Uuden lastensairaalan julkisivusta tehtiin tarkoituksella värikäs. Rakennus on ehdolla arkkitehtiliitto SAFA:n myöntämän Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon saajaksi. Kuva: Sanna Huolman
Uuden lastensairaalan julkisivusta tehtiin tarkoituksella värikäs. Rakennus on ehdolla arkkitehtiliitto SAFA:n myöntämän Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon saajaksi. Kuva: Sanna Huolman

Uusi lastensairaala huomioi koko perheen ja panostaa tiloissa perheiden ja potilaiden yksityisyyteen.

Uuden lastensairaalan lastenlääkäri ja toiminnanjohtaja Jari Petäjä kertoo, että sairaalan suunnittelussa painotettiin vanhempien läsnäolon tärkeyttä. 

– Ajatus on, että vanhemmat voivat halutessaan olla sairaan lapsen lähellä vaikka yötä päivää, Petäjä kertoo. 

Uudessa lastensairaalassa hoidetaan potilaita aina pienistä, 500 grammaa painavista keskosista aina 15-vuotiaisiin nuoriin. Vanhempien tarjoama turva ja tuki on ensisijaisen tärkeää sairaalassa olevalle lapselle.  

Erityislasten vanhempien vertaistukijärjestön Leijonaemot ry:n toiminnanjohtaja Janet Grundström on erityisen iloinen tilaratkaisuista vanhemmille. Grundströmillä on itsellään 18 vuoden kokemus Lastenklinikasta, sillä hänen poikaansa hoidettiin sairaalassa usein, muun muassa ortopedian ja traumatologian osastolla K8. Tuolloin osastolla ei ollut vanhemmille edes vessaa, puhumattakaan kunnollisista yöpymismahdollisuuksista. 

Leijonaemot ry on tehnyt HUS:n kanssa yhteistyötä uuden sairaalan suunnitteluvaiheessa ja tuonut hoitokäytäntöihin myös vanhempien näkökulman. Useita näistä ehdotuksista onkin kuultu.

Perheillä mahdollisuus yksityisyyteen

Suurimmassa osassa uuden sairaalan potilashuoneista on yksi vuodepaikka. Lastenklinikalla yhdessä huoneessa vuodepaikkoja oli neljä. 

Vanhemmille on varattu jokaiseen potilashuoneeseen yhden hengen sängyksi levitettävä vuodesohva. Lisäksi jokaisessa huoneessa on vessa ja suihku.  

Tehohoitopaikkoja uudessa sairaalassa on 16, ja myös näissä huoneissa vanhempien on mahdollista yöpyä. Lisäksi teho-osastolla on yleiset tilat vanhemmille, joista löytyy muun muassa kaksi sänkyä, keittiö ja olohuone. Teho-osaston rakenne on myös aivan uudenlainen liikuteltavine väliseinineen.

Väliseinien avulla jokaiselle tehohoitopotilaalle on mahdollista rajata oma yksityinen huoneensa. Vanhemmat kulkevat teho-osastolle henkilökohtaisella kulkukortilla, jolla pääsee vain oman lapsen huoneeseen. Kulku teho-osaston huoneisiin käy erillisestä käytävästä.

Potilashuoneet ovat siis jo lähtökohtaisesti entistä tilavampia. Isot huoneet mahdollistavat myös sen, että mikäli lapsi liikkuu esimerkiksi sähköpyörätuolilla, myös tuoli mahtuu huoneeseen. Lastenklinikalla tuoli oli jätettävä huoneen ulkopuolelle.

Teknologian avulla seinätön sairaala 

Uudesta sairaalasta on haluttu teknologian avulla tehdä Petäjän sanoin ”seinätön”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisella vuodepaikalla on oma tablettitietokone, jonka avulla lapsi voi pitää Skypellä yhteyttä kouluun tai kavereihinsa.

Tekniikan ansiosta vanhemmat voivat jutella lapsensa hoidosta kotoa silloin, kun he eivät pääse sairaalaan.

– Uusien ratkaisujen avulla voimme käydä yhdessä läpi esimerkiksi lapsen röntgenkuvia niin, että tilanteeseen pääsevät osallistumaan lääkärin lisäksi sairaalassa paikalla oleva vanhempi, mutta myös toisella paikkakunnalla asuva isä tai äiti, Petäjä kertoo.  

Iso osa uudessa lastensairaalassa hoidettavista potilaista tulee muualta, kuin HUS:n sairaanhoitopiirin alueelta. Teknologia mahdollistaa senkin, että kun vaikkapa Tampereelta sydänleikkaukseen tullut lapsi on valmis siirrettäväksi takaisin omaan lähisairaalaansa, hän voi yhdessä vanhempiensa kanssa tutustua tuleviin hoitajiinsa jo etukäteen. 

Henkilökuntaa ei toistaiseksi lisätä

Petäjä sanoo, että uuden sairaalan vuoksi ei ole oleellista palkata uutta henkilökuntaa.  

– Potilasmäärät tuppaavat kasvamaan noin yhden tai kahden prosentin vuosivauhtia. Toiminnan kasvun myötä myös ammattilaisten määrä tarpeen mukaan lisääntyy. Uusi sairaala ei itsessään ole syy lisähenkilöiden palkkaamiselle. 

Potilasmäärien arvioitu kasvu johtuu ennen kaikkea väestönkasvusta HUS:n sairaanhoitopiirin alueella. Mutta myös muiden sairaanhoitopiirien potilaita lähetetään lisääntyvissä määrin uuteen lastensairaalaan. Lisäksi sairaalan avauduttua kaikki HUS:n kuntien nukutuksessa tehtävä lasten hammashoito toteutetaan jatkossa uudessa lastensairaalassa. Tämä tarkoittaa noin tuhatta lisäpotilasta vuodessa.

