Asia on ennen kaikkea isästä itsestä kiinni. Isän pitää uskaltaa sanoa töissä, että hän jää kotiin hoitamaan sairasta lasta, isyystutkija sanoo.

Onko minussa jotain vikaa? Miksi en kelpaa? Näin lapsi voi ajatella silloin, kun hänellä on arjessa kaksi vanhempaa, mutta vain toinen hoivaa: keittää puuroa ja kiskoo kurahousuja jalkaan. Vaikka työnjako perheissä on tasa-arvoistunut vuosikymmenten varrella, ajankäyttötilastoista selviää, että edelleen äidit hoitavat lapsia enemmän kuin isät – silloinkin, kun molemmat vanhemmat käyvät töissä.

Monissa perheissä noudatetaan yhä perinteisiä sukupuolirooleja: äiti hoitaa lasta, isä autoa ja remonttihommia. Tämä syrjäyttää isän herkästi perheen ulkokehälle.

Se on sääli, sillä molempien vanhempien hoiva tuo lapselle turvaa ja tukee hänen kehitystään. Isän läsnäololla on tutkitusti yhteys lapsen tie­dollisten ja sosiaalisten taitojen kehitykseen.

”Muutaman kymmenen vuoden päästä nämä isät harmittelevat sitä, etteivät viettäneet enemmän aikaan lastensa kanssa.”

Pienten lasten isät tekevät tilastojen mukaan pidempiä työpäiviä kuin mikään muu ryhmä. Muutaman kymmenen vuoden päästä nämä isät harmittelevat sitä, etteivät viettäneet enemmän aikaan lastensa kanssa.

Isäksi tulo tarjoaa miehelle mahdollisuuden muuttaa minäkuvaansa. Isänä mies voi löytää itsestään hoivaavan puolen ja kokea, kuinka hyvältä tuntuukaan, kun tuhiseva pienokainen nukahtaa kainaloon.

Jos lapsen äiti vastaa kaikesta hoivasta, isän arki ei välttämättä poikamiesvuosista juuri muutu. Se ei muutu, ellei isä ryhdy sanoista tekoihin.

Lapsen kanssa ei tarvitse tehdä ihmeellisiä asioita. Pienet hyvät hetket jäävät lapsen mieleen. Se, kun hän pyöräili isän kanssa lammelle syöttämään sorsia. Tai kun isä paistoi lättyjä ja jaksoi lukea pienelle nuhanenälle saman sadun yhä uudelleen.

”Isän pitää uskaltaa sanoa töissä, että hän jää kotiin hoitamaan sairasta lasta.”

Joskus äiti voi olla portinvartijana isän ja lapsen välillä tiedostamattaan. Luopuminen ensisijaisen vanhemman asemasta ja vastuun jakaminen voi tuntua vaikealta: millainen äiti olen, jos en pidä kaikkia naruja käsissäni? Myös työelämässä äitiä pidetään yhä lapsen ensisijai­sena hoitajana. Kun lapsi sairastuu, oletetaan, että äiti jää kotiin häntä hoitamaan.

Nämä asenteet eivät suinkaan yksin estä isää saamasta lisää hoitovastuuta. Asia on ennen kaikkea isästä itsestä kiinni. Isän pitää uskaltaa sanoa töissä, että hän jää kotiin hoitamaan sairasta lasta. Isän pitää pestä lapsen kuravaatteet ilman, että äiti joutuu käskemään.

”Isän ja lapsen yhteinen aika vapauttaa äidille omaa aikaa. Se voi näkyä hyvällä tapaa myös parisuhteessa.”

Vanhempien on hyvä hoitaa lasta välillä myös erikseen. Vain siten lapsi oppii turvaamaan isäänsä, ja isä pärjäämään lapsen kanssa. Isän ja lapsen yhteinen aika vapauttaa äidille omaa aikaa. Se voi näkyä hyvällä tapaa myös parisuhteessa. Yhdessä on mukavampi olla, kun kaikki lastenhoito ei kaadu toisen niskaan.

Kasvatustieteen tohtori, isyystutkija Petteri Eerola työskentelee parhaillaan vierailevana tutkijana University College Londonissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tilaajille
Kurssi vanhemmille – näin luot hyvän suhteen vauvaan alusta asti, osa 4
Kukkuu! Leikkisään yhdessäoloon kuuluu vauvalle turvallisia yllätyksiä. Kuva: Colourbox.com
Kukkuu! Leikkisään yhdessäoloon kuuluu vauvalle turvallisia yllätyksiä. Kuva: Colourbox.com

Yhteinen hassuttelu on vauvalle olennaisen tärkeä peruskokemus, jolle kannattaa antaa aikaa. Kokeile kolmea kivaa leikkiä!

Voimakkaiden myönteisten tunteiden jakaminen läheisten ja rakkaiden ihmisten kanssa lujittaa ihmissuhteita merkittävällä, perustavanlaatuisella tavalla. Elävimmät ja tärkeimmät elämän muistot ovat lähes aina sellaisia, joihin on liittynyt intensiivisiä tunteita.

Leikki ja...

Toisen lapsen tulisi olla ensisijaisesti toivottu lapsi vanhemmilleen, ei sisarukseksi sisarukselleen, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila sanoo. 

Saimme ensimmäisen lapsen monien hankaluuksien jälkeen viime vuonna, ja ajatus toisesta lapsesta mietityttää päivittäin. Olemme jo 35-vuotiaita, ja lähipiirin kokemukset pelottavat. Riski saada kehityshäiriötä tai perinnöllistä sairautta poteva lapsi on iän myötä koko ajan suurempi.

Onko ok jäädä vain yhden lapsen perheeksi, vai jääkö lapsemme paitsi jostain merkityksellisestä? Harkitsemme jopa adoptiota, koska toinen raskaus pelottaa niin paljon.

Huolestunut äiti

Vaikeudet lapsen saamiseen liittyen voivat jäädä kaihertamaan mieltä ja aktivoitua siinä vaiheessa, kun perheeseen toivotaan toista lasta. Jos kokemukset ovat olleet suunnattoman negatiivisia, niitä voi mahdollisesti arvella traumoiksi. Tällöin ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään pelkoina ja pahoinvointina, ja tilanteeseen on hyvä harkita keskusteluapua.

On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä ole aina oma valinta.

Lapsiluku on aina henkilökohtainen päätös, jonka tekeminen suuntaan tai toiseen saattaa aiheuttaa vanhemmassa syyllisyyttä. On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä aina ole oma valinta. Elämä on aina epävarmaa. ”Amerikkalainen unelma” eli ajatus siitä, että onneen johdattaa ydinperhe, jossa on lapsia ja omakotitalo, on illuusio.

Synnyttäjien keski-ikä on noussut, ja vaikeat raskaudet saavat miettimään muita vaihtoehtoja. Adoptio on niistä yksi. Se täyttää vuosittain ison kolon monen lasta toivovan sydämestä. Tärkeää olisi, että toinen lapsi, hankintatavasta riippumatta, olisi ensisijaisesti toivottu lapseksi vanhemmilleen eikä sisarukseksi sisarukselleen.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mutta mikään ei takaa, että näin käy.

Kumpuaako ahdistuksesi mielestäsi enemmän koetusta vaikeasta raskaudesta vai toisen lapsen valinnasta ylipäänsä? Kenen takia olet valitsemassa ja mitä? Kirkasta itsellesi nämä ajatukset. Esikoislapsen kannalta tilanteessa ei ole oikeaa tai väärää valintaa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mikä on suuri rikkaus. Mikään ei kuitenkaan takaa, että näin käy. Monet sisarukset pysyvät toisilleen etäisinä. Sisarussuhteen ajatellaan olevan myös erityisen antoisa lasten sosiaalisten taitojen harjaannuttamisen kannalta, mutta sitä tapahtuu myös muissa ihmissuhteissa.

Ainoana lapsena eläminen ei jätä lasta paitsi merkityksellisistä asioista. Lapsen kehitykseen vaikuttaa sisarusten olemassaoloa tai puuttumista enemmän se, millainen suhde ja vuorovaikutus hänellä on vanhempiinsa. Se on asia, johon voit varmasti vaikuttaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.