iStockphoto
iStockphoto

Kun aurinko paistaa, on vuoden paras hetki sotkuisille leikeille. Ulkona, tietenkin.

Mitä tehdään? Lämmin kesäpäivä on helppo hetki leikkiä sotkuisia pihaleikkejä. Nämä vaativat vanhemmilta pientä valmistelua – mutta eivät liikaa.

Ota lapset mukaan valmisteluun. Se on osa leikkiä ja opettaa itse tekemistä.

Isot saippuakuplat

Saippuakuplista voi tehdä todella suuria. Lelukaupasta saa valmiita jättikuplaleluja (mikä on sekin hyvä vaihtoehto), mutta joskus on hauska askarrella asioita lasten kanssa itse.

Tämä leikki vaatii apteekkireissun takia pientä etukäteissuunnittelua.

Tarvitset:

  • rautalankaa
  • muovisuppilon tai vanhan sulkapallomailan ”puhaltimeksi” tai muotiksi
  • käsitiskiainetta
  • vettä
  • sokeria
  • glyserolia, jota saa apteekista

Tee muotti irrottamalla sulkapallomailasta verkko tai kiertämällä rautalangasta rengas tai muu kuvio – kokeile vaikka neliötä. Isommat lapset voivat tehdä tämän itse. Rautalankaa kannattaa punoa paksummaksi, sillä yksinkertaiseen kapeaan lankaan kupla-ainetta ei jää tarpeeksi.

Sekoita kaksi desilitraa tiskiainetta, noin desilitra glyserolia, noin kaksi desilitraa vettä ja kaksi teelusikallista sokeria. Sekoita varovasti, ettei seos vaahtoa. Ohje ei ole tarkka: ei ole justiinsa, menevätkö mitat näin. Voit kokeilla aineiden sopivaa suhdetta pienemmällä määrällä, älä lisää vettä paljon kerralla.

Laita seos ämpäriin tai muuhun laakeaan astiaan, johon tekemäsi muotti on helppo kastaa. Puhaltamisen sijaan kuplat syntyvät vetämällä muottia ilmassa. Kuplista voi jäädä tahroja, joten tämä on ehdottomasti ulkoleikki.

Ohjeen löydät myös esimerkiksi täältä. Veden määrä kannattaa pitää jotakuinkin samana kuin tiskiaineen.

Kuplakäärme

Kuplakäärmeen idea on puhaltaa saippuakuplista pötkö. Puhaltaminen on lapsista hauskaa – sekä käärmeen sulattaminen vedellä jälkikäteen. Loppusiivous sujuu hyvin vaikka suihkepullolla.

Valmisteluun menee noin kymmenen minuuttia.

Tarvitset:

  • muovipullon,
  • kuminauhan,
  • urheilusukan,
  • sakset
  • käsitiskiainetta

Ota puolen litran muovinen limupullo. Käytä se pää pullosta, jossa on pullon suu. Leikkaa pullo noin kymmenen senttimetrin korkuiseksi ja ota korkki pois.
Ota vanha urheilusukka tai muu pehmoinen kangas. Laita se pullon pohjaksi ja kiinnitä vaikka kuminauhalla.

Tee kupla-aine: sekoita kaksi osaa käsitiskiainetta ja yksi osa vettä. Voit värjätä seoksen elintarvikevärillä, jos haluat erityisen hienon käärmeen (joissakin ohjeissa neuvotaan värjäämään vesivärinapilla, mutta ainakaan testissä sen väri ei näkynyt). Laita saippuaseos kulhoon.

Dippaa puhaltimen sukkaosa seokseen ja puhalla sitten pullon suuhun. Kankaasta alkaa pursuta kuplia pötkönä.

Testissä kävi selväksi, että jos pullo on liian pitkä, pienen lapsen puhallusvoima ei riitä tekemään käärmettä. Leikkaa pullo siis riittävän lyhyeksi. Puhalla käärme nurmikolle tai muulle ei-liukkaalle alustalle, ja muistuta lapsia, että pullonsuuhun pitää puhaltaa, ei imeä.

Kuvallinen ohje löytyy esimerkiksi täältä.

Kotitekoinen tulivuori

Hiekkaleikkiin tulee jännitystä, kun lasten muovaama vuori alkaa syöstä laavaa – tai melkein laavaa.

Tarvitset:

  • hiekkaleikkipaikan
  • astian
  • käsitiskiainetta
  • vettä
  • soodaa tai leivinjauhetta
  • väkiviinaetikkaa

Kehota lapsia ensin tekemään hiekasta vuori. Täytä sitten astia (esimerkiksi kapea muki tai puoliksi leikattu muovipullo) tulivuoren aineilla: laita astia melkein täyteen lämmintä vettä, lisää pari teelusikallista soodaa ja ruiskaus astianpesuainetta.

Kaiva astia vuoren huippuun niin, että pinta näkyy. Älä laita astiaan hiekkaa.
Lisää astiaan loraus etikkaa, ja seos alkaa kuohua. Kuohu syntyy happo-emäs-reaktiosta. Lapset voivat kuohuttaa vuorta lisää lorauttamalla lisää etikkaa.

Monissa ohjeissa vuori tehdään muovailutaikinasta. Hiekkavuori on halvempi, ja ulkona sotku ei haittaa. Etikan haju tosin leijuu hetken leikkipaikalla.

Ohjeen ja lisää tietoa kemiallisesta reaktiosta löydät myös esimerkiksi täältä.

Vetinen temppurata

Kesällä temppuradalle voi tuoda osaan pisteistä vettä.

Piirrä katuliiduilla asfalttiin maalitaulu vesi-ilmapalloille. Isommille lapsille maaliin voi piirtää kehiä kuten tikkataulussa, ja pisteyttää kehät.

Vesipyssyllä tai suihkepullolla voi myös pudottaa pingispalloja tai muita kevyitä palloja alustalta – esimerkiksi golftiiltä, aidalta tai hiekkalaatikon reunalta.

Pesusienillä voi kuljettaa vettä ämpäristä toiseen myös viestinä: sieni imetään täyteen vettä toisesta ämpäristä, kuljetetaan tyhjälle ämpärille ja puristetaan vesi siihen.

Kalastusallas

Pihan kahluualtaaseen saa helposti kalastusleikin. Leikkaa muovista (esimerkiksi jostakin pakkauksesta) kaloja, ja kiinnitä niiden suuhun paperiliitin. Sitten tee onki kepistä, narusta ja magneetista.

Kalat voi poimia magneettiongella altaasta. Tavallisesti lyhytjänteinen kaksivuotias jaksoi testissä kalastaa puoli tuntia.

Esimerkin löydät täältä.

Helpot ja tutut – muista myös nämä

Anna lapselle pensseli ja vettä ämpäriin. Vedellä voi maalata aitaa, terassia, katua – mitä vain, eikä sotkua juuri jää.

Helppo kesäleikki on myös lelupesula. Pesuvadissa on hauska tiskata vaikkapa pikkuautot, ja asetella ne aurinkoon kuivumaan. Testissä autopesulan vaahtona oli partavaahtoa, jota olikin lapsista hauska kauhoa ja muotoilla. Tuoksu tosin jää hetkeksi sekä lapsiin että leluihin.

Moi! Mitä te teette? Kuva: iStockphoto

”Kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista vain seiso siellä”, kolmen lapsen äiti tunnustaa.

”Nyt ymmärrän, mistä pimeässä ja peiton alla -myytti on lähtöisin. Lapsiperheestä”, kertoi 39-vuotias kahden lapsen äiti sen jälkeen, kun hänen nuorimmaisensa tassutti vanhempien makuuhuoneeseen kesken seksin.

Sen jälkeen ei tehnyt enää mieli pitää valoja päällä. 

Seksi pikkulapsiaikanakin on kuitenkin mahdollista, vaikkakin harvoin kovin spontaania. Kun arki ja ylimääräiset silmäparit kotona asettavat rajoituksensa aikuisten keskinäiselle kanssakäymiselle, tarvitaan vinkkejä heiltä, jotka asiasta tietävät: pienten lasten vanhemmilta. 

1. Tarjoa ruutuaikaa. 

”Kun lapsemme olivat pienempiä, heidät sai tehokkaasti naulittua puoleksi tunniksi ruudun ääreen pistämällä Muumit pyörimään. Edelleen, kun kuulen ohjelman tunnusmusiikin, mieli vaeltaa seksiin.” Nainen, 28, kolme lasta

2. Luota lukkoon.

”Lukittava makkarin ovi on ihan ehdoton. Lapsetkin tietävät, että äiti ja isä laittavat välillä oven lukkoon, kun haluavat jutella rauhassa keskenään.” Nainen, 37, kolme lasta

3. Mene saunaan. Tai ”saunaan”.

”Kylpyhuoneen ovessa on lukko, joten lasten hereillä ollessa harrastamme seksiä siellä. Ilmoitamme menevämme kahdestaan päiväsaunaan – tai vain 'satumme' yhtä aikaa suihkuun. Kun laittaa suihkun täysillä valumaan, ei tarvitse olla edes ihan hipihiljaa.” Nainen, 38, kaksi lasta 

4. Muista kuuloetäisyys.

”Seksiä harrastetaan vain, kun lapset ovat nukkumassa, ja silloinkin eri kerroksessa kuin lastenhuone on. Portaiden narahtelu paljastaa yössä vaeltelijat, joten meille jää aina aikaa teeskennellä, että katseltiin tässä vain telkkaria… Se toimii, jos kylpytakki on käden ulottuvilla.” Nainen, 38, kaksi lasta

5. Odota iltaan.

”Minun on vaikea antautua seksin vietäväksi, jos lapset katsovat seinän takana Pikku Kakkosta. Se tunne, että lapset saattavat tulla koska vain, ei kiihota. Siksi meillä on seksiä lähinnä iltaisin lasten jo nukkuessa tai jos lapset eivät ole jostain syystä kotona. Iltaisinkin kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista seiso siellä tuijottamassa häkeltyneenä.

Ikimuistoisimmat kokemukset liittyvät siihen, kun melkein laukeamisen hetkellä lapsen kuulee oksentavan viereisessä huoneessa. Lapsiperheessä todella mennään tunnelmasta toiseen sekunnissa.” Nainen, 42, kolme lasta

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Kuva: Satu Kemppainen.

Miksi taaperoimetys aiheuttaa hämmennystä ja hävettää?

Olen imettänyt kolmesti. Kaikki kolme lasta ovat saaneet maitoa myös muualta kuin rinnoistani. En suunnitellut imetysteni pituutta tai tapaa. Jokaisen lapsen imetyksestä olen oppinut jotakin.

Ensimmäisen lapsen kanssa, voi taivas, yli kymmenen vuotta sitten, imetys oli kamalaa. Suihkin suihkutisseillä maitoa kahvilassa vieraisiin pöytiin. Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Rinnat paisuivat liiasta pumppauksesta äärirajoille. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken. Myönnän, että sulkeuduin vauva-aikana kotiin, koska en halunnut yleisöä maitosodalleni. Sota kesti lähes vuoden, ja olin onnellinen, kun se loppui.

Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken.

Toisen lapsen kanssa osasin laittaa tissini kuriin ajoissa. Kun imetys ei ollut jatkuvaa taistelua, se todella oli käsittämättömän vaivatonta. Yhtäkkiä imettäminen puistonpenkillä, appiukon vieressä tai vaikka lätkämatsissa tuntui helpolta. Silti imetin tätä lasta lyhyemmän ajan kuin esikoista, vain kahdeksan kuukautta, koska lapsi itse halusi niin. Ja minäkin halusin.

Kolmas lapseni ryömi heti synnytyksen jälkeen rinnalleni. Hän rakasti olla rinnalla, ja minä rakastin vain katsella häntä. Yhtäkkiä minulla ei ollut kiire minnekään. En huomannut mitään rasittavia tiheän imun kausia, vaan antauduin imetykselle. Olin valmis tasaamaan hengitykseni, rentoutumaan. Kuin huomaamatta lapseni täytti vuoden, ja hups, olinkin taaperoimettäjä.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Olenko se todella minä?

En ollut koskaan ajatellut imetyksen maksimipituutta, mutta en nähnyt itseäni taaperoimettäjänä. Lapsi oli täyttänyt maagisen yhden vuoden, ja yhtäkkiä leppoisa imetyshetki vaihtui salakähmäiseen pälyilyyn. Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Rajoittaako tämä vapauttani? Miksi en osaa lopettaa?

Kun joku kysyi, että imetinkö vielä, vastasin kaarrellen, että juu, mutta lopettelemassa ollaan, on tuo lapsi vain vähän tissin perään. Oikeasti me molemmat olimme tissin perään. Olimme koukussa hetkeen, jossa saatoimme unohtaa päiväkodin, työt ja vanhempien sisarusten käninän, ja vain tuijottaa toisiamme, olla lähellä. Toki poika saattoi olla koukussa itse tuotteeseenkin.

Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Miksi en osaa lopettaa?

Minusta oli tullut kaappi-imettäjä. Niin syvään minussa oli kirjoitettu, että taaperoimetys on jotenkin outoa. Tunnen edelleen sitä kohtaan ristiriitaa. Mikä saa minut ajattelemaan niin? THL:n imetyssuositus on vuosi ja WHO:n kaksi vuotta. Kukaan ei kauhistellut tai pilkannut, vaikka imetin taaperoa.

Jokaisella meillä on omanlaisensa äiti-identiteetti. Lapsen kasvatus ja siihen liittyvät valinnat ovat jatkuvaa identiteetin vahvistamista. Taaperoimetys ei kuulunut minun identiteettihorisonttiini, ja oli siksi kipukohta.

Tiedän, etten ole ainoa kaapissa imettänyt. Tiedän äitejä, jotka kipuilevat pitkäksi venyneen imetyksen kanssa kuukausia, koska omat ja ulkopuolen odotukset ovat ristiriidassa. Ja sitten tiedän äitejä, jotka pystypäin imettävät tai ovat imettämättä juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin itseä ja lasta huvittaa. Te olette esikuviani!

Mutta meille epävarmoille äideille sanoisin: Imetystaipaleesi pituus on sinun oma, yksityinen asiasi. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.