Kun peilikuva ahdistaa lasta, selvitä, mistä tunne tulee.

Seitsemänvuotias on äidin kanssa kävelylenkillä, kun se yhtäkkiä tupsahtaa suusta: "Mä oon niin läski."

Äiti pöyristyy. Mitä ihmettä poika puhuu? Kotona iltapalalla seuraa lempeä keskustelu siitä, miten lapsi on ihan normaalipainoinen eikä syytä huoleen ole.

Kun lapsi nimittelee itseään rumasti, vanhempien ensireaktio on väittää vastaan: "Älä sano noin. Et todellakaan ole lihava. Sinussa ei ole mitään vikaa."

Silti aikuisen pitäisi hillitä itsensä. Hyvää tarkoittava vakuuttelu voi tuntua lapsesta mitätöinniltä.

– Siinä piilee vaara, jos vanhempi alkaa korjata lapsen kokemusta. Vääränlaiseksi itsensä kokeva lapsi voi tuntea, että kaiken lisäksi hän ajatteleekin kehostaan väärällä tavalla, sanoo kehityspsykologian tohtori Rasmus Isomaa.

– Ennemmin tutkisin yhdessä lapsen kanssa, mistä tunne kumpuaa. Onko joku kiusannut? Onko lapsi lukenut jostain, että pitäisi olla tietynlainen? Mitä lapsi odottaa tapahtuvan, jos hän muuttuisi?

Moni koululainen on tyytymätön painoonsa, Isomaa huomasi väitöstutkimuksessaan. Joka kolmas normaalipainoinen yhdeksäsluokkalainen tyttö koki olevansa ylipainoinen. Joka seitsemäs poika taas koki itsensä alipainoiseksi ja ajatteli, että pitäisi olla lihaksikkaampi. Kyseessä on saman ajatusmallin kaksi puolta. Kaikki olisi toisin, jos olisin erilainen. Kokemus siitä, että on vääränlainen, altistaa lapsen masennukselle, ahdistukselle ja syömishäiriöille.

Kehopaineet eivät ole vain teinien­ riesa. Jo moni 8–9-vuotias on sisäistänyt ajatuksen, että laihempi on parempi. Pieni lapsi taas saattaa toistella läskipuhetta, ajattelematta sitä edes loppuun saakka. Usein kyse ei olekaan vain painosta.

Keho on lapsen mittari

Huono, ruma ja läski. Kun lapsi katselee kriittisesti ja haukkuu itseään, perimmäinen syy saattaa olla muu kuin keho. Vanhemman on syytä selvittää, miten lapsi viihtyy päiväkodissa, koulussa tai harrastuksissa, sanoo sairaanhoitaja Merja Ruhala Syömishäiriökeskuksesta.

Joutuuko lapsi olemaan vaativassa ilmapiirissä, joka ruokkii kelpaamattomuuden tunteita? Onko kaveriporukassa sattunut jotain kurjaa?

– Pienet ja vähän isommatkin määrittävät usein ikävää tilannetta kehonsa kautta, Ruhala sanoo.

Lapsi voi kääntää kurjat kokemukset tyytymättömyydeksi itseensä. Hän ehkä uskoo, että menestyisi paremmin harrastus- tai kaveriporukassa, jos muuttuisi toisenlaiseksi.

Niin pieni lapsi kuin isompikin koululainen tarvitsee aikuisen aikaa ja huomiota. Ruhala kehottaa vaalimaan yhteisiä hetkiä arjessa. Päivällisellä tai iltapalalla voi rauhassa jutella siitä, mitä lapselle kuuluu. Mikä häntä kiinnostaa ja innostaa? Yhteinen ilta vaikka lautapelin äärellä voi antaa vanhemmalle vaivihkaa yllättävän paljon tietoa lapsen ajatusmaailmasta.

Peilistä kurkkii possu

Koululainen kääntelehtii peilin edessä ja katsoo takapuoltaan arvioiden. Näytänkö samalta kuin netissä poseeraavat julkkikset tai kaverit selfieissään?

Yhä nuoremmat lapset ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Varhaisnuorten itsestään julkaisemat kuvat ovat alttiina tuttujen ja tuntemattomienkin arvostelulle.

Se on hyvä syy seurata ja tarvittaes­sa rajoittaa netinkäyttöä. Ruhalasta vanhempien on syytä pohtia, viettääkö lapsi liikaa aikaa maailmassa, jossa ulkonäkö ja sen kommentointi on keskeistä. Entä mitä mallia antaa itse kotona?

– Miten kommentoin ulkonäköäni? Kyselenkö juhliin lähtiessä, että näytänkö lihavalta tässä vaatteessa? Lapset nappaavat herkästi tällaiset puheet.

Vuolas kehuminenkin on kaksiteräinen miekka, sillä se voi pitää huomion liiaksi ulkonäössä. On toki tärkeää tuoda lapselle esiin, että hän on ihana tyttö tai poika ja että hänellä on hienoja ominaisuuksia ja taitoja, Ruhala sanoo.

Milloin sitten on syytä todella huolestua ja hakea ulkopuolista apua?

Rasmus Isomaan mukaan varsinkin silloin, jos ylipainokuvitelmat alkavat vaikuttaa lapsen syömisiin.

Karkeista luopuminen tai terveysinnostus voi olla hyväkin juttu. Jos se kuitenkin on pakonomaista tai lapsen mieli on maassa, vanhemman pitää puuttua siihen. Syömishäiriöriski on epämääräisen lihavuuden tunteen takia laihduttavalla nuorella 15-kertainen verrattuna nuoriin, jotka laihduttavat ylipainon takia.

– Se, että lapsi jatkuvasti sanoo olevansa läski tai ruma, on aika vahva viesti siitä, että kaikki ei ole hyvin. Vanhemman ei apua pyytääkseen tarvitse tietää, mistä on kyse – tai odottaa, että lapselle kehittyisi täysimittainen syömishäiriö, Isomaa sanoo.

Joskus aikuisten voimakas reagointi saa herkän lapsen ahdistumaan entistä enemmän. Ruhalasta voikin olla hyvä, että vanhemmat hakevat asiantuntijan neuvoja ja tukea ensin itselleen.

Läskipuheet pannaan

1. Jos lapsi on tyytymätön olemukseensa, selvitä, mikä häntä painaa.

2. Anna aikaasi. Tehkää yhdessä jotakin mukavaa, mikä vie ajatukset pois ulkonäöstä.

3. Älä puhu lapsen kuullen laihduttamisesta äläkä moiti omaasi tai toisten kehoa.

4. Jos painoasiat vaivaavat päivittäin ja lapsi on ahdistunut, pyydä neuvoa ammattilaiselta.

Lähde: Apua, mä oon läski, Meidän Perhe 3/2015

Kuva: Heli Blåfield

Äitiä huolestuttaa, koska teinitytär on välillä hyvin uhmakas, empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Onko lapsi voinut periä narsistisen käytöshäiriön isältään?

”Olemme uusperhe, johon kuuluu 13-vuotias tyttäreni ja mieheni, jolla ei ole omia lapsia. Tytön isä ei ole arjessamme mukana. Erosimme exän rikollisen elämäntavan takia, kun tytär oli kuusivuotias. Tytär pitää nykyisestä miehestäni, ja pitkään perhedynamiikka toimikin hyvin.

Nyt, tytön lähestyessä murrosikää, hänen käytöksensä on alkanut huolestuttaa minua. Tytär on välillä hyvin uhmakas, empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Hän on jäänyt muutaman kerran kiinni valehtelusta, mitä etenkään mieheni ei siedä lainkaan. Tyttö sai uuden puhelimen sillä ehdolla, että hoitaa kotityöt pyytämättä, mutta silti ne unohtuvat jatkuvasti. Joka asiasta on sanottava jatkuvasti, ja kaikenlaiset rangaistukset ovat tehottomia.

Hän ei halua, että häntä määräillään, mutta rajattomuus tuntuu hänestä välinpitämättömyydeltä. Jos emme vaadi mitään, mitään ei tapahdu. Jos vaadimme, hän paiskoo ovia ja kiukkuaa. Näytämme hänelle kiintymyksemme, mutta häneltä ei tule juurikaan positiivista palautetta. Hän ei kysele kuulumisia muilta. Ollessani kipeä häntä kiinnostaa vointini sijaan se, heitänkö hänet treeneihin.

Tuollainen kylmäkiskoisuus, valehtelu ja sopimuksien rikkominen tuo mieleen hänen isänsä, jolla diagnosoitiin psykopaattinen ja narsistinen käytöshäiriö. Onko isän rikollinen mieli voinut periytyä? Onko tämä mielestäsi normaalia murkkuikäisen käytöstä?”

Huolestunut äiti

Janna vastaa:

”Kiitos koskettavasta kirjeestä! Hätä rakkaasta lapsesta, teini-iän kuohut, isän diagnoosien varjo – melkoinen paketti mietittäväksi koko perheelle.

Oman navan tuijotus on aivan iänmukaista käytöstä, samoin mielipiteen vaihtelu ja epävarmuus rajojen tarpeesta.

Ensinnäkin: Tyttäresi käytös ei kuulosta psykopaattiselta tai tunnekylmältä. Hän osoittaa mieltään ja näyttää selvästi, kun ei pidä asioista. Julmuutta vaikkapa eläimiä tai ikätovereita kohtaan ei esiinny. Oman navan tuijotus on aivan iänmukaista käytöstä, samoin mielipiteen vaihtelu ja epävarmuus rajojen tarpeesta. Harva teini tekee kotitöitä pelkällä kehotuksella. Valehtelu oman nahan pelastamiseksi on sekin normaalia.

Ymmärrän silti huoltasi. Persoonallisuushäiriöiden syntyä ei tunneta tarkkaan. Periytyvyyttä on todennäköisesti jonkin verran, mutta myös kasvuympäristö vaikuttaa paljon. Nuorelle ei tehdä persoonallisuushäiriödiagnoosia, koska kasvu on vielä kesken. Sen sijaan tutkitaan, miten nuoren mieli on rakentunut ja miten läheiset ihmissuhteet voivat olla avuksi hyvän kasvun polulla.

Aikuisen rakkaus hankalaankin nuoreen ja kyky pohtia omaa osuuttaan tämän elämässä ovat suuri voimavara, joka kannattaa ottaa käyttöön. Voisittekin pohtia, mitä hyvää oikeastaan haluatte tyttärelle antaa tiukkuudella ja rangaistuksilla? Miltä toivotte niiden suojaavan lasta? Tajuaako tytär hyvät tarkoituksenne?

Jäin myös miettimään, millaisena tytär muistaa isänsä. Olisiko isässä kaikesta huolimatta jotakin mukavaa, jota tytär saattaisi kaipauksella muistella?

Suosittelen, että hakeudutte perheneuvolaan, nuorisoasemalle tai muuhun nuorten mielenterveyspalveluun. Jos lapsella epäillään psyykkisen kehityksen häiriötä, voidaan asiaa tutkia. Jos kasvatustavan muutos auttaisi, saatte siihen apua. Perheen on tärkeä saada vastauksia näin suuriin kysymyksiin.”

Meidän Perhe 12/2017

Onnea satavuotias Suomi! Ja onnea suomalaiset – asiat ovat täällä melkoisen hyvin.

1. Suomi on maailman lukutaitoisin maa

Tämä selviää yhdysvaltalaisen Connecticutin yliopiston tutkimuksesta. Tutkimuksessa mitattiin muun muassa sitä, millaiset mahdollisuudet jokaisessa maassa on lukea, esimerkiksi kirjastojen ja sanomalehtien saatavuuden kannalta. 

2. Suomen peruskoulutus on maailman parasta

Maailman talousfoorumin tutkimuksessa verrattiin eri maiden kilpailukykyä ja talouskasvua erilaisten asteikkojen avulla. Yksi vertailukohteista oli peruskoulutus, ja Suomi sai tästä maailman parhaat pisteet.

3. Suomi on maailman turvallisin maa

136 maata käsittävä maailman talousfoorumin matkailuaiheinen tutkimus vertaili muun muassa eri maiden matkustusturvallisuutta. Ja kyllä, Suomi sai täydet pisteet!

4. Suomessa syödään Euroopan puhtainta ruokaa

Euroopan elintarvikeviraston tutkimuksessa selvisi, että suomalaisessa ruuassa on vähiten jäänteitä ihmiselle vaarallisista aineista.

5. Suomalaisilla on eniten henkilökohtaista vapautta

Tämä selviää maailman sosiaalisen kehityksen indeksistä, jossa Suomi oli ykkönen muun muassa erilaisten uskontojen hyväksymisessä ja ilmaisunvapaudessa. 

6. Äitiyskuolleisuus on Suomessa alhaisin koko maailmassa

Katso vaikka WHO:n uudesta tutkimuksesta.

7. Isien ja poikien väliset suhteet Euroopan parhaita

Maailman terveysjärjestö on myös selvittänyt vuoden 2016 koululaistutkimuksessaan, että kaikista 42 vertailuun osallistuneesta maasta isät ja pojat ovat Suomessa läheisimpiä. Tutkimuksen mukaan teinipoikien on helppu puhua omista asioistaan myös isälle.

8. Suomi on maailman toiseksi paras maa olla tyttö

Kansainvälisen Pelastakaa lapset -järjestön tekemässä tutkimuksessa mitattiin tyttöjen mahdollisuuksia eri maissa. Tutkimus selvitti muun muassa tytöille järjestettyä seksuaali- ja terveysneuvontaa sekä lapsiavioliittojen määrää. Suomen tytöillä oli maailman toiseksi parhaat oltavat, heti naapurimme Ruotsin jälkeen.