Kaj hoiti perheen kolmea poikaa kotona vuoden. – Eniten yllätti se, ettei millekään omalle jäänyt aikaa. Kuva: Pauliina Rasi
Kaj hoiti perheen kolmea poikaa kotona vuoden. – Eniten yllätti se, ettei millekään omalle jäänyt aikaa. Kuva: Pauliina Rasi

Kaj'n kotivuoden jälkeen työt jaetaan kotona tasaisemmin kuin ennen. Lue myös töihin palanneen puolison näkemys.

”Oli minun ideani jäädä isyysvapaalle Karlin kanssa, ja odotin sitä kovasti.

En ollut huolissani, että putoaisin töissä kärryiltä. Toimitusjohtajamme ymmärsi tilanteen hyvin, mutta muutamat työkaverit ihmettelivät, miten jään johtavassa asemassa perhevapaalle, ja ettenkö ollutkaan käytettävissä uusiin työprojekteihin.

Muutos oli dramaattinen: muutuin viikonloppuisästä koti-isäksi yhdessä viikonlopussa. Tulin kotiin Suomesta lauantaina, ja Kati palasi töihin keskiviikkona.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Esikoisemme Knuut oli koulussa, ja keskimmäisemme Kent oli kolme päivää viikossa päivähoidossa. Ranskassa koulut ovat kiinni keskiviikkoisin, joten silloin olin yksin kolmen lapsen kanssa kuten myös arkivapaina ja koulujen loma-aikoina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muutuin viikonloppuisästä koti-isäksi yhdessä viikonlopussa.

Eniten minut yllätti se, ettei millekään omalle jäänyt arjessa aikaa.

Olin ajatellut, että olisin ehtinyt esimerkiksi opiskella ranskaa kotona ollessani. Lasten kanssa on koko ajan jotain pientä meneillään. Se ei ole samanlaista kuin työelämässä: vaikka olisi vastuullinen työ ja hektinen aikataulu, saa kuitenkin itse päättää, milloin pitää tauon, hakee kahvin tai käy vessassa. Välillä on isoja rutistuksia, mutta sitten otetaan taas rennommin. Lasten kanssa täytyy koko ajan olla läsnä ja skarppina.

Päivämme alkoi yleensä siitä, että vein Knuutin kouluun ja Kentin hoitoon, ja sitten menin Karlin kanssa kävelylle hänen päiväuniensa ajaksi.

Ruokailun jälkeen yritin järjestää meille jotain ohjelmaa, tai sitten jatkoimme ulkoilua, kunnes olikin jo aika hakea isommat pojat koulusta ja hoidosta.

Kati luotti kykyihini vanhempana. Varmasti tein joitakin asioita eri tavalla kuin hän olisi tehnyt, sillä jokainen vanhempi löytää omat rutiininsa ja tapansa hallita arkea.

En esimerkiksi ollut yhtä palvelualtis isommille pojille, vaan patistin heitä itsenäisyyteen – jätin tekemättä asioita heidän puolestaan ja opastin ennemmin tekemään itse.

Oli hienoa seurata Karlin kehitystä läheltä ja nähdä, miten hän omaksui joka päivä uusia taitoja.

Kotona oli välillä aika yksinäistä, varsinkin alussa, kun rutiinit eivät vielä olleet löytyneet. Erityisesti sateiset päivät kotona olivat hankalia, kun emme voineet noudattaa normaaleja päivärutiinejamme.

Se auttoi, kun keksin meille ohjelmaa, ja onneksi ystäväpiirissämme oli toinenkin koti-isä. Olisin todennäköisesti ollut Suomessa yhtä yksin, sillä siellä kaikki kaverit olivat töissä.

Oli hienoa seurata Karlin kehitystä läheltä ja nähdä, miten hän omaksui joka päivä uusia taitoja. Isompien poikien kohdalta muistan isot harppaukset, kuten kävelemään oppimiset, mutta Karlin kanssa en kiinnittänyt niihin niin paljon huomiota, koska muutokset tapahtuivat pikku hiljaa.

En sanoisi, että suhteeni lapsiin varsinaisesti muuttui. Ennemminkin muutos tapahtui oman pääni sisällä: enää en ajattele, että äiti olisi pystyvämpi vastaamaan lasten tarpeisiin kuin minä.

Myös omat kykyni hoitaa hankalia tilanteita kasvoivat. Jo kaikkien lasten saaminen aamulla ovesta ulos tuntui aiemmin työläältä, mutta nyt se sujuu omien aamurutiinien ohessa.

Nelikuisen vauvan tarpeisiin isä pystyy vastaamaan siinä missä äitikin.

Aiemminkin jaoimme kotityöt tasaisesti, mutta niin, että Kati hoiti enemmän lapsiin liittyviä asioita ja minä muuta. Nyt teemme molemmat tasaisemmin kaikkea.

En vaihtaisi mitään pois ja tekisin varmasti kaiken uudelleenkin. Tämä on aika ihanteellinen ratkaisu: vanhempainvapaa laitetaan puoliksi, äiti hoitaa ensimmäiset kuukaudet ja isä loput. Nelikuisen vauvan tarpeisiin isä pystyy vastaamaan siinä missä äitikin.

Palasin töihin puolen vuoden vanhempainvapaan jälkeen ja jatkoin Karlin hoitamista osa-aikaisesti vielä pari kuukautta.

Työ tuntui kotona oloon verrattuna älyttömän helpolta ja kaikki työelämään liittyvät murheet ja konfliktit pikkujutuilta. Jännitin hiukan sitä, muistanko, miten kaikki töissä pelaa, mutta huomasin ensimmäisenä päivänä, että ammatillinen osaaminen ei häviä, se vain kehittyy.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla