Miksi pojilta odotetaan vähemmän osallistumista kotitöihin? Kuva: iStockphoto
Miksi pojilta odotetaan vähemmän osallistumista kotitöihin? Kuva: iStockphoto

Suomalaistutkimuksen mukaan tytöiltä odotetaan viikkorahan vastineeksi poikia enemmän osallistumista kotitöihin.

Yhdysvaltalaisen BusyKid-rahankäyttösovelluksen kesäkuussa julkaiseman analyysin mukaan tytöt ansaitsevat keskimäärin puolet vähemmän viikkorahaa kuin pojat. Palvelun tietokannasta selvisi myös, että amerikkalaisytöt antavat omista viikkorahoistaan poikia enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen.

Analyysi selvitti palvelua käyttäneen 10 000 amerikkalaisperheen viikkorahakäytäntöjä ja paljasti, että pojat saavat vanhemmiltaan myös isompia rahallisia ”bonuksia” kuin tytöt. Bonukset tulevat esimerkiksi hyvästä koulumenestyksestä tai ylimääräisistä kotitöistä. 

Britanniassa vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin samanlainen kaava viikkorahojen suhteen. Tutkimukseen osallistuneesta 2 000 englantilaislapsesta tytöt saivat jopa 20 prosenttia vähemmän viikkorahaa kuin pojat. Teini-ikäisillä lapsilla ero viikkorahoissa kasvoi jo 30 prosenttiin.

Childwise-tutkimusyrityksen teettämän selvityksen mukaan vanhemmat antoivat poikien myös päättää itsenäisemmin omista hankinnoistaan, ja tyttöjen piti useammin pyytää vanhemmiltaan rahaa hankintoihinsa.

Suomessa maksetaan kotitöistä

Meidän Perheen tekemässä viikkorahakyselyssä ei tullut ilmi eroja suomalaistytöille ja -pojille maksettavissa viikkorahoissa. Vastaajat kertoivat, että useimmiten viikkorahaa maksetaan kotitöistä. Joillakin perheillä vastikkeetonta viikkorahaa ei makseta lainkaan, vaan lapsi voi ansaita palkkaa esimerkiksi auton pesusta.

58 prosenttia kyselyyn vastanneista ala-asteikäisten lasten vanhemmista kertoi, että lapsi saa viikkorahaa 1–5 euroa viikossa. 64 prosenttia yläkoululaisten vanhemmista kertoi maksavansa lapselle joko viikko- tai kuukausirahaa yli 10 euroa kerrallaan.

Nordean teettämän tutkimuksen mukaan suomalaistytöiltä edellytetään kuitenkin viikkorahaa vastaan enemmän kotitöihin osallistumista kuin pojilta. Miksi näin, ja onko kotitöistä maksaminen ylipäätään järkevä viikkorahan peruste?

– Taloudelliset kannustimet toki toimivat myös nuorilla, mutta lapsena olisi myös hyvä oppia, että kaikkien tulisi osallistua kotitöihin ilman erillistä palkkiota, Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen kommentoi tutkimuksen julkaisun yhteydessä viime elokuussa.

Viikkoraha on lapsen omaa käyttörahaa

Suomalaisessa kulttuurissa viikkoraha on vakiintunut lapsen omaksi käyttörahaksi, josta lapsi saa ostaa eväät tai karkkipäivän herkut. Usein vanhemmat säästävät lapselle vielä erikseen viikkorahan lisäksi. Nordean tutkimuksen mukaan yleisin säästösumma lasta kohden on 30 euroa kuukaudessa.

Varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmen mukaan fiksun rahankäytön opettaminen lapsille on tärkeämpää kuin vaikkapa luistelun opettaminen. 

– Se, miten hienosti lapsi luistelee, ei ole hänen elämänsä kannalta niin merkityksellistä kuin se, miten hän käyttää rahaa, Majasalmi sanoo.

