Kuvat
Riina Peuhu
Hiki pintaan. Eveliinan perheen  olohuoneessa on  pysyvästi airtrack- patja, jotta jälkikasvu saa purkaa energiaansa.
Hiki pintaan. Eveliinan perheen olohuoneessa on pysyvästi airtrack- patja, jotta jälkikasvu saa purkaa energiaansa.

Eveliina, 41, ja Veli-Pekka, 33, sekä 12-, 11-, 9- ja 7-vuotiaat lapset muodostavat perheen, jossa tunteet räiskyvät. Kiukkukohtaus ei ole ainoastaan lasten yksinoikeus – myös äidillä menee toisinaan hermot.

Ei tässä näin pitänyt käydä, mietti Eveliina, 41. Lapset tuijottivat äitiä hämmentyneinä huoneensa ovella.

– Ne ilmeet! Että ei jukoliste, nyt se sekosi, Eveliina sanoo.

Tilanne sai alkunsa yksinkertaisesta ”siivoaisitteko sotkunne” -toiveesta. Eveliina ja Veli-Pekka olivat olleet illan poissa ja vanhimmat lapset olivat saaneet luvan olla kaksistaan kotona. Oli luvattu leffaa ja leffaherkkuja. Vanhempien saapuessa kotiin popcornia ja karkkipusseja oli pitkin lattioita, likaisia kuppeja siellä täällä, huppareita ja housuja selkänojilla. Kun lapset eivät pyynnöistä huolimatta ryhtyneet siivoamaan, Eveliinalla napsahti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kävin pyörimässä heidän huoneessaan ja heittelin tavaroita hujan hajan: kirjoja hyllystä, petivaatteita sängystä. Sen jälkeen kävelin huoneesta ja ilmoitin, että tuolta se tuntuu ja näyttää, kun sotkee eikä siivoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lasten äimistyneet ilmeet saivat Eveliinan katumaan, taas kerran. Eihän hyvän äidin pitäisi taantua esiteinien tasolle.

– En läheskään aina kykene olemaan se neutraali vanhempi, vaan pursuan tunteitteni kanssa tilanteessa lasten lailla. On tavallaan silti lohdullista huomata temperamenteistamme, että samaa laumaa tässä ollaan.

Tilanne laukesi lopulta niin, että kaikki siivosivat omat sotkunsa. Eveliina nosteli kirjat hyllyyn, asetteli tyynyt ja peitot paikoilleen. Lapset täyttivät tiskikoneen ja imuroivat naksujen muruset. Tantereen tyhjennyttyä äiti ja lapset lysähtivät kainalokkain sohvalle.

– Sopua edelsi kyllä aikamoinen huutosirkus puolin ja toisin.

Tässä perheessä pinna kiristyy yleensä silloin, kun huomiota vaatii yhtä aikaa moni. Harrastuksiin, erityisesti poikien lätkätreeneihin ja kisamatkoihin kuluu useita tunteja viikossa, ja äiti on yleensä se, joka muistaa, muistuttaa, huoltaa ja huolehtii.

Lisäksi yksi lapsista kärsii keskittymisvaikeuksista, jotka johtavat joskus tavallista isompiin kiukkukohtauksiin. Lasta turhauttaa, kun on vaikea syventyä läksyihin ja keskittyä pohtimaan, miksi neljä plus viisi on yhdeksän. Silloin kynät lentävät ja kirjat saavat kyytiä.

– Meiltä vanhemmilta tilanteet kysyvät tavallista enemmän kärsivällisyyttä ja aikaa, vaikka kumpaakaan ei tahdo löytyä. Meillä on onneksi tukena hyvä opettaja, joka jaksaa kuunnella ja ohjata välillä myös meitä vanhempia, Eveliina sanoo.

Joskus on parempi unohtaa hymypatsaat ja ylipäätään suoriutua aamulla ajoissa kouluun.

Eveliina korostaa, että vaikka perheessä onkin erityislapsi, kaikkiin suhtaudutaan tasapuolisesti. Samalla juuri se – kaikille riittäminen tasan – imee välillä äidistä mehut. Veli-Pekka on työnsä takia paljon poissa kotoa, joten Eveliina on se, joka ottaa enimmät kiukut vastaan.

– Urheilu auttaa jaksamaan. Ilman työtäni olisin hirviömutsi! Mutta välillä kaipaisin kieltämättä neuvoja oman pinnan venyttämiseen, Eveliina toteaa.

Yleensä kiukkutilanteet selvitellään lopulta huumorilla. Äänekkäätkin riidat päättyvät nauruun: ei vitsit, miten typerästi tässä taas käyttäydyttiin.

Eveliina sanoo, että erityislapsen vanhemmuus on opettanut suhteellisuudentajua. Joskus on parempi unohtaa hymypatsaat ja ylipäätään suoriutua aamulla ajoissa kouluun. Yhtenä aamuna lapset soittivat itkuisen puhelun kesken äidin työpalaverin: matikan kirja oli hukassa.

– Yritin kysellä rauhallisesti asiasta, mutta sain vastaukseksi vain huutoa. Lopulta totesin tyynesti, että ota tästä Wilma-merkintä.

 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla