”Olen miettinyt, miten joskus kerron tytöille, että joidenkin miesten mielestä on ihan ok käyttäytyä naisia kohtaan halveksivasti ja että sitä ei tarvitse sietää”, kahden tyttären isä pohtii.

Tytöt ovat vahvoja, rohkeita, kauniita ja taitavia – ja haluavat kuulla sen myös isiltään. Isän hyväksyntä, rakkaus ja läheisyys on asiantuntijoiden mukaan tytön itsetunnolle erityisen tärkeää.

Isän (tai siinä roolissa olevan miehen) kunnioitus kertoo tytölle, että hän kelpaa ja on arvokas omana itsenään. Kun isä on kiinnostunut tytön ajatuksista, harrastuksista ja koulunkäynnistä, tyttö saa viestin siitä, että hänen kokemuksillaan, kiinnostuksenkohteillaan ja ponnistelullaan on merkitystä.

Tytär ottaa isän ja äidin suhteesta mallia myös tuleviin parisuhteisiinsa ja siihen, millaista on olla maailmassa naisena. Se, miten isä kohtelee omaa puolisoaan, toimii esimerkkinä siitä, mitä tulevalta voi odottaa. Millainen on turvallinen ja rakastava mies?

Isät viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin koskaan, mutta tuore tutkimus osoittaa, että Suomessa isien ja tytärten suhteessa on myös parantamisen varaa. WHO:n koululaistutkimuksen mukaan Suomessa isät ja pojat ovat läheisempiä kuin missään muualla, mutta suomalaistyttöjen yhteys isään on etäisempi. Tutkimuksen mukaan näyttää, että tytöt turvautuvat vaikeissa tilanteissa vielä ensisijaisesti äitiin, kun taas pojat puhuvat asioistaan sekä äidille että isälle.

Kysyimme nykyisiltä, mikä tyttärissä on aivan mahtavaa ja mitä he ovat tyttäriltään oppineet.

Isät kertovat: ”Tytöt ovat rohkeita, reippaita ja ihania” 

”Kahden tytön isänä oleminen on muuttanut omaa tapaani katsoa maailmaa ihan kaikella tavalla. Toleranssi seksistisiä urpoja kohtaan on nolla. Pojat on poikia tuntuu todella väsyneeltä sanonnalta ja kertoo enemmän lausujasta kuin pojista. Tytöt kiipeävät yhtä korkealle puihin, tippuvat sieltä kuten pojatkin ja pierut naurattavat yhtä lailla. 

Tasa-arvon puolella olen ollut aina, mutta nyt siihen suhtautuu erilailla tosissaan. Olen miettinyt monta kertaa, miten joskus kerron tytöille, että joidenkin miesten mielestä on ihan ok käyttäytyä naisia kohtaan halveksivasti ja että sitä ei tarvitse sietää, että heitä ei tarvitse kuunnella, eikä ainakaan uskoa. Nyt myös huomaan selvemmin, miten jokainen mies kääntyy katsomaan kauniin naisen perään tai miten helppoa on kommentoida jonkun naisen muotoja tai olemusta. Voiko naiseksi kasvavaa tyttöä valmistaa tällaiseen jotenkin? Ja miksi tällaista tarvitsee edes miettiä?

Kahden tytön isänä oleminen opettaa joka päivä jotakin uutta. Jos ei aina lapsista niin ainakin minusta itsestäni. Se on tehnyt minusta paremmin ymmärtävän ja arkeen osallistuvamman ihmisen. Toivottavasti myös paremman miehen.”

Isä 39, tyttäret 4 ja 6 

 

”Kun selvisi, että esikoinen on tyttö, ajattelin että hemmetti, enhän minä tiedä tytöistä mitään. Nyt kolme vuotta myöhemmin tiedän, että tytöt ovat rohkeita, reippaita, ihania ja täydellisiä. He voivat tanssia kuralätäkössä, käydä salaa syömässä herkkuja ja laittaa isälle pinnejä päähän sanoen oi miten kaunis.”

Ville, 29. Tytär Vappu, pian 3. Ville kirjoittaa Tired & exhausted since 2014 -blogia.

 

Se on napa, sanoi Tilda tänään ja työnsi sormen napaani. Katsoimme Pikku Kakkosta yhdessä peiton alla syysmyrskyn riehuessa ulkona. Totta kai voisi sanoa, että olemme ylpeitä siitä, että meillä on terve, iloinen ja lahjakas pieni tyttö. Me olemmekin, mutta kiitollisuus ja nöyryys ovat varmasti oikeampia sanoja. Saimme hieman kypsemmällä iällä täydellisen pienen auringon täyttämään asuntomme ja sydämemme naurullaan.

Vaimoni on joutunut käymään läpi useamman leikkauksen tänä vuonna ja meistä on yhteisen ajan kautta tullut tyttäreni kanssa erityisen läheiset. Puuhaamme kaiken yhdessä pyykinpesusta urheiluun. Pyykkituvassa hän ojentelee minulle märkiä vaatteita ja mainitsee samalla onko vaate Äiti, Isäja tai hänen omansa, mihin kuuluu mukaan naurunremakka.

Ystävämme ja blogini lukijat kysyvät välillä, miten me selviämme vanhemmuudesta, yrittämisen raadollisuudesta ja terveyshaasteista, mutta kyse on ennemmin etuoikeudesta. Rakastava perhe, joka pitää toisistaan huolen on nimenomaan se asia, joka vie läpi hurjistakin syysmyrskyistä. Kävimme iltapalan jälkeen saunassa pesulla, ja Tilda loiskutteli vettä paljussaan. Hän nousi yhtäkkiä, käveli taakseni, kietoi kädet selkääni ja sanoi hali. Pienestä koostaan huolimatta Tilda osaa muistuttaa vanhempiaan, että rakkaus kasvaa vain antamalla.”

Peter 45, tytär Tilda 1 v 7 kk. Peter kirjoittaa Lellivauva-blogia.

 

”Teini-ikäinen tyttäreni on ihana, empaattinen ja avarakatseinen. Hän on opettanut minulle, että maailma paranee sukupolvi sukupolvelta. Suomessa 2000-luvulla syntyneelle tytölle sukupuolten väliset erot merkitsevät yksilöllisen vaihtelun piiriin kuuluvaa erilaisuutta, eivät ryhmien eriarvoisuutta. Entä jos sukupuoleen perustuva ihmisten dissaus onkin jäämässä meidän vanhemman polven rasitteeksi? Voi olla liian varhaista heittäytyä optimistiksi, mutta ei haittaisi, jos näin käy. Olen toiveikas.”

Isä 45, tytär 13 

 

”Tyttömme ovat vielä pieniä. En näe heissä eroja poikaamme verrattuna. Toki niitä on, mutta minusta ne selittyvät erilaisilla persoonallisuuksilla, eivät sukupuolella. Aivan mahtavia, oivaltavia energiapakkauksia kaikki kolme. Se täytyy myöntää, että tyttäret ovat saaneet minut jo nyt pohtimaan tyttöjen ja naisten asemaa yhteiskunnassa entistä enemmän. Miten voisi isänä elää ja kasvattaa niin, ettei huomaamattaan tue lasikattojen rakentumista? Uskon ja toivon, että tyttöjeni sukupolvelle kaikki on mahdollista myös tytöille ja naisille.”

Tuomas, 37, tyttäret 10 kk ja 3,5 v. Tuomas kirjoittaa Isäkuukaudet -blogia.

 

”Kaksostyttömme ovat vielä sen verran pieniä, etten ole sen kummemmin osannut vielä sukupuolittaa heitä. Toki tyttöinä he tulivat pihalle ja tyttäriksi heitä puhutellaan, mutta mistäs sen ikinä tietää? Sukupuolestaan riippumatta he ovat kuitenkin aina ne maailman tärkeimmät.

Vähän aikaa sitten toinen kaksosistamme johti televisiossa soittavaa orkesteria olohuoneessamme näyttävin käsiliikkein. Siltä seisomalta googletin naiskapellimestari vain todetakseni pöyristyneenä ensimmäisen linkin alkavan sanoilla Naisen aivot eivät kapellimestarin ammattiin sovi. Artikkeli oli täynnä ahdasmielisten äijien alistavia heittoja naisten kelpaamattomuudesta alalle. Mikäli oma jälkikasvuni haluaa ryhtyä kapellimestariksi, ei siinä paljoakaan tällaiset kapeakatseiset setäkommentit paina. Kaikilla on oltava samanlainen oikeus toteuttaa itseään."

Oskari, 31, ja kaksostytöt Stella ja Venla, 1 v 9 kk. Oskari kirjoittaa blogia (K)Akkavalta.

 

”Isänä tyttärelle oleminen on haastavaa mutta todella palkitsevaa. Miten asettua prinsessamoodiin ja olla satumaisen komea prinssi, joka pelastaa prinsessan pahojen kynsistä? Miten saada hiukset ponnarille, letistä puhumattakaan? Miten suhtautua tyttären vaatimukseen, että pitää päästä pyöräilemään just NYT!!!? Liian usein huomaan käsitteleväni tytärtäni kuin hän olisi poika. Onneksi ajan kuluessa ja hänen kasvaessaan olen pystynyt huomaamaan oman käytökseni ja päässyt tytärtäni lähemmäs kuuntelemalla hänen toiveitaan.

Uskomatonta, kuinka tuo pieni ihme pystyy kerta toisensa perään yllättämään minut kaikella oppimallaan. Olen häneltä oppinut isyyttä enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Poikien isänä olemisen jälkeen tyttären isyys on opettanut olemaan kärsivällinen ja empaattinen tilanteissa, jotka putkiaivojen läpi tutkittuna ovat tuntuneet pikemminkin koomisilta. Nämä ovat kuitenkin tyttären maailmassa sen hetken isoin asia, ja niiden ymmärtäminen on vaatinut minua olemaan isä juuri siinä hetkessä. Rakkaudella ei ole rajaa, kun sen tytär osoittaa. Siihen pitää vastata rakkaudella.”

Isä 37, tytär 6 

Ei enään stereotypioita kiitos

Isän hyväksyntä on tytön itsetunnolle tärkeää – kysyimme miehiltä, mikä omassa tyttäressä on mahtavaa

Vaikka tyttö olisi ujo ja vaikuttaisi aralta, se ei tarkoita, etteikö sisällä olisi enemmän vahvuutta kuin ulospäinsuuntautuneimmilla kansasisarilla. Ujous ja epävarmuus ei myöskään ole synonyymeja, eivätkä välttämättä liity toisiinsa mitenkään. Itse olen nähnyt koko elämäni ajan enemmän vahvuutta juuri näissä "ujoissa" tytöissä. He tietävät monesti oikesti mitä tahtovat, kun muut on kasvatettu vain tyytymään ja hyväksymään stereotypinen naisen rooli.
Lue kommentti
Roope on tanssinut ja näytellyt pienestä pitäen. Salattujen elämien lisäksi hän on esiintynyt  Kansallisoopperassa, Kaupunginteatterissa, Ylen lastensarjoissa ja koulun näytelmissä. Kuvat: Telma Salasmaa
Roope on tanssinut ja näytellyt pienestä pitäen. Salattujen elämien lisäksi hän on esiintynyt Kansallisoopperassa, Kaupunginteatterissa, Ylen lastensarjoissa ja koulun näytelmissä. Kuvat: Telma Salasmaa

Toimitusjohtaja Simo Puhakka, 46, ja näyttelijä Roope Puhakka, 16, kertovat, miten lapsen julkisuus on vaikuttanut perheen arkeen ja yhteiseen aikaan.

Roope Puhakka, 16:

“Päädyin hakemaan Salattuihin elämiin, kun näin Facebookissa ilmoituksen, että uusia näyttelijöitä haetaan. Siitä sitten koekuvauksista koekuvauksiin, ja tässä sitä nyt ollaan.

Itsensä näkeminen tv:ssä oli alussa hirvein asia ikinä. Tilanteesta halusi äkkiä pois, mutta nykyään se on oikeastaan aika hauskaa ja siitä oppii kun näkee itsensä tv:ssä.

Vanhemmilleni on alusta asti ollut ok, että näyttelen. He ovat huipputyyppejä ja tukevat minua kaikessa.

Alussa oli outoa, kun porukka tunnisti kadulla, mutta siihenkin tottui, ja nykyään se on ihan mukavaa. Yhteiskuvia pyydetään, ja pidän saamastani huomiosta ja faneistani. Vihapuhetta tulee, alussa enemmän kuin tällä hetkellä, mutta sen sivuutan kokonaan. Rakentavaa palautetta pohdin enemmän.

Tiedän myös, että jotkut tavoittelevat kaveruuttani vain julkisuuden takia. 

Paras asia julkisuudessa on se, että saan näkyvyyttä, jota voin tulevaisuudessa ehkä hyödyntää. Pahinta on se, että oma rauha välillä puuttuu. En kuitenkaan valita. Tiedän myös, että jotkut tavoittelevat kaveruuttani vain julkisuuden takia. 

Julkisuus ei ole vaikuttanut perhe-elämääni millään tavalla. Minua kiinnostaa, miten isäni vastaa kysymyksiin, koska olemme niin harvoin samaan aikaan kotona.”

