Kato, auto! Lasta kiinnostavien kuvien katselu ja nimeäminen tukee puheen kehitystä. Kuva: iStockphoto
Kato, auto! Lasta kiinnostavien kuvien katselu ja nimeäminen tukee puheen kehitystä. Kuva: iStockphoto

Kun puhetta ei ala kuulua, voi parivuotiaan vanhemmassa herätä huoli. Miten auttaa lasta puhumaan?

Jos lapsi ei opi puhumaan samaan tahtiin kuin ikätoverit, milloin on oikea hetki hakeutua puheterapiaan? Entä voiko puheen kehitystä jotenkin avittaa kotona? Lapsen kielen kehityksen dosentti ja logopedian yliopistonlehtori Suvi Stolt Helsingin yliopistosta vastaa.

1. Luota vaistoosi

Alle kaksivuotiaina toiset lapset puhuvat jo monisanaisin lausein, kun taas toisilla on käytössä vasta yksittäisiä sanoja. Jos lapsi ilmaisee itseään vain muutamin sanoin vielä kaksi vuotta täytettyään ja jos sanat eivät ala rakentua lauseiksi, voi olla aihetta hakeutua puheterapeutin vastaanotolle. Sama pätee, jos kaksivuotiaan tai sitä vanhemman lapsen puhe on hyvin epäselvää.

Syytä huoleen on myös, mikäli lapsi ei reagoi puheeseen tai tunnu ymmärtävän sitä ja häneen on vaikea saada kontaktia.

Puheen kehitykseen liittyvä huoli kannattaa ottaa esille kaksivuotisneuvolassa. Avun hakemista ei kannata arastella.

2. Apua puheterapiasta

Ensin on hyvä tarkastaa lapsen kuulo, sillä se on voinut alentua, vaikka olisi ollut vauvana normaali. Jos vika ei ole kuulossa, neuvolasta saa tarvittaessa lähetteen puheterapeutin vastaanotolle. Puheterapeutti arvioi lapsen kielellistä kehitystä ja ymmärrystä erilaisin testein. Joskus yksi käynti riittää, jos puheterapeutti arvioi viiveen korjaantuvan ajan myötä. Jos taas päätetään aloittaa puheterapiajakso, se toteutetaan yhteistyössä perheen kanssa. Vanhempien näkemykset lapsen kielen kehityksestä tuovat usein arvokasta tietoa ammattilaiselle.

Avuksi voidaan ottaa esimerkiksi puhetta tukevia viittomia tai kuvakortteja. Niiden käyttö voi auttaa ehkäisemään turhautumista, joka helposti syntyy, kun lapsi ei pysty ilmaisemaan itseään.

Ajoissa saatu tuki vahvistaa kielen käsittelyssä tarvittavia hermosoluyhteyksiä.

Puheen kehityksen ongelmiin puuttumista ei kannata lykätä. Aivot muovautuvat lapsuusvuosien aikana paljon. Toistuva käyttö vahvistaa hermosolujen välisiä yhteyksiä, kun taas käyttämättömät yhteydet surkastuvat. Ajoissa saatu tuki vahvistaa kielen käsittelyssä tarvittavia yhteyksiä.

3. Kokeile kotikonsteja

Puheen kehitystä voi tukea myös kotikonstein. Pienten lasten arkisiin hoitotilanteisiin voi ottaa mukaan vuorottelu- ja piiloleikkejä, joihin liittää puhetta. Tärkeintä on seurata lapsen huomion kohteita ja pukea niitä sanoiksi. Lasten ilmaisuja kannattaa toistaa ja laajentaa. Jos lapsi sanoo ”talo”, vanhempi voi jatkaa: ”Aivan, siellä on suuri punainen talo”.

Avainasia on siis lapsen asioista kiinnostuminen ja niiden sanoittaminen. Tätä voi tehostaa menemällä kyykkyyn lapsen tasolle, ottamalla katsekontaktin ja kuuntelemalla, mitä lapsi haluaa sanoa. Lasta kiinnostavista asioista voi myös kysyä kysymyksiä.

Vanha kunnon kirjan katselu on sekin hyvä keino tukea puheen kehitystä. Kirja kannattaa valita lapsen kiinnostuksen mukaan. Kirjan etuna on se, että sanojen kohde on jo valmiiksi annettu kuvina.

4. Sukuhistoria vaikuttaa

Tutkimusten mukaan 10–20 prosentilla lapsista puheen kehitys viivästyy. Ongelmat voivat olla erilaisia. Lapsi saattaa ymmärtää puhetta hyvin, mutta hänellä on vaikeuksia tuottaa sitä itse. Toisilla taas on ongelmia myös puheen ymmärtämisessä.

Noin puolet hitaasti puhumaan oppivista lapsista ottaa ikätoverinsa kiinni kolmeen tai neljään ikävuoteen mennessä.

Joskus taas viivästymän taustalla on muita vaikeuksia, esimerkiksi kuulovamma tai neurologinen poikkeavuus kuten autismin kirjon häiriö.

Syynä voi olla myös kielellinen erityisvaikeus, joka on oma diagnoosinsa. Tällöin lapsen älyllinen kehitys on normaali, mutta hän kärsii huomattavista kielellisistä ongelmista, eikä asialle löydy muuta selittävää syytä.

Jostain syystä pojilla näyttää olevan kielellisiä ongelmia jonkin verran enemmän kuin tytöillä. Myös sukuhistoria vaikuttaa: viivästymä on todennäköisempi, jos lähisuvussa on kielellistä erityisvaikeutta tai esimerkiksi lukihäiriötä.

5. Nosta nenä ruudusta

Nykyisin puhutaan paljon vanhempien älylaitteiden käytöstä lasten seurassa. Runsaan älylaitteiden käytön ja lapsen kielen kehityksen yhteydestä tarvitaan vielä lisää tutkimuksia. On kuitenkin tutkittu kielellisesti varhain kehittyneiden lasten ja heidän vanhempiensa kommunikointia. Nämä vanhemmat jakavat huomion kohteen lapsen kanssa, laajentavat lapsen ilmaisua ja vastaavat lapsen aloitteisiin. Käänteisesti voi ajatella, että ruutua tuijottava vanhempi ei välttämättä toimi näin. Siksi älylaitteiden käyttöön on hyvä kiinnittää huomiota.

Puheterapeutti ja lapsen kielen kehityksen dosentti Suvi Stolt toimii logopedian yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa.

Vierailija

Kaksivuotias ei puhu – pitääkö huolestua? Asiantuntija kertoo, milloin on syytä hakeutua puheterapiaan

Keskimmäisemme ei puhunut 2-vuotiaana kuin vokaaleja. Sanomista hänellä olisi ollut paljonkin ja turhaantumistilanteita tuli paljon. Hän aloitti kunnallisen puheterapian aika pian 2v neuvolan jälkeen. Alettiin opetella tukiviittomia, jotka hän otti innokkaasti käyttöön. Me vanhemmat sekä päiväkodin henkilökunta kävi tukiviittomakursseja ja sitten kävi niin, että kun aikuiset saatiin oppimaan tukiviittomia, alkoi lapsi puhumaan 2v9kk iässä. Puheterapiaa hän sai jaksoissa 6-vuotiaaksi asti, sillä...
Lue kommentti
Vierailija

Kaksivuotias ei puhu – pitääkö huolestua? Asiantuntija kertoo, milloin on syytä hakeutua puheterapiaan

Vierailija kirjoitti: Voi kun menisikin niin että tuosta noin vain pääsisi puheterapiaan! Me saimme lähetteen lapsen ollessa 2,5-v ja puhumaton. Odotettiin puoli vuotta aikaa tutkimuksiin, sitten saatiin parit arviointikäynnit. Nyt lapsi täyttää kohta 4, ja edelleen olemme jonossa puheterapiaan. Järkyttävää Järkyttävää todella!! Ihan vihaksi pistää teidän lapsen puolesta! Rahaa riittää suomenmaassa kyllä moneen, mutta ei lasten koulutukseen tai kuntoutukseen.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Islannissa perhevapaauudistus muutti asenteita nopeasti. Myös suomalaiset vanhemmat olisivat valmiita muutokseen, tutkija sanoo.

Ennen isä oli elättäjä, nyt hän on huolehtiva vanhempi. Mutta siihen tarvittiin lainsäädäntöä, sanoi Islannin sosiaali- ja tasa-arvoministeri Ásmundur Einar Daðason vierailullaan Helsingissä tiistaina.