Millä perusteella teillä maksetaan viikko- tai kuukausirahaa? Vaikuttaako lapsen sukupuoli käytäntöön? Kommentoi jutun alla.

Toisen lapsen tulisi olla ensisijaisesti toivottu lapsi vanhemmilleen, ei sisarukseksi sisarukselleen, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila sanoo. 

Saimme ensimmäisen lapsen monien hankaluuksien jälkeen viime vuonna, ja ajatus toisesta lapsesta mietityttää päivittäin. Olemme jo 35-vuotiaita, ja lähipiirin kokemukset pelottavat. Riski saada kehityshäiriötä tai perinnöllistä sairautta poteva lapsi on iän myötä koko ajan suurempi.

Onko ok jäädä vain yhden lapsen perheeksi, vai jääkö lapsemme paitsi jostain merkityksellisestä? Harkitsemme jopa adoptiota, koska toinen raskaus pelottaa niin paljon.

Huolestunut äiti

Vaikeudet lapsen saamiseen liittyen voivat jäädä kaihertamaan mieltä ja aktivoitua siinä vaiheessa, kun perheeseen toivotaan toista lasta. Jos kokemukset ovat olleet suunnattoman negatiivisia, niitä voi mahdollisesti arvella traumoiksi. Tällöin ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään pelkoina ja pahoinvointina, ja tilanteeseen on hyvä harkita keskusteluapua.

On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä ole aina oma valinta.

Lapsiluku on aina henkilökohtainen päätös, jonka tekeminen suuntaan tai toiseen saattaa aiheuttaa vanhemmassa syyllisyyttä. On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä aina ole oma valinta. Elämä on aina epävarmaa. ”Amerikkalainen unelma” eli ajatus siitä, että onneen johdattaa ydinperhe, jossa on lapsia ja omakotitalo, on illuusio.

Synnyttäjien keski-ikä on noussut, ja vaikeat raskaudet saavat miettimään muita vaihtoehtoja. Adoptio on niistä yksi. Se täyttää vuosittain ison kolon monen lasta toivovan sydämestä. Tärkeää olisi, että toinen lapsi, hankintatavasta riippumatta, olisi ensisijaisesti toivottu lapseksi vanhemmilleen eikä sisarukseksi sisarukselleen.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mutta mikään ei takaa, että näin käy.

Kumpuaako ahdistuksesi mielestäsi enemmän koetusta vaikeasta raskaudesta vai toisen lapsen valinnasta ylipäänsä? Kenen takia olet valitsemassa ja mitä? Kirkasta itsellesi nämä ajatukset. Esikoislapsen kannalta tilanteessa ei ole oikeaa tai väärää valintaa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mikä on suuri rikkaus. Mikään ei kuitenkaan takaa, että näin käy. Monet sisarukset pysyvät toisilleen etäisinä. Sisarussuhteen ajatellaan olevan myös erityisen antoisa lasten sosiaalisten taitojen harjaannuttamisen kannalta, mutta sitä tapahtuu myös muissa ihmissuhteissa.

Ainoana lapsena eläminen ei jätä lasta paitsi merkityksellisistä asioista. Lapsen kehitykseen vaikuttaa sisarusten olemassaoloa tai puuttumista enemmän se, millainen suhde ja vuorovaikutus hänellä on vanhempiinsa. Se on asia, johon voit varmasti vaikuttaa.

Mitä jos et enää kuvailisi säätä adjektiiveilla? Ulkona ei ole kamala sadeilma, vaan ulkona sataa, sanoo lastenohjaaja Juha Alhokoski.

”Ulkoilu lasten kanssa säällä kuin säällä on monen mielestä kaunis ajatus – ennen räntäsateita ja paukkupakkasia. Silloin alkaa helposti huolettaa, pärjääkö oma kullannuppu ulkona. Oikeasti eniten rohkeutta vaaditaan vanhemmilta. Lapsi ei näe sään kamaluutta samalla tavalla kuin aikuinen: jos ulkona sataa, sehän vain tarkoittaa mahtavia lätäköitä, joissa leikkiä.