Leijonaemot ry:n Grundström tietää, että joillakin perheillä on huoli siitä, onko uudessa sairaalassa riittävästi hoitajia. Vaikka yhden hengen huoneet tarjoavat aiempaa enemmän yksityisyyttä, monet vanhemmat pohtivat, joutuuko lapsi olemaan paljon yksin, jos vanhemmat eivät voi jostain syystä olla sairaalassa lapsen kanssa. 

– Haluan kuitenkin uskoa siihen, että jos henkilökuntaa on sairaalassa liian vähän, asialle tehdään jotain, Grundström sanoo.

Uusi lastensairaala aukeaa vaiheittain syyskuun aikana. Tiloja avataan potilaille 17.9. alkaen. Lasten päivystys aukeaa tiistaina 25.9.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Taaperon hampaat uppoavat äidin reiteen ja päiväkotikaverin käsivarteen. Miten vanhemman pitäisi reagoida?

1. Kiukuttaa!

Yleensä pieni lapsi puree, koska hän ei vielä osaa muuten käsitellä tunteitaan, eivätkä kielelliset kyvyt riitä pahan mielen ilmaisemiseen. Puraisu on tehokas tapa saada kaveri irrottamaan otteensa himotusta lelusta tai kertoa vanhemmalle, että nyt en ole tyytyväinen.

Lapsen tunnetaidot kehittyvät, kun vanhemmat opettavat häntä hallitsemaan tunteitaan. Halaa tai ota lapsi syliin ja selitä, että nyt sinua harmittaa, kun et päässytkään leikkimään haluamallasi autolla. Lasta voi myös opettaa itse säätelemään kiukkua esimerkiksi puristamalla kädet tiukkaan nyrkkiin. Yleensä pureminen vähenee kolmen ikävuoden kieppeillä, kun ilmaisutaidot kehittyvät.

2. Pikainen puolustautumiskeino

Pureminen saattaa olla myös itsepuolustuksen muoto, jos lapsi jää esimerkiksi isompien leikkikavereidensa jalkoihin.

On tärkeää sanoa napakasti lapselle, että purra ei saa, koska se sattuu. Jos lapsi kuitenkin käyttää puremista puolustuskeinona esimerkiksi isompiaan vastaan, tarkkaile leikkejä ja varmista, ettei lapsi jää altavastaajaksi. Jokaista ristiriitatilannetta ei tarvitse siivota lapsen elämästä, mutta on vanhemman vastuulla valvoa, miten lapset kohtelevat toisiaan leikissä.

3. Huomio tänne, heti

Puremisesta voi tulla myös huomion hakemisen väline: lapsi kokee ehkä olevansa kurjien tunteidensa kanssa aivan yksin maailmassa eikä tunne selviävänsä siitä. Silloin pureminen on tapa saada vanhempi kiinnittämään huomionsa lapseen.

On tärkeää, että vanhemman reaktio on tasapainoinen: lasta saa ja täytyy kieltää, mutta kiukkuiseen reaktioon ei kannata juuttua liian pitkäksi aikaa. Vaikka lapsen pureminen saattaa suututtaa ja hävettää, yritä työntää omat negatiiviset tunteesi syrjään ja keskity empatiaan. Näin autat lasta oppimaan tunteiden käsittelyä.

4. Stressi purkautuu

Jos pureminen yhtäkkiä lisääntyy, syy voi löytyä lapsen arjesta. Muutto, päiväkotiryhmän vaihto tai muu elämänmuutos voi aiheuttaa lapselle stressiä, jota hän purkaa puremalla.

Yritä vähentää stressiä niin paljon kuin voit. Anna lapselle paljon aikaa ja syliä. Jos lapsi puree paljon, voi hampaisiin yrittää kiinnittää huomiota rakentavalla tavalla silloin, kun itse puremistilanne ei ole päällä. Tarjoa vaikka porkkanaa rouskuteltavaksi tai purulelua jäystettäväksi. Hampaita voi myös ihailla tai keskustella lapsen kanssa siitä, mitä kaikkea mahtavaa hampailla voi tehdä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusi suositus johtuu siitä, että äidinmaidonkorvikkeisiin ja vieroitusvalmisteisiin lisätään entistä enemmän D-vitamiinia.

D-vitamiinin käyttösuositukset vauvoille muuttuvat. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusi suositus johtuu siitä, että äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden D-vitamiinipitoisuuksia nostetaan uusien EU-säädösten mukaisesti.

Käytännössä muutos koskee vauvoja, jotka saavat äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta yli puoli litraa vuorokaudessa. 

Uuden suosituksen mukaan vauva saa D-vitamiinia joka päivä näin:

  • Täysimetetty vauva tai vauva, joka saa vuorokaudessa vähemmän kuin 500 ml korviketta: 10 mikrogrammaa.

  • Vauva, joka saa vuorokaudessa 500–800 ml korviketta: 6 mikrogrammaa.

  • Vauva, joka saa vuorokaudessa yli 800 ml korviketta: 2 mikrogrammaa. 

Äidinmaidonkorvikkeen tai vieroitusvalmisteen määrään lasketaan mukaan D-vitaminoidut lastenvellit ja puurot.

Päivitetty käyttösuositus tulee voimaan heti. Sitä sovelletaan kaikilla lapsilla samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko lapsella käytössä olevat valmisteet nykyisten vai uusien D-vitamiinipitoisuuksien mukaisia. 

Kaikki lapset tarvitsevat D-vitamiinivalmisteen kahden viikon iästä lähtien. Vauvoille suositellaan annettavaksi D3-vitamiinitippoja. Suihkeita ei suositella niiden epätarkan annostuksen takia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.