Kaksivuotias poikani on iloinen, rakastettava vesseli...

Kysymys:

Kaksivuotias poikani on iloinen, rakastettava vesseli. Minulla oli kuitenkin omasta mielestäni melkoisia vaikeuksia varhaisessa vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Luulen, että kärsin jonkinasteisesta masennuksesta. Olin paniikissa ja ahdistunut ja kärsin syömishäiriöstä. Olin siis varmasti toisinaan poissaoleva ja ajatuksissani – tai otin syyllisyyden tunteideni vuoksi yltiöinnokkaasti kontaktia poikaani. Muistan kuitenkin myös paljon hyviä ja luontevia hetkiä. Lisäksi pojalla oli joka päivä seuranaan myös isänsä tai isovanhempansa.

Nyt oloni on ollut jo pitkään normaali, ja vuorovaikutus on muuttunut luontevaksi. Poikani on ollut koko ajan hyväntuulinen ja normaalin oloinen lapsi. Kysynkin, onko noista alun vaikeuksista voinut jäädä suurta pysyvää haittaa ja voiko sille tehdä jotain? Rakastan poikaani kovasti, ja tuntuu kauhealta, että olisin voinut jotenkin pilata tai murtaa hänet omilla toimillani. Mutta kun katson poikaani nyt, saan vaikutelman, että hänellä on kaikki hyvin.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Mietit, millaisia haittoja pojallesi on voinut aiheutua siitä, että olit mahdollisesti masentunut ja ahdistunut, kun poika oli vauvaikäinen. Käytät sellaisia voimakkaita ilmaisuja kuin ”pilaaminen” tai ”murtaminen” ja podet asiasta edelleen suurta syyllisyyttä. Kuitenkin kun katselet lastasi, näet hyväntuulisen ja rakastettavan pikkupojan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ilmeisesti hänen käyttäytymisessään ei ole itsesikään mielestäsi mitään hälyttävää, mutta lapsen normaalius ei riitä poistamaan syyllisyyttä. On vaikea tulla muuhun johtopäätökseen kuin että tunteesi elävät omaa elämäänsä ja niihin on sellaisia henkilökohtaisia syitä, jotka eivät liity sinun ja poikasi väliseen vuorovaikutukseen. Joku tai jokin omassa mielessäsi vaatii sinulta mahdottomia eikä usko näkemäänsä: poika on kuin onkin hyvin kehittynyt, hauska ja iloinen lapsi. Ja vaikka olisitkin ollut joskus poissaoleva – kukapa ei olisi – poikasi lähellä oli muita hänestä kiinnostuneita ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seppo Heikinheimo, edesmennyt musiikkivaikuttaja, käytti ilmaisua ”the proof of the pudding is in the eating”, eli vanukkaan laadun saa selville vain maistelemalla. Sinun tapauksessasi ”vanukas” on se vesseli, joka siis maistuu aivan erinomaiselta. Voin vauvatutkijana vakuuttaa sinulle, että vakavat varhaiset vuorovaikutustraumat näkyvät lapsen käytöksessä ja olemuksessa monin tavoin. Kun merkkejä sellaisesta ei ole, on tartuttava hetkeen ja iloittava siitä.

Meidän Perhe 3/10

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla