Kuva: Satu Kemppainen
Kuva: Satu Kemppainen

Vanhemmat jurnuttavat eteenpäin välillä käsittämättömän vähillä yöunilla. Ja silti me pyöritetään tätä yhteiskuntaa.

Unohtuiko työkone kotiin ja ostokset kauppaan? Kuljit koko päivän paita väärinpäin? Jos olet vanhempi, se ei ole mikään ihme.

Viime yönä alakouluikäistä esikoistani ei nukuttanut, koska leirikouluun lähtö jännitti. Yritin anella häntä nukahtamaan, koska tyttären valvominen söi yöuniani. Kun tytär viimein nukahti, ehdin nukkua hetken kunnes kuopus heräsi. Kas, kasvukipuja! Seuraavat kaksi tuntia hieroin jalkoja, tarjoilin maitoa ja etsin särkylääkettä.

Laskeskelin aamulla metrossa, että viime yönä unta kertyi yhteensä noin neljä tuntia. Vaikka en haluaisi ajatella sitä, se on ollut liian usein unimääräni siitä lähtien, kun ensimmäinen lapseni aloitti päivähoidon, ja minä palasin töihin. Siis yhteensä yli kymmenen vuotta.

Kettumaisinta on, että luulin nukkumishommien helpottuvan viimeistään taaperoiässä.

Aika usein puhutaan vauvavuoden väsymyksestä, mutta kun ne unettomat yöt eivät lopu siihen! Vaikka lapset eivät herää enää maidolle useita kertoja yössä, he havahtuvat silti öisin: milloin peitto on huonosti, milloin paha uni pelottaa tai kipeä vatsa valvottaa. Ja jos lapsia on monta, heräilyt kertaantuvat.

Ilkeintä on, että luulin nukkumishommien helpottuvan viimeistään taaperoiässä. Miksi nukkumatilla on edelleen hiekat hukassa?

Joskus ajattelen niitä kaikkia vanhempia, jotka menevät aamuisin töihin ammatteihinsa yhtä väsyneinä kuin minä – tekevät päätöksiä, solmivat sopimuksia, edistävät Suomen taloutta. Mieti tätä: tämä yhteiskunta pyörii tyyppien varassa, jotka öisin etsivät suppoja ja hakevat maitolaseja. Mottona kahvia koneeseen, kuolema kuittaa univelat.

Pyöriikö tämä yhteiskunta väsyneiden varassa?

Törmäsin laskuriin, joka kertoi, että olen valvonut viimeisen kahdentoista vuoden ajan 9990 yön tuntia, siis 416 päivää eli 14 kuukautta, ja havahduin: Suoritan täällä kiihtyvällä nopeudella lapsiperhearkea. Ei väsytä, jaksaa jaksaa.

Ehkä voisin myöntää myös itselleni, että olen vähän väsynyt. Se on vaikeinta, kun pitää pyörittää vielä pyykit, osallistua harrastuspuffettiin ja järjestellä pienet vaatteet pois lapsen vaatekaapista. Ehkä pikku päikkärit viikonloppuisin tekisivät ihan hyvää?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kairi oli tyttärensä vauva-aikana yksinäinen ja vailla äitikaveria. Hän sai uuden ystävän äitimentori Laurasta. 

Väsymys alkoi vasta, kun imetys päättyi. Puolisen vuotta Kairi, 37, heräili puolentoista tai kahden tunnin välein syöttämään tytärtään Emiliaa. Kiitos hormonien, energiaa tuntui kuitenkin riittävän.

Nykyään vuoden vanha Emilia on Kairin ja hänen puolisonsa esikoinen. Kairi ei ollut etukäteen arvannut, että imetyksen lopettaminen tuntuisi niin suurelta muutokselta. Yhtäkkiä piti keksiä uudet keinot lapsen lohduttamiseen ja nukuttamiseen. Samaan syssyyn alkoi oma väsymys. Valvomishormonien cocktail oli ilmeisesti nautittu loppuun.

– Mietin, mistä voisin saada tukea uuteen tilanteeseen, Kairi kertoo.

Virossa kasvanut Kairi muutti Suomeen kahdeksan vuotta sitten. Sairaanhoitajana työskentelevällä Kairilla on töissä työkaverit ja kotona puoliso. Tukiverkko tuntui kuitenkin kaipaavan vielä yhtä lenkkiä.

Tärkein toive oli, että mentorilla olisi saman ikäinen lapsi kuin omassa perheessä.

Facebookissa silmiin osui HelsinkiMission, sosiaalialan järjestön, mainos mentoritoiminnasta. Äiti- tai isämentori on järjestön kouluttama vapaaehtoinen, joka toimii toisen vanhemman henkisenä tukea. Kairi soitti järjestöön ja pyysi mentoria.

Tärkein toive oli, että mentorilla olisi saman ikäinen lapsi kuin omassa perheessä.

Parin viikon päästä Kairin puhelin soi. Mentori oli löytynyt: helsinkiläisestä Laurasta, 27, tuli Kairin tukihenkilö. Toive ikäerosta täyttyi juuri eikä melkein: Lauran Ainalla ja Kairin Emilialla on ikäeroa neljä päivää.

Kun Kairi ja Laura tapasivat ensi kerran, Kairi ei ollut koskaan käynyt lapsen kanssa leikkipuistossa.

– Minä tavallaan tutustutin Kairin ja Emilian puistojen maailmaan, Laura sanoo ja naurahtaa.

Vauva-arjen rytmi oli saanut Kairin vetäytymään omaan kuplaansa. Moneen muuhun pikkuiseen verrattuna Emilia heräsi aamuisin myöhään, kahdeksalta tai puoli yhdeksältä. Kun aamutoimet oli saatu hoidettua, aamupäivän vauvakerhot ja puistokokoontumiset alkoivat jo olla ohi.

– Kyllä, olin niihin aikoihin yksinäinen, Kairi sanoo.

Kun ympärillä on muita, toisiin on mahdollisuus tukeutua ja kysyä mielipiteitä.

Vanhemmuus on laumajuttu, vahvistaa psykoterapeutti ja perhetutkimuksen dosentti Mirjam Kalland. Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin, ei etenkään silloin, kun perheessä on pieni vauva.

Eräässä seminaarissa Kalland johdatteli yleisön ajatusleikin äärelle. Hän kysyi, kumpi on ahdistavampi mielikuva: yksi itkevä vauva ja vanhempi – vai samassa tilassa kymmenen itkevää vauvaa ja kymmenen vanhempaa?

Ajatus kymmenestä parkuvasta pienokaisesta herätti lähinnä hilpeyttä, Kalland kertoo.

– Kun ympärillä on muita, toisiin on mahdollista tukeutua ja kysyä mielipiteitä siitäkin, mikähän omaa lasta mahtaa vaivata. Vanhemmuus on laumajuttu.

Lue koko juttu 16. elokuuta ilmestyvästä Vauva-lehdestä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tutkimuksessa oli mukana yli 240 000 suomalaistyttöä. HPV-rokotteen haitoista esitetyt huolet eivät tutkimuksen valossa pidä paikkaansa.

Tällä viikolla julkistettu laaja suomalaistutkimus osoittaa, että väitteet HPV-rokotteen vaarallisuudesta eivät pidä paikkaansa.

HPV-rokote ehkäisee papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä, kuten kohdunkaulan syöpää. Se otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan viisi vuotta sitten, ja se annetaan ilmaiseksi 11–12-vuotiaille tytöille.

Jotkut suomalaisvanhemmat ovat kertoneet julkisuudessa tapauksista, joissa lapsi on sairastunut hankalaan oireyhtymään rokotuksen saamisen jälkeen. Ajallinen yhteys ei kuitenkaan vielä tarkoita, että asioilla olisi syy-yhteys. 

Tutkimuksessa verrattiin rokotettujen tyttöjen sairaustilannetta rokottamattomiin. Aineisto oli erittäin laaja: mukana oli 240 605 suomalaistyttöä, joista yli puolet otti rokotteen. Tutkimuksessa etsittiin rokottamisen yhteyttä 38 erilaiseen sairauteen, esimerkiksi krooniseen väsymysoireyhtymään ja monimuotoiseen paikalliseen kipuoireyhtymään.

”Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tulos oli, että rokotuksen saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempaa riskiä sairastua näihin sairauksiin kuin samanikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

Pojillekin rokotus?

Parhaillaan pohditaan, pitäisikö myös poikien HPV-rokotukset ottaa mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan. Papilloomavirusinfektio on yhteydessä paitsi kohdunkaulan syöpään myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin.

Tampereen yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että sekä tyttöjä että poikia rokottamalla saataisiin nopeasti aikaan laumasuoja, joka auttaisi ehkäisemään papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä koko väestön tasolla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.