Herkkupäivä vain kerran viikossa yllyttää ahmimaan, sanoo ravitsemusterapeutti.

Karkkipäivä kerran viikossa on monissa suomalaisperheissä pitkä perinne – mutta entä jos se onkin huono idea?

Sitä mieltä on ainakin ravitsemusterapeutti Riikka Viljanen, joka on ollut mukana laatimassa Irti ahminnasta -opasta. Ahmintahäiriö on syömishäiriöistä yleisin – yleisempi kuin anoreksia tai bulimia. Se puhkeaa yleensä nuoruudessa ja tarkoittaa pakonomaista, käsistä karannutta suurten määrien ahmimista. Usein siihen liittyy itseinhon tunteita ja masennusta.

Yksi keino ennaltaehkäistä syömishäiriöitä on ylläpitää kotona mahdollisimman luontevaa ja mutkatonta suhtautumista ruokaan. Ruoka ei ole palkinto eikä lohduttamisen väline, eikä mikään ruoka tai herkku ole kokonaan kielletty.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Karkkipäivä kerran viikossa saattaa joillakin lapsilla ruokkia epätervettä suhtautumista herkkuihin. Karkkipäivää odotetaan kuin kuuta nousevaa ja siihen ladataan kovia odotuksia, Riikka Viljanen sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jokapäiväinen herkkumme

Viljasen mielestä herkut kuuluvat jokaiseen päivään – kohtuudella nautittuina. Pieni jälkiruoka on mukava tapa merkitä, että ateria päättyy tähän. Tietenkään herkuilla ei korvata kunnon ruokaa.

– Jos karkkipäivä on koko viikon ainoa tilaisuus syödä herkkuja, niitä sitten syödään, vaikka ei juuri sillä hetkellä tekisi mielikään. Helposti myös annokset ovat silloin turhan suuria. Parempi on syödä pieni makeinen silloin ja toinen tällöin, Viljanen sanoo.

– Toki joillekin lapsille karkkipäivä sopii, mutta mehän emme voi ennalta tietää, kenellä on taipumusta ahmimiseen.

Taustalla tunteet

Pelkällä karkkipäivästä luopumisella ei tietenkään yksinään voi ehkäistä syömishäiriöitä. Yksi Irti ahminnasta -kirjan kirjoittajista, psykologi Katarina Meskanen korostaa, että ahmintahäiriöön liittyy usein ongelmia tunteiden säätelyssä.

– Monet potilaani ovat kertoneet olleensa lapsena paljon yksin, ja syömisestä on tullut yksi keino täyttää tyhjyyttä ja yksinäisyyden tunnetta, hän kertoo.

– Tavallista on myös, että kotona on ollut syystä tai toisesta vaikea näyttää ja käsitellä tunteita, ja ruoasta on tullut tunteiden säätelyn keino. Ikävä tunne turrutetaan syömällä. On vanhempien tärkeä, iso tehtävä opettaa lapselle, että kaikki tunteet kuuluvat ihmisyyteen ja kaikkia tunteita saa tuntea.

Lisätietoa ahmintahäiriöstä ja Irti ahminnasta -itsehoito-opas.

Vierailija

Meillä on käytössä karkki/herkkupäivä, jolloin lapsi saa valita kaupasta itselleen mieluisia herkkuja pari. Mutta syömme herkkuja muulloinkin. Jos käymme kylässä, leivomme, tehdään jälkiruokaa tai meillä käy vieraita ja herkkuja on tarjolla, niin tietenkin kaikki saavat ottaa. Lähinnä tuo karkkipäivä helpottamassa kaupassa käyntejä, kun tenavat ei vingu ostettavaksi herkkuja joka kerralla, vaan vain ennen lauantain karkkipäivää saavat valita mitä herkkuja ostetaan. Toimii meillä, lapset 5, 4 ja 1,5 v.

Vierailija
Vierailija

Kuka niitä karkkeja ja herkkuja käskee karkkipäivänäkään ostaa mielin määrin? Kyllä niin aikuiset kuin lapsetkin saisivat opetella kohtuukäytön pienestä pitäen, oli kyseessä sitten ruoka, juoma tai mikä vaan. Ei herkut kuulu normaaliin ruokavalioon, eli ei niitä pidä joka päivä syödä. Juhlat ja erikoistilanteet on niitä varten.

Samaa mieltä! Nykyaikana syödään ihan liikaa sokerisia muutenkin. Pitäisikö sitten opettaa että ahmitaan joka päivä niitä herkkuja?

Meillä karkkipäivänä saa pienen määrän karkkeja ja se on siinä. Ei meillä karkkipäivä tarkoita mässäyspäivää. Pullat ja kahvileivät ovat erikseen. Kyllä me syödään arkena välillä pullaa. Karkit on minusta hieman eriasia kuin pulla ja jälkiruoat. Karkit on täynnä lisäaineita. Itselläni oli lapsena karkkipäivä ja ei minusta ole tullut ahmijaa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla