Sellainen käytös vahvistuu, mistä saa enemmän huomiota, on palaute sitten negatiivista tai positiivista. Sen vuoksi kannattaa keskittyä hyvään.

”Älä tanssi samalla kun peset hampaita! Ei puurokulhoja tiskikoneen ylätasolle!

Jos suustasi pääsee tämäntapaisia lauseita, saatat syyllistyä mikromanagerointiin. Se on yritysmaailman termi, mutta ilmiö on tuttu myös perheissä. Sillä tarkoitetaan toistuvaa huomauttelua, käskyttämistä ja pikkutarkkaa ohjeistusta.

Yksityiskohtiin pureutuva opastaminen on toki tarpeen vaikkapa silloin, kun lapsi opettelee uusia taitoja. Tiukat käskyt ovat paikallaan myös vaaratilanteissa, esimerkiksi jos lapsi on juoksemassa suin päin tielle. Mutta pikkuasioista huomauttelu ärsyttää ketä tahansa, ja vaikutus on yleensä päinvastainen kuin toivottu.

Vanhemman tehtävä on tukea lapsen itsenäisyyttä.

Kun vanhempi sortuu mikromanageroimaan, hänen on vaikea antaa lapsen kokeilla omia ideoitaan ja tehdä asioita omalla tyylillään ja itsenäisesti. Liiallinen ohjeistaminen voi lannistaa lasta niin, ettei hän tahdo enää yrittää – tai sitten hän voi kahta kovemmin haluta tehdä asioita omalla tavallaan.

Vanhemman tehtävä on tukea lapsen itsenäisyyttä ja kannustaa oma-aloitteiseen tekemiseen. Lapsen tulee saada yrittää ja onnistua, mutta myös epäonnistua ja yrittää uudelleen Kun vanhempi antaa lapselle tilaa yrittää, hän voi itsekin oppia uusia tapoja ajatella ja toimia.

Jos kukaan ei ole vaarassa tai kyseessä ei ole tärkeä asia, kannattaa höllätä.

Sellainen käytös vahvistuu, mistä saa enemmän huomiota, on palaute sitten negatiivista tai positiivista. Sen vuoksi kannattaa keskittyä hyvään.

Ihmismielelle on kuitenkin tyypillistä kiinnittää herkemmin huomiota ärsyttäviin kuin toimiviin asioihin. Taipumus voimistuu, kun olemme väsyneitä tai stressaantuneita. Jos taapero lusikoi puuronsa, mutta samaan aikaan pelleilee tuolilla, kiinnitämme huomiomme helpommin temppuiluun kuin siihen, että kulho tuli syötyä tyhjäksi.

Hyvä nyrkkisääntö on, että jos kukaan ei ole vaarassa tai kyseessä ei ole tärkeä asia, kannattaa höllätä. Lapsikin tajuaa nopeasti, jos vanhempi vain jakelee käskyjä, mutta niiden noudattamatta jättämisestä ei merkitse mitään.

Turhantarkka ohjeistaminen ei aina kohdistu vain lapsiin, vaan sitä esiintyy myös parisuhteessa. Puoliso saattaa latistaa toisen innon osallistua kotitöihin vaikkapa vahtimalla, että tiskikone täytetään ”oikein”. Pikkutarkkaan ohjeistamiseen yllyttää usein väsymys tai ajatus siitä, että joutuu itse tekemään työn uudelleen jos homma menee pieleen. Harva kuitenkaan nauttii käskyttämisestä. Yleensä se tuntuu turhauttavalta itsestäkin. Siksi tavasta kannattaa pyrkiä eroon.

Kun seuraavan kerran huomaat puuttuvasi epäolennaiseen seikkaan, yritä etsiä tilanteesta hyviä puolia: ehkä lapsi tanssin innostamana harjaa hampaitaan hieman pidempään.”

Psykologi Julia Pöyhönen on digitaalista kasvatus- ja perheneuvontaa tarjoavan FamilyBoostin toinen perustaja. Hän työskentelee myös Helsingin kaupungin perheneuvolassa.

Meidän Perhe 12/2017

Vierailija

Julia Pöyhönen: ”Uskalla luopua turhasta komentelusta”

Tiskikone KUUULUU täyttää tietyllä tavalla! Jos isot ja pienet lautaset laittaa sekaisin, niin ison takana oleva pieni jää likaiseksi. Ja taakse laitetun syvän lautasen eteen jää turha tyhjä kolo. Uudelleen peseminen tai tyhjät paikat kuluttavat turhaa vettä ja sähköä sekä kerryttävät tiskivuorta kun päivän tiskit ei mahdu koneeseen. Kun hyvä tapa on tiedossa, niin miksi antaisin muiden laittaa astiat päin mäntyä?
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.