13–15-vuotiaat hoitavat hampaitaan laiskasti.

13–15-vuotiaiden hampaidenhoidossa on paljon parannettavan varaa, paljastaa tuore suuhygienisteille suunnattu kysely.

Jopa 80 prosenttia suuhygienisteistä on sitä mieltä, että hampaiden puutteellinen puhdistus on melko yleistä tai hyvin yleistä 13–15-vuotiailla. Erityisen huolissaan oltiin yläkoululaisten sokeripitoisista välipaloista, epäsäännöllisistä ruokailutottumuksista sekä puutteellisesta hampaiden harjauksesta.

Suomen Suuhygienistiliiton puheenjohtaja Satu Mäkistä kyselyn tulokset eivät yllätä. Napostelukulttuuri on hänen mukaansa nuorten keskuudessa yleistä ja näkyy hampaiden kunnossa.

– Etenkin yläkouluikäiset harjaavat hampaitaan laiskasti, syövät epäterveellisiä välipaloja ja nauttivat energiajuomia tai muita sokeripitoisia juomia.

Aivan pienten lasten eli 0–2-vuotiaiden hampaiden terveyttä pidetään melko hyvänä. 64 prosenttia vastaajista, oli sitä mieltä, että tämänikäisten suun terveys on pysynyt ennallaan viime vuosina.

Suuhygienistit pitävät kuitenkin erityisen huolestuttavana sitä, että vähän vanhemmille lapsille, 3-6-vuotiaille, tarjotaan melko usein mehua janojuomana ja annetaan makeita välipaloja. Noin 40 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että 3-6-vuotiaiden suun terveys oli heikentynyt viime vuosiin verrattuna.

Kyselyn tuloksissa näkyy myös viitteitä siitä, että alakouluikäiset eli 7–12-vuotiaat syövät ja juovat runsaasti makeaa. 60 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että alakouluikäisten suun terveys on heikentynyt viime vuosina. Yläkouluiässä tapahtuvan notkahduksen jälkeen tilanne palautuu paremmaksi jälleen 16–25-vuotiailla.

Kyselyn toteutti Leaf. Siihen vastasi 576 suuhygienistiä.

Vierailija

Karkkia ja piittaamattomuutta – näin nuoret tuhoavat hampaansa

Joo ennen koulussa kävi hammaslääkäri kerran viikossa jonka kanssa sitten pestiin hampaat ja joka neuvoi miten hampaat pestään. Ainakin meillä. Eipä taida enää käydä. Häämmäslääkärin tarkastukset on myös tainneet vähentyä, eikä nuoria enää neuvota hampaiden hoidossa. äidiltä tai isältä tulleita neuvoja ei uskota tai haluta uskoa. Kokemukseni mukaan nuoret ottavat tietoa paremmin vastaan muilta, kuin läheisiltään esim hammaslääkäreiltä tässä tapauksessa.
Lue kommentti
Vierailija

Karkkia ja piittaamattomuutta – näin nuoret tuhoavat hampaansa

Ei ihme. Koululaisia ei enää kutsuta hammastarkastukseen kerran vuodessa. 80-luvulla hampaita jopa päällytestettiin reikääntymisen estämiseksi ja fluorattiin säännöllisesti. Katsokaapa vain nykyisin 30-40 vuotiaiden kalustoa ! Nykyään vain valveutuneiden ja varakkaiden lapset joko vaaditaan kunnalliseen hoitoon tai viedään yksityiselle hammaslääkärille sekä huoltoon että isompiin toimenpiteisiin kuten oikomisiin. "Vähempiosaisten" hampaat saavat rauhassa tuhoutua.
Lue kommentti

86 prosenttia Meidän Perheen kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että äitiys on haastavampaa kuin isyys.

Vastauksia kyselyyn tuli lähes 1500. Kaikki vastaajat olivat äitejä. Äitien mielestä lapsiperheen hommat jakautuvat epätasaisemmin kuin olisi tarpeen. Syynä mainitaan äidin ja lapsen vahva suhde, perinne ja miesten uraohjautuvuus.

”Äiti hoitaa uran, kodin ja lapset sekä perheen sosiaaliset suhteet – ja muistaa kaiken. Ja äitiys käy enemmän fysiikan päälle.”

”Äidit tekevät enemmän kotitöitä, ja koska ovat lasten synnyttäjiä, hoitavat lapsia henkisesti paljon enemmän. Isät eivät vain muista.”

Äideillä on kaikki langat väsyneissä käsissään

Raskaus tulee väistämättä äidin hoidettavaksi ja mahdollinen täysimetys on äidin hommaa. Vain äidillä on Suomessa mahdollisuus jäädä äitiysvapaalle, mutta äidit käyttävät myös leijonanosan vanhempain- ja hoitovapaista. Joten vastuu vauvasta on usein enemmän äidin kontolla syntymänsä jälkeen.

”Äitiyslomalla ollessa oletetaan, että äiti hoitaa yöt, kun ei kerran töihin tarvitse lähteä. En ole yli puoleen vuoteen nukkunut yli neljää tuntia putkeen.”

Ajankäyttötutkimuksista tiedetään, että naiset ja miehet tekevät vuosi vuodelta tasaväkisemmin kotitöitä. Silti lapsiperheiden äitejä väsyttää, koska henkinen vastuu arjen sujumisesta on jäänyt heille.

Vanhemmuuteen erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Maiju Tokola ei yllättynyt Meidän Perheen Äiti, oletko uupunut -kyselyn vastauksista:

– Äitiysloma, äitiysvapaa tai vanhempainvapaa ovat täysin harhaanjohtavia käsitteitä. Ei se ole lomaa, kun jonglöörinä hoitaa kahdentoista tunnin työpäiviä ja yövuorot päälle vain lapset seuranaan, päivä toisensa jälkeen, ilman kahvitaukoa tai viikonloppua, Tokola sanoo.

Äidit kertovat vastauksissa kokevansa, että lapset eivät vaadi isältä samaa kuin äidiltä.

”Kotona kaikuu ihan koko ajan "äiti -äiti-äiiiitiiiiii", ei niinkään isää. Jos jotain särkyy, kaatuu tai sattuu, kaikki olettavat, että on äidin työ korjata asia. Äidin työ on myös hoitaa kaikki lapsen elämään liittyvät paperityöt, lääkärit, neuvolat, hammaslääkärit, vaateostokset, ruuat, pienten vaatteiden karsimiset ja myymiset ynnä muut asiat, eikä muut perheessä ymmärrä, miksi minä olen niin väsynyt ja kireä.”

”Hoidan lapset ja kodin. Mies käy töissä eikä pidä lomaa. Kannan kaiken vastuun, järjestelen kaikki perheen liikkuvat palikat paitsi en taloudellista vastuuta. Miehellä on kodin ulkopuolistakin elämää töissä.”

”Äidin täytyy huolehtia yhteydenpito kouluun ja päiväkotiin. Äiti huolehtii, että kaikki ovat ajoissa ja tarvittavat tavarat mukana. Äiti tekee suurimman osan kotitöistä. Äiti valvoo yöt lapsen sairastellessa. Äiti osallistuu koulun ja harrastusten myyjäisiin ja muihin tapahtumiin leipomalla, tekemällä käsitöitä ja on mukana itse myyjäisissä.”

Äiti on kapellimestari, puoliso soittelee pyydettäessä mukana

Jos äiti on tottunut vauvavaiheessa selviämään yksin, voi selviämisestä tulla tapa ja avun pyytäminen olla koko ajan vaikeampaa. Kun kysyimme äideiltä, miten vastuu jakautuu perheissä, lähes kolmasosa äideistä kertoi tekevänsä, muistavansa ja vastaavansa lähes yksin kaikesta lapsiin liittyvästä.

57 % äideistä kertoi, että vastaa perheen asioista enemmän kuin puoliso, mutta puolisokin hoitaa asioita pyydettäessä. Vain 10 äitiä eli vain noin 0,5 % lähes 1500 vastaajasta ruksasi vaihtoehdon ”puolisoni vastaa yksin lähes kaikesta, mutta minäkin hoidan asioita, kun hän pyytää”.

”Äiti on aina päävastuussa lapsesta, kun on lapsen luona, johtunee biologisista seikoista. Isä tuntuu kuvittelevan, että jos ei ole määrätty jotakin tehtävää, niin saa laiskotella ja äiti vahtii lasta.”

”Isä voi pestä kätensä tilanteesta ja jättää asiat äidin huoleksi.”

