ja iloisesti pyydän kiukuttelijaa tulemaan kanssani pelamaan. Tulee kyllä mutta vielä saattaa jonkin aikaa "purista" mutta siinä ne pelin mukana purinat häviää ja kun päästään oikein kilpailun makuun tilanne muuttuu tyystin.

  • Emme varsinaisesti pyri siirtämään ajatuksia muualle, koska jokaisella on oikeus olla vihainen ja kiukkuinen. Lapsi saa tuntea tunteensa läpi. Kyllä ne aina ohi menevät. Meidän perheessä saa olla kiukkua ja huutoakin, jos siltä tuntuu. Sitten taas halitaan ja tykätään perusteellisesti.

  • Ensinnäkin on tärkeää tietää kiukuttelun syy. Onko se aiheellista vai aiheetonta. Jos känkkäränkän syynä on todella jokin todella lasta loukannut asia, se olisi hyvä saada selvitetyksi. Jos kyseessä on pelkkä oikuttelu, yritän olla välittämättä kiukuttelusta. (On muuten tosi vaikeaa.)

  • Erimielisyydet ja riidat ratkotaan meidän perheessä keskustelemalla asioista. Yleensäkin keskustelemme päivän kuulumiset pojan kanssa ihan päivittäin ruokapöydän ääressä, joten todella harvoin jää useampia päiviä väliin, ettemme olisi ehtineet jutella päivän tapahtumista. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä - siis lapsellakin. Ja hänen tulee saada tulla kuulluksi.

  • Halaan lasta tai otan syliin, joskus hassuttelen eikä lapsi pysty olemaan nauramatta jolloin kiukku laantuu.

  • Meillä ratkotaan riidat ensin huutamalla ja sitten olemalla hiljaa.

  • Jäähylle jos menee ihan överiksi. Muutoin puhumalla ja puhumalla; katsekontakti. Ihan pieniin tehoaa se huomion toisaalle vieminen - se ei ihan taatusti tehoa murrosikäiseen... Joskushan se menee huudoksi puolin ja toisin - anteeksi pyytäminen on se kaikkein tärkein juttu ja sylittely.

  • Ajatus muualle! Vaarin metsäkoneet ja kaivinkoneet sekä eno-Jarin armeijassaolo ovat myös ikuisia kiinnostavia puheenaiheita. Konepörssi tai moottoripyörälehti, niin johan homma pelaa!

  • Jos keskenään kinastelevat (4v ja 7v) niin siitä vain. Kun alkaa kuulua lyöntien ääntä, mennään väliin ja erotetaan riitapukarit sen suuremmin karjumatta. Pahoissa tilanteissa jäähyseinä on käytössä. Kätevä keksintö, sillä seinä löytyy kaikkialta - metsästäkin, puunrunko. Jäähyseinältä pääsee hetken kuluttua pois, kunhan osaa kertoa, missä meni vikaan ja miten tästä eteenpäin.

  • Keskenään pitää lasten osata aidosti pyytää anteeksi. Jos kiukku johtuu nälästä tai väsymyksestä (kuten yleensä), rauhoittumisen jälkeen pyritään poistamaan kiukun syy. Ihan aina ei aikuinen onnistu pysymään rauhallisena, mutta kohtuullisen hyvin...

  • Jos lapset riitelevät keskenään jostain lelusta, sanon " jos ei osata leikkiä yhdessä tai vuorotellen, äiti ottaa lelun kokonaan pois!" yleensä jonkinlainen ratkaisu syntyy ja riitely loppuu

  • Jos ei muuten ole toteltu tai on känkkäränkkä tosissaan kylässä, meillä on portaiden juurella jäähypaikka, jonne lapsi lähetetään. Siellä saa huutaa, raivota, itkeä ja sitten kun sieltä kuuluu "äiti, olen rauhoittunut" menen sinne ja juttelemme tapahtuneesta, halaamme ja jäähy on ohitse, niin kuin myös kiukkukin! Jos lapsi raivoaa, saa raivota rauhassa aikansa; tulee hetken päästä itse syliin rauhoittumaan.

  • Meillä aikuisen sana on laki. Tietyistä asioista ei sovitella eikä anneta periksi.

  • Jos lapsi tekee jotain tuhmaa,meillä laitetaan huoneeseen rauhoittumaan. Kiukuttelevan lapsen ajatukset saa muualle kun rauhoitutaan lukemaan kirjaa. Lapsi unohtaa kiukun kun pääsee aikuisen kainaloon. Jos lapsi vaikuttaa väsyneeltä ja nälkäiseltä, hänelle annetaan ruokaa. Halataan ja selvitetään, mikä meni väärin. Pyydetään anteeksi.

  • Känkkis-tilanteen iskiessä istumme keittiön pöydän ääreen, juttelemme jostain ihan muusta ja palaamme kiukkua aiheuttaneeseen asiaan hetken päästä. Tärkeintä on olla kasvotusten ja katsoa silmiin asiasta puhuttaessa.

  • Keskustelemalla, jos ei auta lapsi ( 6v ) yleensä ottaa "aikalisän" on tovin omassa huoneessa ja tulee juttelemaan asiasta kun pahin kiukku on ohi. Yleensä molemmat niin vanhemmat kuin lapsikin joustaa, että asioista päästään sopuun. Toisen lapsen ( 3v ) kanssa yritetään ensin keskustella ja jos ei auta niin yritetään saada huomio johonkin muuhun.

  • Kivaa musiikkia päälle tai lempivideo pyörimään, koetetaan saada kiukkupussi nauramaan. En usko eristämiseen, se on mielestäni julmaa. Itse koetan hengittää oikein syvään ja muistaa: älä suutu, älä suutu - olet aikuinen.

  • Klassinen erotuomarin lähestymistapa: ensin katsotaan ettei kukaan pääse satuttamaan toista (3 lapsen kesken tulee aina välillä aika fyysisiäkin riitoja). Sitten viedään eri puolille huonetta tai taloa rauhoittumaan, lopuksi keskustellaan riidan aihe läpi, ja mietitään miksi kukin teki miten teki. Tämän jälkeen vielä pyydetään anteeksi.

  • Klassiseen herkunjako kinaan on selvä ohje: Vanhempi lapsista saa leikata herkkupalan ja nuorempi valitsee ensin.

  • Olen sitä mieltä, että suuttuminen ja sen näyttäminen vahvistavat lasta. Se täytyy myös kertoa lapselle, että suuttuminen on huomattu, eikä suuttua takaisin tai jättää huomiotta.

  • Kun ekaluokkalaista kiukuttaa, auttaa, kun piirtää tai kirjoittaa omaan pääkallokuvioiseen muistikirjaan yhdessä äidin kanssa.

  • Pikkukiukuista ajatukset kääntyvät helpoiten muualle, kun aikuinen rupeaa hieman hassuttelemaan.Kun kaveri kiukuttelee, niin asian ratkaisu on tilannekohtainen. Joskus huomio ja ajatukset käännetään muualle, niin harmi unohtuu. Joskus halitaan ja pusitaan harmi pois. Joskus vain odotellaan, että enempi kiukku laantuu, että voidaan keskustella "asiallisesti".

  • Kun kiukuttaa niin kaikki kiukuttaa - silloin on turha tarjota tikkaria tai muuta mukavaa. Silloin pitää rauhoittua, levätä tai jos känkkäränkkä tulee turhautumisesta, juosta vaikka pari kertaa talon ympäri kunnes on paremmalla tuulella. Sitten kun olo on vastaanottavaisempi, pidetään hauskaa!

  • Kun lapsi kiukuttelee,alan puhua hänenkanssaan aivan muista mielenkiintoisista asioista, kuten muistella vaikka mukavaa lomamatkaa ja niin se kiukuttelun aihe useimmiten unohtuu.

  • Kuopuksemme 3,5 v. kanssa toimii usein yhdessä nauraminen, jos kiukku ei ole täysin hallitsematonta. Luin jutun naurujoogasta ja päätin kokeilla sitä lasten kanssa. Olemme välttäneet useat riidat niiden alkaessa, kun olemme vaihtaneet kitinät nauruun. Hekottelu aloitetaan ihan tekonauraen, mutta se on niin huvittavaa kaikille, että pian nauretaan jo oikeasti. Mahdottomaan uhmakohtaukseen ei tosin sekään tepsi, silloin ollaan jäähyllä ja sitten halaillaan ja keskustellaan.

  • Lapseni (tyttö 6v) menee yleensä murjottamaan/itkemään omaan huoneeseen ja sittenhän ei ole muuta tehtävissä kuin mennä lohduttamaan ja halimaan. Yleensä sitten jutellaan rauhallisesti ja yritän keksiä jonkun kivan jutun, vaikkapa tekemistä, joka vie ajatukset muualle kiukustuksen ja pahan mielen aiheesta. Nyt kun ajattelen asiaa, meillä riidellään lapsen ja vanhempien kesken kyllä aika vähän, enemmän se murjotus on lapsen pahaa mieltä ja pettymystä jostakin.

  • Lapseni ovat jo isoja. 16 ja 9. Meillä känkkäränkät ratkaistiin nopeilla päätöksillä. Muistutin että olen pomo/ johtaja ja että minulla on päätösvalta.

  • Alle kuusivuotias saa välillä mahdottomiakin hepuleita mikä johtuu usein väsymyksestä. Silloin kannattaa laittaa peli poikki ja levätä. Yksin miettiminen ei ole oikein meillä toiminut vaan johtaja on määrännyt mitä sillä hetkellä kun kiukutellaan niin tehdään. Alle kuusivuotiaalle ei kannata antaa vaihtoehtoja valittavaksi koska se on tunnemyrskyn kourissa liikaa lapselle. Yli kuusivuotiaan kanssa kykenee jo keskustelemaan ja perustelemaan asioita.

  • Pitää muistaa että aikuinenkin sortuu marmattamaan takaisin lapselle tyyliin, en jaksa kuunnella huutoasi koko iltaa, olisit jo hiljaa jne. Silloin itse asia joka aiheuttaa pahaa oloa, unohtuu, vaikka ei saisi.