Islannissa on käytössä 3+3+3-perhevapaamalli, jossa sekä äidille että isälle on kiintiöity kolme vanhempainvapaakuukautta. Loput kolme kuukautta he voivat jakaa vapaasti. Vuonna 2001 käyttöön otettu perhevapaa on kokonaisuudessaan lyhyt ja tarkoittaa useassa perheessä arjen säätöä ja osa-aikatyön tekemistä, mutta sukupuolten väliselle tasa-arvolle se on tehnyt hyvää lyhyessä ajassa. Samoin se on nopeasti mukauttanut työelämän vastaamaan paremmin perheiden tarpeita. Ennen vuotta 2001 isillä oli mahdollisuus kahden viikon perhevapaaseen, jota käytettiin hyvin vähän. 

– Kun vielä 20 vuotta sitten ihmeteltiin, eikö vaimosi hoida lapsia, nyt ihmetellään niitä isiä, jotka eivät hoida osuuttaan. Asennemuutos näkyy myös isoisissä, jotka pohtivat nyt, mikseivät jääneet kotiin aikanaan lastensa kanssa, Daðason sanoi.

Tyytyväisempiä vanhempia

Islannin malli on sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta edistyksellinen, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Johanna Lammi-Taskula. Hän on tutkinut perhevapaiden käyttöä ja vaikutuksia vuodesta 1994. Tutkimukset ovat osoittaneet, että perhevapaiden tasaisempi jakaminen vaikuttaisi vanhempien elämään monella tavalla: vähentäisi äitien kuormitusta, edistäisi parisuhteiden onnellisuutta, vahvistaisi lasten hyvää suhdetta molempiin vanhempiinsa alusta asti sekä vaikuttaisi väistämättä työelämän asenteisiin.  

– Vaikka Suomessa on tapahtunut pientä edistystä, pienten lasten isien ja äitien elämänpiirit ovat edelleen erilliset. Se on parisuhteelle riski, Lammi-Taskula sanoo.

– Isät tekevät pitkää työpäivää ja paljon ylitöitä juuri pikkulapsivaiheessa, ja äidit jäävät yksin kotiin. Äideillä kuitenkin on yleensä kokemusta työelämästä, joten he ymmärtävät stressin ja työn luonteen, mutta jos isällä ei ole mitään kokemusta siitä, millaista on kantaa päävastuuta pienen lapsen arjesta, voi hänen olla vaikea ymmärtää lastensa äitiä.

– Kun lapsen molemmilla vanhemmilla on samanlaiset kokemukset arjesta sekä tunne, että lapsi on meidän molempien vastuulla, se lisää molemminpuolista ymmärrystä. Jos tilanne on päinvastainen, tulee riitoja helpommin, tyytyväisyys heikkenee ja se on eroriski.

Kiintiöity vapaa muuttaisi elämänlaatua

Suomessa pitkään valmisteltu perhevapaauudistus kaatui helmikuussa, kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko pysäytti hankkeen liian suuren hintalapun vuoksi.

Lammi-Taskulan mukaan monet suomalaiset isät ja äidit olisivat uudistukseen kyllä valmiita. Molemmille vanhemmille kiintiöity vapaa myös vapauttaisi vanhemmat toteuttamaan itseään monella elämänalueella.

– Tutkimuksissa olemme huomanneet, että nuorilla aikuisilla ei ole perinteisiä sukupuolirooleja. Kun lapsi syntyy, tapahtuu kuitenkin jotakin: äidille hoitovastuu tuntuu nousevan hyvin tärkeäksi asiaksi, ja isät ryhtyvät ajattelemaan nimenomaan perheen elatusta.

– Tavat kantaa vastuuta perinteisten sukupuoliroolien kautta kohdistuvat kuitenkin yleensä lähinnä pelkästään itseen, eivät toista vanhempaa kohtaan. Äiti ei odota isän elättävän perhettä, koska on mies, eikä isä odota, että äiti hoitaisi lapsen naiseutensa takia. Perinteiset sukupuoliroolit kummittelevat vain omien korvien välissä, kun yritetään olla kunnon isä tai hyvä äiti.

Avuksi syntyvyyslukuihin

Tasa-arvoisemmat perhevapaat parantaisivat monen perheen elämää yksilötasolla, mutta niillä voisi olla iso vaikutus myös laskeviin syntyvyyslukuihin. Lammi-Taskulan mukaan moni nuori nainen ajattelee, ettei halua päätyä kantamaan vastuuta lapsiarjesta yksin. 