Äidit kokevat olevansa perheensä kapellimestareita puolison soitellessa patarumpuja pyydettäessä. Rooli jää helposti päälle, jos on aina hoitanut kaiken. Maiju Tokolan mukaan miehet ovat myös parempia vetämään omia rajoja kuin naiset. Heillä ei ole samanlaista pärjäämisen tarvetta kuin naisilla. Siinä missä nainen on lasten hoidon lisäksi puunannut päivittäin koko kodin, riittää miehelle, että lapset on hoidettu ja syötetty.

”Äiti taitaa monesti kantaa vastuun kodin ja lasten asioista, vaikka mies osallistuukin tekemällä asioita, kun häntä pyydetään. Tämän näkymättömän jokapäiväisen aivotyön vuoksi äiti taitaa tarvitakin enemmän unta kuin isä. Äiti hoitaa siis kaiken organisoinnin”, yksi kyselyyn vastanneista kertoo.

Vastuusta on vaikea luopua

Toisaalta 46 % vastanneista kertoo, että vaikka olisi mahdollisuus jakaa päävastuu vanhemmuudesta ja kotitöistä jonkun muun, esimerkiksi puolison kanssa, he haalivat työn mieluummin itselleen. Perusteena on, että äidit kokevat tekevänsä asiat itse paremmin ja tehokkaammin:

”Olen kantanut vauvaa sisälläni ja hän on vastuullani eri tavalla. Koen olevani tulkki lapsen ja maailman välillä.”

”Vauva on enemmän äidissä kiinni ja äidistä riippuvainen kun isästä, joten isän on helpompi lähteä harrastuksiin ja töihin kuin minun. Vaikka joskus lähdenkin jonnekin yksin, mietin kuitenkin koko ajan vauvaani, isä osaa ottaa rennommin ja nauttia omasta ajasta.”

”Minähän en tiedä isyydestä, olen äiti, mutta koen äitiyden ja naisen aseman perheessä edelleen niin, että äidillä pitää olla langat käsissään”

”Meidän perheessämme minä hoidan lapsen kustannukset, yöherätykset, aamuherätykset, vaipanvaihdot ja pääasiassa ruokinnatkin. Mies tekee töitä ja töiden jälkeen nukkuu. Minä en nuku juuri koskaan, sillä kun lapsi nukkuu, alan siivoamaan kotiamme ja hoidan pakolliset hommat.”

– Monet uuvuttavat itsensä laittamalla lapsen tarpeet jatkuvasti edelle. Vietetään lapsen kanssa laatuaikaa, ja siivotaan keittiötä sitten yöllä. Vanhempien pitäisi olla itsekkäämpiä, jos se vain on mahdollista, Tokola haastaa vanhempien ajattelutapaa.

Väestöliiton Perheneuvonnan koordinaattori Minna Oulasmaa vinkaa, että lapsiperheissä kannattaisi pitää säännöllisin väliajoin työnjakokokous, jossa sovitaan selväsanaisesti, mitä kukin hoitaa vaikkapa seuraavan kuukauden aikana. Kumpikaan vanhempi ei saa puuttua toisen tehtäviin.

– Jos äiti toivoo, että isä ottaa hoitaakseen kummilasten joululahjat, hänen pitää myös hyväksyä miehen valitsemat lahjat ilman mutinoita.

Perintösohvalla. Sisarukset Oiva, Taito ja Tilda ovat tottuneet viettämään paljon aikaa yhdessä. Tuvan sohvalle kokoonnutaan pelaamaan ja katsomaan telkkaria. Antin äidiltä saadulle sohvalle mahtuvat myös bedlingtoninterrierit Armas ja Hellä. Kuva: Juha Salminen
Perintösohvalla. Sisarukset Oiva, Taito ja Tilda ovat tottuneet viettämään paljon aikaa yhdessä. Tuvan sohvalle kokoonnutaan pelaamaan ja katsomaan telkkaria. Antin äidiltä saadulle sohvalle mahtuvat myös bedlingtoninterrierit Armas ja Hellä. Kuva: Juha Salminen

Johannan ja Antin perhe asuu kaukana katuvaloista pienessä hirsitalossa, jossa eletään tiiviisti lähekkäin. Pihalla on tilaa sekä lapsille että lampaille.

Miten päädyitte asumaan pieneen kylään?

Johanna: Tämä on ensimmäinen omistusasuntomme. Meillä oli molemmilla oma yritys ja etsimme kotia, jonka läheltä löytyisi edullista työtilaa.

Antti: Sukuani on asunut täällä päin, ja isälläni on mökki lähellä. Kun isäni kertoi, että täältä on tulossa talo myyntiin, päätimme lähteä katsomaan sitä. Ostopäätös oli hetken mielijohde. Talo oli ollut kesämökkinä viimeiset parikymmentä vuotta, ja se oli tosi huonossa kunnossa. Piha oli yhtä viidakkoa. Taloa ei edes näkynyt viereiselle tielle.

 

Eläinrakas perhe hankki lampaita ja kanoja kolme vuotta sitten. Lampaat ovat perheen lemmikki- ja terapiaeläimiä. Johannan mielestä yksi parhaista asioista on istua kesällä pihakivellä ja rapsuttaa lampaita. Kuva: Juha Salminen
Eläinrakas perhe hankki lampaita ja kanoja kolme vuotta sitten. Lampaat ovat perheen lemmikki- ja terapiaeläimiä. Johannan mielestä yksi parhaista asioista on istua kesällä pihakivellä ja rapsuttaa lampaita. Kuva: Juha Salminen

 


Jaettu tila. Perheen nuorimmat sisarukset Tilda ja Taito jakavat yhteisen huoneen, joka on ennen toiminut olohuoneena ja vanhempien makuuhuoneena. Kuva: Juha Salminen

 


Tupakeittiön pöydän ääressä syödään, tehdään läksyt, leikitään, katsotaan telkkaria ja kootaan palapelejä. Keittiön katseenvangitsija on Johannan toivoma ruudullinen lattia, jonka 144 ruutua Antti teippasi ja maalasi itse. Kuva: Juha Salminen


Mihin ihastuitte huonokuntoisessa talossa?

Johanna: Minä ihastuin nykyisen lastenhuoneen tapettiin ja muovimaton alta löytyneeseen puulattiaan. Muuta ei tarvittu. Antti on myöhemmin ollut sitä mieltä, että asiaa olisi kannattanut harkita tarkemmin, mutta olimme silloin nuoria ja pöljiä. Hetken ajatus kantoi pitkälle.

”Lähdimme soitellen sotaa, sillä emme olleet koskaan ennen remontoineet vanhaa taloa.”

Antti: Vesi piti kantaa sisään, eikä talossa ollut sisävessaa. Sulake paloi heti, jos lämmityspatterit ja kahvinkeitin olivat samaan aikaan päällä. Keittiön lattia oli romahtanut yhdestä nurkasta. Sain alkaa ensitöikseni tehdä lämmintä kuistia ja sisävessaa. Meitä ulkovessa ei olisi haitannut, mutta se kävi vanhempiemme luonnolle.

Johanna: Lähdimme soitellen sotaan, sillä emme olleet koskaan ennen remontoineet vanhaa taloa. Antti on onneksi puuseppä, ja hänen taitava isänsä on ollut isona apuna. Olemme etsineet tietoa perinnerakentamisesta kirjoista ja kyselleet ihmisten kokemuksia. Asioita olisi voinut tehdä toisinkin, mutta talo on ainakin vielä pystyssä.

Millaista on asua paikassa, joka kuhisee kesällä turisteja ja hiljenee talveksi?

Johanna: Nykyään nautin omasta rauhasta. Lähinaapurina meillä on yksi ympärivuotinen asukas. Muut ovat mökkiläisiä. Keskustaan on matkaa kuusi kilometriä, ja siellä ovat myös lähimmät katuvalot. Kotikylällä pitää liikkua talvisin otsalamput päässä.

Lapsilla ei ole kavereita ihan naapurissa, mutta toistaiseksi heillä on riittävästi seuraa toisistaan. Kun meillä käy ystäviä Helsingistä, heidän pitää saada heti radio ja telkkari päälle, koska meillä on liian hiljaista. Me taas nautimme hiljaisuudesta. Toisaalta taloon mahtuu huutoa ja kiljuntaa, kun ei tarvitse pelätä, että naapurit kuulevat.

Miten talo toimii lapsiperheen kotina?

