Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Omien lelujen lainaaminen on lapselle kova paikka.

Minun nalle – et ota! Minun auto – anna se tänne! Minun tietsikkavuoro – näpit irti näppiksestä!

Onko teidänkin perheessänne tavaroistaan tiukasti kiinni pitävä lapsi?

– Jo yksivuotias ymmärtää, mitkä ­asiat ja tavarat ovat omia. Silti hänelle ei tule ­mieleenkään jakaa niitä sisaruksen tai päivähoitokaverin kanssa, vaan hän ottaa lelunsa toisen käsistä muitta mutkitta, sanoo psykologi ­Arja Sigfrids.

Noin kaksivuotiaaksi lapsi elää maailmassa, jossa kaikki on tässä ja nyt. Vasta kahden ja kolmen ikävuoden tienoilla lapsi alkaa ymmärtää, mitä tarkoittaa kohta tai huomenna. Toisen lainatessa leluja hän tajuaa, että lelu on vain väliaikaisesti häneltä itseltään poissa.

– Lapset eivät ole itsekkäitä pahuuttaan tai epäsosiaalisuuttaan. Jos lapsen kädestä otetaan jotain hänelle kuuluvaa, hän voi aidosti hätääntyä. Hätäännyksessä on kyse turvattomuuden tunteesta. Ja kun lapsi on turvaton, hän saattaa huutaa ja kiljua, repiä tavaran rajusti toisen käsistä tai jopa lyödä.

– Jakamiskiistat ovat luonnollinen osa arjen ristiriitatilanteita – ja sellaisiinhan me joudumme läpi elämämme.

Sigfrids huomauttaa, ettei kaikkea tarvitsekaan aina jakaa. Aikuisetkaan eivät anna ­toisten käyttää tiettyjä tavaroitaan.

Aidon jakamisen ilo

Empatiataitoja lapsi opettelee pienestä ­pitäen, mutta yleensä noin 5–6-vuotias ja viimeistään kouluikäinen pystyy aidosti asettumaan toisen asemaan.

– Lapsi ymmärtää, että kaveri voi tulla surulliseksi, jos ei saa leikkiä myös hänen leluillaan­. Tämän oivaltaminen tekee jakamisesta aitoa. Silloin lapsi haluaa jakaa ollakseen reilu, ­Sigfrids sanoo.

Lapsi tajuaa myös, että jakaminen hyödyttää jokaista osapuolta. Leikki jatkuu sopuisammin ja pidempään, jos antaa omastaan.

– Jakamisen harjoittelu on samalla ongelmanratkaisutaitojen treenausta. Lapsi etsii omia kykyjään myötäeläjänä ja sovittelijana. Toisaalta hän hakee suuntaviivoja sille, missä kulkee terveen itsekkyyden rajat. Suuntaviivat eivät löydy, jos vanhemmat silottelevat liiaksi lapsen kiistoja.

Mutta missä vaiheessa aikuisen sitten pitää puuttua?

Silloin, kun kiista yltyy rajuksi itkuriidaksi tai lapsi käyttäytyy toista kohtaan väkivaltaisesti. Riitapukarit erotetaan ja viedään het­keksi rauhoittumaan eri tiloihin.

Lievemmissä tapauksissa aikuisen kannattaa harkita varovaisemmin, puuttuako vai ei.

– Älä mene väliin väsyneenä, ärtyneenä tai silloin, jos lapsi on vaikkapa nälkäinen. Joka päivä ei kannata puuttua lelutaisteluihin, ­Sigfrids sanoo.

Äiti määrää!

Joskus lapsi käyttäytyy toista lasta kohtaan ilmiselvän huonosti. Vanhempi voi kysyä silloin mielessään, millaisen lapsen minä oikeasti haluan? 

Tietysti sellaisen, joka pärjää sosiaalisissa tilanteissa, myös ryhmässä. Oman lapsen ilkeä ja itsekäs käytös voi nostaa pintaan voimakkaitakin tunteita. Vanhemmat saattavat kokea häpeää, syyllisyyttä, kiukkua ja avuttomuutta.

– Rauhoitu ensin itse, hengittele vaikka syvään. Luovu aikuismaisesta sanelupolitiikasta, vaikka mielesi tekisi ärähtää ja määrätä, miten homma nyt hoidetaan. Katso tilannetta lapsen näkövinkkelistä, Sigfrids sanoo.

Kun aikuinen menee väliin, ei ole enää oleellista, kenen lelu oli. Tärkeämpää on ottaa riitelijät pieneen pohdintatuokioon: Mitä oikein tapahtui? Miksi toinen itkee? Eikö toinen halunnut ylipäätään leikkiä toisen kanssa? Mitä riitelijät ajattelivat tilanteessa? Kumpaakin osapuolta kuunnellaan.

Asiallinen keskustelu tyynnyttää yleensä loukatun lapsen eikä lyö häpeäleimaa lelun riistäjään. 

– Kun lapset ovat saaneet tilaisuuden kertoa tapahtuneesta oman versionsa, on anteeksipyynnön ja hyvittämisen paikka. Saisiko toinen sittenkin leikkiä sillä lelulla? Mikä olisi lasten mielestä ylipäätään reilu tapa leikkiä?

Käsi eteen

Lapsen toistuvasti tyly käytös muita lapsia kohtaan on tiiviimmän tuen paikka. 

– Lapsen kanssa kannattaa pohtia ihan erikseen, millaisissa tilanteissa kontrolli pettää, nyrkki kohoaa tai kiukku saa vallan. Anna konkreettisia vaihtoehtoja toimia toisin: sopikaa vaikka riitatilanteissa käytetyistä lauseista, Sigfrids vinkkaa.

– Lapsi voi nostaa kämmenensä suoraan eteen ja sanoa toiselle lapselle napakasti ei tai stop, jos tilanne uhkaa päätyä tappeluun.

Aikuisen antamilla malleilla on iso merkitys, sillä lapsi ei osaa itse sanoittaa riitatilanteita järkevästi.

– Lapsella on oikeus kiukkuun ja vihaan, kaikenlaisten tunteiden ilmaisuun ilman, että aikuinen tukehduttaa ne. Lapsen ”en anna!” voi tarkoittaa sitäkin, että hän haluaa leikkiä yksin.

Lapsen tunteidenilmaisu on mielihalujen ja yllykkeiden ilmaisemista. Ymmärtävä aikuinen osaa ohjata lasta: kun kiista menee ohi, leikit sujuvat taas vähän ­sopuisammin.

Lähde: Essi Kähkönen: Mun! Mun! Mun! Meidän Perhe 6/2013

Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.