Simo Puhakka, 46:

“Lapsena Roope oli esiintymishaluinen ja hyvin ulospäinsuuntautunut lapsi, ja niin hän on edelleen. Kotona ollessamme en huomaa mitään eroa aikaan ennen julkisuutta, mutta kun lähdemme yhdessä ulos esimerkiksi syömään, fanit saattavat tulla kadulla pyytämään yhteiskuvia tai nimikirjoituksia. Heidän läsnäolonsa ei ole vaivaksi eikä häiritse, mutta tiedostan sen, että lapseni tunnistetaan. Fanien läsnäollessa Roope käyttäytyy neutraalisti ja ammattimaisesti. 

Roopen osallistuminen Salattuihin elämiin vuonna 2017 oli mielestäni hienoa, ja annoin täyden tukeni hänelle. Roope ei aluksi ollut varma, haluaako hän julkisuutta, mutta perheen kannustuksella hän päätti mennä kokeilemaan. Roopea mietitytti julkisuus ja sosiaalisen median vihaajat. Roopella on myös aiempaa kokemusta televisiohommista. Hän oli jo ihan nuorena Pikku Kakkosessa. 

Roopen onnistuu mielestäni sovittamaan hyvin koulunkäynnin, kuvaukset ja muut kiireet. Hän on löytänyt hyvän sykkeen pitääkseen asiat järjestyksessä. Olen ylpeä siitä, miten hyvin hän saa hoidettua elämäänsä mallikkaasti kaiken stressin keskellä.

Vähäinen yhdessäolo harmittaa minua, mutta ymmärrän Roopen tilanteen. Harmillista mielestäni on kuitenkin, ettei Roopea näe arkena eikä edes viikonloppuisin, koska hänellä on paljon harrastuksia ja töitä.”

Juttusarjassa Kallion lukion mediakurssilaiset haastattelevat lapsia ja vanhempia.

Eikö teidänkään perheessä nukuta, ja silmäpussit valuvat rinnuksille? Nappaa kokemusasiantuntijan vinkit parempaan uneen. Ja niin, oispa kahvia!

1. Hanki nuha. Mitä useemmin nää aivastat, sitä useammin silimät on hetken kii.

2. Nukuta tihulainen pinnasänkyyn. Siinä kun roikkuu pinnasängyn laidan yli saa tosi hyvät unet, ja lisäks voi tietysti samalla silittää rakkaan tihulaisen selekää.

3. Perhepeti. Kantapää suussa, kaivelevat varpaat kylykiluiden väleissä tai monotus nivusissa – niiden kanssa tottuu nukkumaan.

4. Ole tihulaisten leikissä potilas tai avaruuslentäjä. Potilas makkaa sohvalla lapsilääkärin tutkittavana (nukkuen). Avaruuslentäjä makkaa puolestaa sukkulassa (sohvalla) matkalla avaruuteen, ja matka on hirviän piiitkä… Kannattaa vaan  varroo, ettei torkkuessa kuola valu liikaa. Muuten tihulaislääkäri  saattaa turhaan riehaantua.

5. Kauppaa tihulaiset naapureille palautustakuulla. Hilipase ruokaostoksille. Hedelmävaakajonossa on hyvä ottaa torkut samalla kun nää heijaat ostoskärryjä.

6. Nuku sammaan aikaa kun tihulaisetkin nukkuu. Esimerkiksi kun ne on teini-ikäsiä.

7. Unikoulu. Kouluta ittesi olemaan havahtumatta tihulaisen jokkaiseen äännähdykseen. Apukeinona noise canselit.

8. Ole itsevarma. Nonni! Vanhemman rauhallisuus ja itsevarmuus rauhottaa myös tihulaista, ja auttaa tätä nukahtammaa. Kun nää heijaat tihulaista kello nelejä aamuyöllä kolomatta tuntia, niin muista tehdä se rauhallisesti ja erittäin itsevarmasti. Se takaa nukahtamisen suurin piirtein sammaan aikaan, kun vanhemmat tihulaiset herräävät aamuun. 

9. Pikku Kakkonen on toiselta nimeltään nokkaunet sohovalla.

10. Mene töihin, vie tihulaiset hoitoon. Kahavitauot ja työmatkat voi käyttää torkkumiseee, kun yöllä nää oot hieronut tihulaisen kasvukipusia jalakoja, hakenut vettä ja lohduttanut painajaiset pois.

11. OISPA KAHAVIA!