Kuva: <span class="photographer">Pentti Vänskä</span>
Kuva: Pentti Vänskä

Erityisopettaja kertoo, kuinka turkulaisessa erityisen tuen eskarissa myös vetäytyvät lapset on saatu rohkaistua mukaan yhteisiin leikkeihin.

Miten varmistaa, ettei yksikään lapsi tuntisi olevansa ryhmässä ulkopuolinen? Erityisluokanopettaja Elina Nguyen turkulaisesta Katariinan koulusta on miettinyt sitä paljon.

Luettuaan Meidän Perheen suuren näkymättömyyskyselyn tuloksista hän otti yhteyttä kertoakseen, millaiset keinot ovat auttaneet häntä  työssään lasten kanssa.

– Ryhmässäni on 12 erityistä tukea tarvitsevaa eskarilaista. Viime syksyn alussa moni oli uuteen eskariryhmään tullessaan pelokas, vetäytyvä, ahdistunutkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihan jokainen lapsi kaipaa tunnetta siitä, että on tärkeä ja hyväksytty ryhmän jäsen. Erityisen tärkeää se on erityistä tukea tarvitseville lapsille, sillä esimerkiksi puheen kehityksen ongelmat ja oman toiminnan ohjauksen puutteellisuus lisäävät yksin jäämisen riskiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elina Nguyen listaa kahdeksan keinoa, joiden avulla ryhmään on saatu turvallinen, myönteinen ilmapiiri.

– Viime syksynä minulla oli hiljainen luokka. Nyt luokassa on iloinen puheensorina, ja lapset leikkivät yhdessä.

1. Kysymme joka päivä, mitä kuuluu

– Tärkein oivallus minulle on ollut sen asian tiedostaminen, että jokainen oppilas tulee kohdata hänen omista lähtökohdistaan käsin joka päivä. Jos lapsi on ujo, kontaktin ottaminen voi olla hänelle valtava ponnistus. Siksi on aikuisen vastuulla luoda yhteys. Menen lapsen silmien tasolle ja kysyn, mitä kuuluu. Jos lapsi ei vastaa mitään, sanon ääneen jonkin mukavan huomion vaikka hänen asustaan tai muusta tilanteeseen liittyvästä. En vaadi lasta vastaamaan, mutta teen selväksi, että näen ja huomaan hänet myönteisellä tavalla.

Ryhmäkoot ja resurssit ovat ratkaisevan tärkeitä.

Meillä keskitetyn palvelun koulussa opetusryhmät ovat suhteellisen pieniä, ja aikuisia on enemmän kuin yleisen tuen luokissa, joten yhteyden luominen jokaiseen lapseen on varmasti helpompaa kuin isoissa luokissa, joissa opettaja on ainoa aikuinen. Ryhmäkoot ja resurssit ovat ratkaisevan tärkeitä.

2. Kosketamme lempeästi

– Kosketamme kädelle, silitämme hiuksia, pidämme sylissä. Pitää toki tuntea lapsi niin, ettei tee mitään sellaista, joka ahdistaa häntä. Mutta lempeä kosketus on yksi tapa viestittää, että huomaa ja hyväksyy lapsen.

3. Korostamme jokaisen vahvuuksia

– Etsimme jokaisesta lapsesta vahvuuksia, jotka tuomme koko ryhmälle tiettäviksi. Jollakulla saattaa olla jokin erikoinen harrastus, toinen keräilee jotain harvinaista. Ujutamme lasten omia kiinnostusten aiheita osaksi koulupäiviä. Se mikä on itselle ominta ja tärkeintä, avaa usein lukkoja, kun sen jakaa muiden kanssa hyväksyvässä ilmapiirissä.

4. Käytämme ahkerasti nimiä

– Esimerkiksi aamulaulussa mainitaan jokaisen lapsen nimi. Käytämme muutenkin joka päivä paljon lasten nimiä. Se on viesti, että lapsi on tärkeä.

5. Valokuvaamme paljon

– Otamme lapsista paljon kuvia ja katsomme niitä luokassa kaikki yhdessä. Syksyn alussa moni ei halunnut kuvaan, mutta nyt he haluavat. Joku on voinyt olla itselleenkin näkymätön, ja kun viimein uskaltaa katsoa itseään kuvassa, se on eheyttävä kokemus. Siinä on ihminen, siinä olen minä, olen mukana tässä porukassa.

Vastahakoisia olemme vuosien saatossa houkutelleet kuviin aluksi rooliasujen turvin: lapset ovat saaneet valita itselleen hahmot, asut ja kasvomaalit, ja he ovat saaneet päättää kuvauspaikan. Se on saanut monia innostumaan ja rohkaistumaan kuvattaviksi.

6. Teemme yhteistyötä perheiden kanssa

– Vanhempien rakkaus omaa lasta kohtaan on se todellinen pohja, jolle rakennamme kodin ja koulun suhteen. Kysymme vanhemmilta, mistä heidän lapsensa on kiinnostunut, jotta voimme käyttää sitä tietoa myönteisesti hyväksi luokassa. Kysymme myös, mitä lapsi pelkää tai mitä ei voi sietää, ettemme turhaan aiheuttaisi lapselle stressiä.

Avaamme leikkejä ja niiden sääntöjä, kunnes ne ovat kaikille selviä.

7. Harjoittelemme leikkiin liittymistä

– Mallitamme lapsille sanoja ja fraaseja, joilla voi päästä mukaan leikkiin tai pyytää kaveria leikkimään. Joskus syrjään jääminen johtuu siitä, ettei tiedä, miten pääsisi mukaan. Avaamme leikkejä ja niiden sääntöjä, kunnes ne ovat kaikille selviä. Ongelmatilanteissa mietimme yhdessä lasten kanssa ratkaisuja, joista kaikki saavat hyvän mielen.

8. Annamme tilaa myös rauhoittua

– Vaikka tavoite on, että kukaan ei jää yksin, sekin pitää ymmärtää, että sosiaalisuus voi olla uuvuttavaa. Ei tarvitse olla suupaltti koko ajan, hiljainenkin voi tuntea olevansa hyväksytty joukon jäsen. Välillä saa vetäytyä omaan rauhaan. Jos joku vetäytyy, otamme selvää, haluaako hän juuri sillä hetkellä olla yksin vai haluaisiko tulla mukaan leikkiin. Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja. Opettajan täytyy vain pitää silmät auki, että kukaan lapsi ei vetäydy syrjään koko ajan.

4 lasta ja 8 lastenlasta

Kolme kovaa faktaa lasten kasvatuksessa: SYLI, SYLI ja SYLI!!!

Eli ota syliin ja paijaa ja kerro, että rakastat häntä ja että hän on tärkeä sinulle, kavattajalle, vanhemmalle, isovanhemmalle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla