Isät kokevat synnytyksen aikana erityisen raskaaksi sen, kun he eivät pysty helpottamaan kumppaninsa kipuja. Kuva: iStockphoto
Isät kokevat synnytyksen aikana erityisen raskaaksi sen, kun he eivät pysty helpottamaan kumppaninsa kipuja. Kuva: iStockphoto

Miltä tuntuu, kun puolison käytös muuttuu synnytyksen aikana täysin? Tai millaista on katsoa vierestä, kun kumppaniin sattuu?

”Tuntui, kuin lapsemme olisi ollut siinä aina”

”Synnytys oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Koska lapsemme syntyi sektiolla, synnytys oli nopeasti ohitse, mutta vaimoni toipumiseen meni hieman pidemmän aikaa kuin alatiesynnytyksessä. Halusin olla mahdollisimman paljon sairaalassa apuna, enkä vaihtaisi tuota aikaa mihinkään.

Lapsemme ensiparkaisu on jäänyt mieleen: sen kuultuani kyyneleet valahtivat spontaanisti poskelle. Sektion jälkeen vaimoni vietiin heräämöön, ja lapsemme jäi minun kanssani ihokontaktiin. Myös se oli tunteikas hetki. Pienen ihmisen silmät tapittivat minua herkeämättä, eikä meillä ollut kiire minnekään. Puhuin hänelle, jotta hän tunnistaisi ääneni ja tuntisi olonsa turvalliseksi.

Se yllätti, kuinka hyvin koin tuntevani lapsemme heti. Aivan kuin hän olisi ollut siinä aina.”

”Koin välillä kauhunhetkiä”

”Synnytys tuntui aluksi jopa hyvinkin pitkäveteiseltä. Kun pääsimme synnytyssaliin, tunnelma tiivistyi. Muistan sen varmasti ikuisesti, kun kuulin leikkaussalissa ensimmäistä kertaa pikkukaverin äänen.

Vaikka tiettyinä hetkinä koin pieniä kauhunhetkiä, lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin. Yllättävää oli se, kuinka nopeasti sektiossa saadaan vauva ulos.”

”Synnytys jännitti minua etukäteen”

”Synnytyksestä jäi erityisesti mieleeni ponnistusvaihe. Minua pelotti äidin ja vauvan vointi ja selviäminen, mutta vaikka äidillä oli kylkiluita ja häntäluu rikki, hän selvisi todella hyvin epiduraalin ja ilokaasun voimalla.

Synnytys jännitti minua etukäteen aika paljonkin. Eniten jännitti äidin puolesta, että miten hän jaksaa. Loppujen lopuksi synnytys oli ihana ja hieno kokemus.” 

”Oli raskasta seurata vaimoni tuskia sivusta”

”Synnytys jätti ristiriitaisen olon. Se oli onnen huipentuma totta kai, mutta samaan aikaan kärsin, koska jouduin katsomaan sivusta vaimoni tuskia. Muistan jonkun huudahtaneen 'nyt se tulee!', kun lapsi syntyi. Napanuoran niljakkuus yllätti. 

Koin, että vaimolleni oli tärkeää, että olin paikalla. Silti tunsin olevani lähinnä statisti, ennen kuin vauva oli syntynyt.”

”Puolisoni muuttui eri ihmiseksi”

”Synnytys tuntui todella pitkältä. Minusta oli turhauttavaa, kun mikään ei naisen mielestä ollut hyvin, teit niin tai näin. 

Puolisoni sanoi haluavansa hierontaa synnytyksen aikana. Mutta kun aloin hieromaan häntä, hän huusi, ettei saa koskea. Nyrkki meinasi heilahtaa jokaisesta pienestä hipaisustakin.

Oli todella yllättävää, että puolisoni oli kuin eri ihminen synnytyksen aikana. Hän on yleensä todella positiivinen, iloinen ja mukava, mutta nyt näin, kuinka hän tiuski hoitajille ja lääkärille. Tuntui, että olin vain tiellä, enkä osannut tehdä mitään oikein. 

Loppujen lopuksi lapsemme syntymä oli iloinen ja upea tapahtuma, ja tosi jännä!”

”Vauvan ensipäivissä ei ollut sijaa pelolle tai epävarmuudelle”

”Ensimmäisen lapsen kohdalla olin helvetin hermostunut etukäteen ja pelkäsin lähinnä itseni ja oman pääni puolesta. Puolisoni vaikutti suhteellisen lunkilta siihen hetkeen asti, kun lähdimme sairaalaan.

Sektion aikana pidin häntä kädestä kiinni ja silittelin päätä. Mitä enemmän verta valui lattialle, sitä varmempi olin, että kaikki on hyvin ja homma etenee. Sitten haava ommeltiin kiinni ja puolisoni sai vauvan rinnalle.

Kun lähdimme vauvan kanssa sairaalasta kotiin, oli juhannusaatto. Olimme kotona kerrostalokämpässä neljän seinän sisällä, mutta kaikki ympäröivän maailman värit näyttivät erilaisilta. Jokin oli muuttunut.

Tuo alku oli omalta osaltani jotenkin viatonta ja syyntakeetonta lapsivuodeaikaa. Siinä ei ollut mitään sijaa peloille, epävarmuudelle tai hysteeriselle vanhemmuuskeskustelulle syyllistämisineen ja provosoitumisineen – ne tulivat kuvioihin vasta myöhemmin.”

Tarinat on poimittu Vauva.fin kyselyyn tulleista vastauksista.

Vierailija

Isät kertovat: 6 rehellistä tarinaa synnytyksestä

Ihmetyttää ettå jonkun miehen mielestå synnytys oli hyvå kokemus vaikka vaimolla katkesi kylkiluita ja häntäluu murtui. Kyseessä hoitovirhe. Lapsi joka katkoo ja murtaa äidin luita syntyessään olisi pitänyt syntyä sektiolla. Se että lapsi vihdoin syntyy on hyvå juttu mutta ihmetyttåä aina miesten myötätunnon ja älyn puute kun joku esim hämmästyy synnytyksessä yllättäen tiuskuvaksi muuttuvaa vaimoa. Kannattaisko vähän käyttää sitå järkeä? Miehet te niin ette ansaitse naisianne.
Lue kommentti