  • Meillä on toiminut melkein aina Perustelu. Perustele päätöksesi, kerro mitä tapahtuu jos asia ratkeaa ei toivotulla tavalla, mitä se saa aikaan. kolmevuotias ymmärtää jonkinverran seurauksia. Ääntä on korotettu joskus ja sekin perusteltu kun on jäähdytty. Näin meillä. (mielestäni palkinnot/ lempilaulut ym. eivät johda mihinkään tulokseen) huomion kiinnittäminen muualle `palkinnoilla` lakaisee `asian/riidan` maton alle.

  • Lapset menevät omaan huoneeseen ensiksi rauhoittumaan, jonka jälkeen asiasta keskustellaan ja mietitään, mikä oli ristiriitojen syyt ja selvitellään yhdessä asia niin ettei se enää vaivaa.

  • Lasten ollessa pienempiä riidat rarkaistiin näppärästi Känkkäränkkä-purkilla.Kaapissa oli purkki johon kiukun tullessa sen aiheuttaja, Känkkäränkkä,laitettiin.Sitten yhdessä kuunneltiin miten se siellä purkissa yksinään raivosi.Ja kas,hetkessä oli jo riita ja sen aihekin unohtunut.

  • Me miehet lähdetään ajelulle ja laitetaan lempipopit soimaan kun alkaa känkkäränkkä vaivata.

  • Keskustelua käydään vasta sitten, kun lapset ovat itkunsa itkeneet tai nuori äänekkäästi mielipiteensä ilmaissut. Sen jälkeen, kun normaali puheääni kotona kuuluu aloitetaan tilanteen selvittely kuuntelemalla jokaista osapuolta erikseen kenenkään häntä keskeyttämättä.

  • Meille on muodostunut tällainen yhteinen lause kun riita saadaan ratkaistua se kuuluu näin: "Häntä pystyyn" ja näin riita on saanut pisteen. Sana häntä pystyyn on luonut kivan tsemppaus lauseen lapsille itselleenkin ja jos joku menee pieleen kuuluu se lause myös usein silloin myös saappaita pihalle laitettaessa kun saapas ei pysy pystyssä kuuluu eteisestä ähinää ja lause "häntä pystyyn" pian aukeaa ulko-ovi ja saappaat on saatu jalkaan loistavasti ilman kiukkua itseensä.

  • Parhaiten aikansa kiukutelleen lapsen ajatukset saan muualle nostamalla ja laskemalla ääntäni ja ilmettäni niin ettei mikään maailmassa voi olla sen ihmeellisempää ja upeempaa kuin esim. juuri se auto minkä ääni ulkoa kuuluu. 2 vee on vielä onneksi huijattavissa eikä se tuo hänelle yhtään mieliharmia.

  • Meillä käytetään "perinteistä" metodia: kirisrtys, lahjonta, uhkailu... Toki meillä käytössä myös kilttilista, jonne kerättyä tietyn määrän hymynaamoja saa valita jonkin kivan jutun. Jos taas käytös huonoa ei hymynaamoja tipu, toiminut meillä aikas hyvin.

  • Meillä keskustellaan keittiönpöydän ääressä - istutaan kaikki rauhassa ja kaikki saavat sanoa mistä kenkä puristaa ja kaikkia osapuolia kuunnellaan. Yritetään olla huutamatta ja pyydetään anteeksi rumia sanoja - äitikin pyytää. Otetaan mehua ja pullaa lopuksi ja kaikki tekevät jonkun mukavan asian - esim. laittaa astiat tiskikoneeseen, vie roskapussin tms.

  • Meillä lapset rakastavat leipomista, joten monet kerrat on "taikinaterapia" tai "pannariterapia" auttanut.

  • Usein känkkis saadaan katomaan ennen riehumista ja jäähyä sillä kun ihmetellään mikä ihme kiukkis on tullut meidän lapsen vaatteissa meille möykkäämään kun eihän meidän lapset möykkäile niin sen on oltava joku muu..! Ja HaliSyli lepyttää usein känkkiksen jos känkkis vaan on senlaatuinen että syli kelpaa.. Näin siis 6.v ja 4.v kanssa.

  • Meillä ruvetaan laulamaan. Se tuntuu ratkovan kaikki riidat ja kohottaa tunnelmaa.

  • Meillä saa pahan mielen vallatessa hieman ärjyilläkin, sekä lapsi että aikuiset. Etukäteen olemme jo puhuneet, että kiukkuilu on ok, mutta asiasta pitää sitten rauhoituttua pystyä juttelemaan. Ettei jää harmitusmieli päälle. Lapsi 6v. rauhoittuu myös syliin ottamalla ja pussaamalla. Lisäksi rauhoittuminen ääneen lukemisineen auttaa. Eniten meillä tulee sellaista väsymyskiukkuilua ja siihen auttaa onneksi lepo.

Lue myös artikkelit: Rauhallinen aamu - kymmenen vinkkiä ja Kun lapsi raivoaa

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.