Isien perhevapaiden käyttö on toki kasvanut Suomessakin. Silti kiintiötään käyttää vain puolet isistä, eikä se määrä vielä heilauta työelämän asenteita ainakaan perheitä suosivalla tavalla. Kustannukset perhevapaista kaatuvat edelleen naisten työnantajien niskaan.

– Kun mies on muutaman viikon kotona perhevapaan takia, työpaikalle ei tarvitse palkata sijaista. Näin lyhyt poissaolo töistä ei vaikuta miehen uraan kuin korkeintaan tarjoamalla sädekehän pään päälle. Naisilla tilanne on edelleen aivan toinen, Lammi-Taskula toteaa.

Nannamiharu

Mallia Islannista? Tutkija: Perhevapaiden jakaminen pienentäisi eroriskiä ja parantaisi syntyvyyttä

Kyse ei oo suomessa siitä etteikö isät haluisi olla kotona tai etteikö äidit haluaisi heidän olevan. Kotiin jäävän vanhemman osa yleensä vaan päätetään yhteisymmärryksessä huomioiden monta asiaa. Suurin huomio yleensä on rahassa. Yleensä kotiin jää se, kenen palkan menettämisellä on vähiten vaikutusta talouteen. Ja valitettavan usein se on nainen, koska naisten työt ovat yleensä osa-aikaisia suht pienellä palkalla ja vähillä työtunneilla. Meillä esim mun kk palkka työssäkäydessä olisi ollut...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pienet vauvat itkevät paljon, koska se on aluksi heidän ainoa keinonsa kommunikoida. Vauvan ilmeet ja eleet kertovat, mistä itkussa on kyse.

Mikähän pienellä tällä kertaa on hätänä?

Vauvan itkua oppii tulkitsemaan parhaiten, kun ei itse hermostu siitä liikaa.

– Vauvan ilmeet ja eleet näyttävät, mistä on kyse, psykologian lisensiaatti ja varhaislapsuuden vaativan erityistason vuorovaikutuspsyko­terapeutti Sinikka Mäkelä rohkaisee.

Jo pieni vauva hyötyy siitä, että tunteita nimetään hänelle.

Jos itkun syy on nälkä, vauva hamuilee suullaan ja kääntelee päätään odottavasti.

Kipuitku on kimeää eikä välttämättä lopu siihen, että vauvan ottaa syliin. Vauvan ilme voi olla tuskainen.

Hei, haluan seuraa -itku vaihtuu innostukseen, kun vauva saa huomiota.

Kun vauva yrittää kertoa, että nyt menoa on jo liikaakin, haluan rauhoittua, itku on välillä kovempaa, välillä hiljaisempaa.

Vuorovaikutus on aluksi opettelua niin vauvalle kuin vanhemmallekin. Vaikka itkun syytä ei heti hoksaisikaan, tärkeintä on, että vauva voi aina luottaa siihen, että häntä autetaan eikä hän itke yksin.

Vauvalla on muutakin asiaa kuin nälkä.

Vauva harjoittelee jo ensimmäisen ikävuotensa aikana sitä, miten reagoida erilaisiin tunteisiinsa. Kun vanhempi tunnistaa vauvan itkut ja vastaa niihin, hän tukee vauvan tunteiden säätelyn kehittymistä.

– Sekin on tärkeää, että vauva oppii tunnistamaan hätänsä ja joskus jopa raivonsakin.

Jo pieni vauva hyötyy siitä, että tunteita nimetään hänelle. Jokaista itkua ei tarvitse kiirehtiä lopettamaan esimerkiksi tarjoamalla ruokaa.

– Se ei ole tunteiden säätelyä, vaan pikemminkin tukahduttamista, eikä tunnu vauvasta hyvältä. Hänellä on muutakin asiaa kuin nälkä, Mäkelä sanoo.

Kun asia tulee ymmärretyksi, vahvistuu vauvan tunne siitä, että yhdessä tästäkin selvitään.

Vauva-lehti on mukana Vauvan päivässä, jota vietetään 28. syyskuuta. Vauvan päivän teemana on muun muassa varhaisen vuorovaikutuksen merkitys. Päivän tarkoitus on edistää vauva- ja lapsimyönteisyyttä Suomessa.

Lisätietoa Vauvan päivästä