Johanna: Talo on joustanut yllättävän hyvin perheen kasvaessa. Olemme muuttaneet ja vaihtaneet huoneita tarpeen mukaan. Tildan ja Taiton huone oli aluksi olohuone ja myöhemmin vanhempien makuuhuone. Oivalle rajasimme oman tilan lastenhuoneen viereiseen pieneen läpikulkutilaan. Oivaa ei häiritse, vaikka sisarukset kulkevat hänen huoneensa läpi. Lapset ovat niin tottuneita olemaan tiiviisti yhdessä ja jakamaan huoneen, että heillä on heti ikävä toisiaan, kun joku menee kaverin luokse yökylään.


Astia-aarteita. Kotiin on ostettu käytettyinä vain Oivan sänky ja salongin kirjahylly sekä pari uutta säilytyskalustetta. Muut esineet ovat tulleet jossain vastaan, saatu tai pelastettu roskalavalta. Kuva: Juha Salminen


Minkälaisia sisustajia olette?

Johanna: Emme kovin kummoisia. Meillä ei tarvitse olla samanlaista kuin muilla vaan sellaista, mikä näyttää meidän mielestämme kivalta. Vanhassa talossa hirret ovat vanhoja ja seinät vinoja. Lapsemme tykkäävät askarrella ja piirtää, ja heidän tuotoksiaan on paljon esillä. Pidämme siitä, että koti on käytännöllinen, ja käytämme sitä mitä on saatavilla. On meillä Ikean kuvasto, jota joskus selailen, mutta kun tarvitsemme jotain, käymme ensin etsimässä pihavarastosta. Kylällä on myös loistava kierrätyspiste.

Miten tavarat pysyvät teillä järjestyksessä?

Johanna: Kaikki perustuu siihen, että tavaraa on vain sen verran kuin kaappeihin mahtuu. Lasten syntymän myötä vannotimme sukulaisia, ettei meille hankita mitään turhia muovihärpäkkeitä. Ulkovarastossa säilytämme muun muassa huonekaluja. Käymme hakemassa sieltä pöydän tai tuolin, kun tarvitsemme jotain. Vien sinne aina osan lasten leluistakin, ja tuon mukanani vaihtureita. Silloin ne tuntuvat uusilta. Ei tarvitse olla jatkuvasti ostamassa uutta, kun osa tavaroista on välillä pois silmistä.


Lisää tilaa. Vanhemmat saivat oman makuuhuoneen talon laajennusosasta. Kodin tapetit ovat joko alkuperäisiä tai Johannan poistomyyntilöytöjä. Kuva: Juha Salminen

 


Matoilla on tarina. Tilda tykkää kodista, jossa on paljon itsetehtyjä juttuja. Kodin räsymatot ovat Johannan, hänen äitinsä ja mummunsa kutomia. Oivan huoneen räsymatto on kudottu vaarin vanhoista pussilakanoista. Kuva: Juha Salminen


Miten vietätte mieluiten aikaa kotona?

Johanna: Tykkään siitä, että tilaa on vähän ja olemme lähellä toisiamme. Talon koko ei ole ollut koskaan ongelma. Lisäosaakaan emme olisi välttämättä tarvinneet, mutta tuli ajatus, että jotain pitää rakentaa.

”Tarhapäivän jälkeen lapset kaipaavat läheisyyttä ja kantavat lelunsa tupaan.”

Keittiötupa on paikka, jossa oleskelemme ja puuhastelemme paljon yhdessä: syödään, tehdään läksyt, leikitään, katsotaan telkkaria ja kootaan palapelejä. Lapset kaipaavat tarhapäivän jälkeen läheisyyttä ja kantavat usein lelunsa tupaan.

Viikonloput vietämme kotihiirinä. Pizzaperjantaisin syömme itsetehtyä tai pakastepizzaa, mikä on lasten suosikki. Lauantaisin menemme ulkosaunaan, katsomme luonto-ohjelmia ja syömme jätskiä ja popcorneja.

 

Perhe

Johanna, 36, ja Antti Österman, 38, sekä lapset Oiva, 8, Tilda, 6, ja Taito, 4, asuvat Taivassalossa. Perheeseen kuuluu myös kaksi koiraa, kolme lammasta ja kuusi kanaa.

Johanna pyörittää omaa tekstiilialan

yritystään, Antti työskentelee puuvene-veistäjänä, merimiehenä ja lossinkuljettajana. Perheen koti on 1840-luvulla valmistunut 105-neliöinen hirsitalo, jonka laajennus

valmistui 2017.