Karkasiko koira vai ampuiko ukki sen?

Meidän Perheen nettikyselyn mukaan lähes 90 prosenttia suomalaisista vanhemmista on lipsauttanut lapselleen valheita.

41,3 prosenttia kaikista vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että kyseiset valheet ovat olleet vain pieniä, usein lapsen parhaaksi tai arjen sujuvoittamiseksi tarkoitettuja ”valkoisia valheita”.

”Kun lapsi kysyy, kuinka hyvin hän osaa mielestäni laulaa, olen sanonut sanonut, että tosi hyvin. Oikeasti hän laulaa aivan nuotin vierestä ja korvat on särkyä.”

”Lapsi haluaa useasti lähteä kylään tai kaverin luo. Joskus sanon, että kaveri tai mummo ei ole tänään kotona eikä sinne voi mennä.”

”Vakuutin lapsille, että lentäminen on kivaa, vaikka oikeasti olin ihan pyörtymäisilläni kauhusta kun lento alkoi. Olen superlentopelkoinen, enkä halua, että lapsi oppii pelon minulta... Pakko oli ottaa näyttelijänlahjat tehokäyttöön.”

”Kun olen salaa syönyt kauppareissun yhteydessä suklaata, lapsi kysyy, että ’mikä täällä haisee, oletko sä syönyt jotain hyvää?’ Vastaan, etten tietenkään.”

”Olen kertonut lapselleni, että äiti menee töihin, vaikka äiti oikeasti pitää töistä ylitöillä ansaitun vapaapäivän ja nauttii ihan omasta ajasta kuntosalilla, kampaajalla, kahvilassa tai ostoksilla.”

”Pieniä valkoisia valheita: ’Ei ei ole uimahalli auki nyt.’ ’Joo, ei niitä enää myydä.’ ’Ei se leffa mene enää teatterissa.’ Laiskuutta siis itseltä, kun ei jaksanut lähteä minnekään liikkeelle.”

”Valehtelen lähinnä mukavuussyistä. Esimerkiksi ’kellariin ei tule valoja’ (kun en jaksanut hakea tekojoulukuusta kellarikopista liian aikaisin).”

45,8 % äideistä kertoi turvautuneensa myös vakavampiin valheisiin ainakin joskus.

”Olen valehdellut, ettei olla menossa isän luokse, vaikka olemmekin menneet sinne. Lasta on vaikea saada tapaamisiin eron jälkeen.”

”Jos lapsi on uutisissa nähnyt jonkun kamalan jutun (esim. ammuskelua)  ja kysyy, onko se totta, vastaan että ei. Meillä ei lapset uutisia katso, mutta joskus ovat vahingossa nähneet.”

”Kun koira piti tappaa ja ukki ampui sen, niin kerrottiin lapsellemme, että koira on karannut.”

”Kun on ollut jotain vanhempien välisiä riitoja ja lapsi on tivannut myöhemmin niihin syytä, en ole kertonut sitä oikeaa syytä. Haluan varjella lapsiani asioilta, jotka eivät kuulu lasten maailmaan, kuten rahahuolet.”

”Olen kaunistellut lapsille isänsä tekosia. Kerrankin, kun isä oli ’työmatkalla’ ulkomailla, ostin kotikaupungista kaappiin odottamaan ’tuliaiset’, kun arvelin lasten sellaisia isältään odottavan. Isä tuli, humalassa ja ilman tuliaisia, mutta seuraavana aamuna lapset saivat kuin saivatkin pienet ’matkatuliaiset’.”

”Valehtelen raha-asioista ja taloudellisesta tilanteesta. Lapsella on tapana kysyä, onko meillä riittävästi rahaa. Vastaan, että kyllä kaikkeen, mihin sitä tarvitaan...vaikka välillä on ollut 20 euroa tilillä ja kuukauden  päivät edessä... En halua, että hän murehtii näitä asioita.”

”Olen sanonut, että hän saa oman huoneen kun muutetaan isompaan asuntoon. Eihän me muuteta, koska ei ole rahaa.”

”Pahin valhe on se, kun vakuutin, että vanhemmat eivät tule ikinä eroamaan, vaikka tiesin jo silloin, että mieheni pettää ja todennäköisesti eroamme. En vain halunnut lapsille sitä stressiä, että arpovat, milloin ero tapahtuu. Tästä jäin myös kiinni ja olen joutunut selittämään useamman kerran, miksi näin puhuin.”

19,6 prosenttia vastaajista ei ole valehdellut lapselleen missään asiassa.

”Mielestäni on edesvastuutonta valehdella lapselle, enkä valehtele muillekaan. Lapset kyllä näkevät, että asiassa on jotain mätää ja oppivat itsekin valehtelemaan, kun huomaavat, että aikuisetkin tekevät niin. Itseään saa siis lopulta syyttää lasten valehtelusta. Valehtelu on ’maan tapa’. Kaikki tietävät, että poliitikot, virkamiehet, bisnesihmiset ym. valehtelevat minkä ehtivät ja se on jollain tavalla yleisesti hyväksyttyä. Ennen ihmisillä oli selkärankaa ja totuuden sanomista arvostettiin, nyt kaikki on oman edun tavoittelun nimissä sallittua. En halua opettaa sellaisia arvoja lapselleni.”

”En valehtele koskaan. Enkä tule koskaan valehtelemaan lapselleni mitään.”

 

Vierailija

87 prosenttia vanhemmista on valehdellut lapselleen

Joo, varmaan on tullut lapsille valkoisia valheita sanottua joskus. Vakavista asioista on aina keskusteltu rehellisesti. Ja lapsille olen myös sanonut, ett kun äiti on rehellinen teille niin myös samaa odotan teiltä. Lapset ovat hyvin oppineet ymmärtämään miksei yksinhuoltajan taloudessa voi ostaa aina mitä mieleen juolahtaa, olen kerran nostanut pöydälle taskulaskimen, laskut ja tiliotteen. Yhdessä laskimme teinien kanssa ja sen jälkeen loppui turha natina rahasta. Lapset haluavat rehellistä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.