Monet aikuiset ovat vieraantuneet ulkoilusta. Esimerkiksi ajatus jatkuvasta työmatkapyöräilystä on vieras, koska untuvatakki päällä autoon hyppääminen on helpompaa.

Lapset oppivat esimerkistä. Jos vanhemmat ovat valmiita lähtemään ulos ja pukeutuvat sään mukaan, lapsikin ymmärtää, että kysymys on vain oikeista varusteista.

Kurahousut ovat väline lätäköissä leikkimiseen.

Työpaikallani päiväkodissa päätimme vanhempainillassa, ettei säätä saa kommentoida adjektiiveilla. Eli ulkona ei ole kamala sadeilma, vaan ulkona sataa. Emme myöskään puhu kurahousupakosta. Kurahousut ovat väline lätäköissä leikkimiseen samalla tavalla kuin hiihtämiseen tarvitaan sukset.

Aloittaminen on hankalinta. Siksi ulkona liikkumisesta kannattaa tehdä koko perheen säännöllinen tapa, koska ajan kanssa se helpottuu.

Liikkumisen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä elämysten hakemista. Aina ei tarvitse mennä seinäkiipeilemään, perinteinen pyöräilykin on hyvä, arkinen harrastus, joka sopii koko perheelle.

Lapset nauttivat paljon myös ihan kävelystä. Samoin kuin aikuisten nykyään suosituissa kävelykokouksissa, lapset puhuvat kävellessään koko ajan ja kertovat kuin huomaamattaan paljon elämästään, ajatuksistaan ja haaveistaan. Tämä tarjoaa aikuiselle hienon mahdollisuuden päästä kärryille siitä, mitä pienessä mielessä liikkuu.

Metsässä on kaikki, mitä lapset tarvitsevat.

Maastosta löytyy monenlaisia leikkivälineitä, ja kun mukaan ottaa esimerkiksi kiikarin ja suurennuslasin, tekemistä riittää.

Luontoretkillä ujotkin lapset uskaltautuvat paremmin leikkeihin mukaan.

Epätasainen maasto haastaa tehokkaasti liikkumaan. Välillä taas voi pysähtyä ja rakentaa vaikka majaa. Hienomotoriikkaa kehittävän legoilla rakentelun vastapainoksi tarvitaan isoja leikkejä, joissa tila luonnossa otetaan äänekkäästi haltuun. On tärkeää, että lapsi saa elää elämäänsä leikkien ja liikkuen ulkona. Kun lapsi on näissä hetkissä pääosassa, hän voi nähdä itsensäkin uudessa valossa.

Päiväkodin lasten kanssa käymme retkillä viitenä aamupäivänä viikossa. Retket luovat ryhmään vahvan me-hengen, ja luontoretkillä ujotkin lapset uskaltautuvat paremmin leikkeihin mukaan, koska jokaiselle löytyy varmasti sopiva rooli.”

Juha Alhokoski on lastenohjaaja helsinkiläisessä päiväkodissa ja intohimoinen pyörällä liikkuja.

Vierailija

Juha Alhokoski: ”Metsä on paras leikkipaikka”

Äiti-ihminen kirjoitti: Metsä on tottakai hieno paikka lapsille,mutta entäs käärmeet ja hirvikärpäset?Edes aikuinen ei aina näitä huomaa! No voi kyynel. Onhan ne hirvikärpäset vähän ällöjä, kun mönkivät hiuspohjassa, mutta tuskin se olisi mikään syy kieltää lapsia menemästä metsään. Pipo päähän ja kumpparit jalkaan. Vai tuleeko vielä susikin ja vie nicopetterin mennessään? Ei ihme, että näistä nykynuorista tulee niin veteliä ja tuijottavat vain luuriaan huoneessaan, kun äipästä lapsi menee...
Lue kommentti