iStockphoto
iStockphoto

Näillä neuvoilla perhe viettää onnellisen äitienpäivän.

Ei paineita, perheenisä. Äitienpäivänä tärkeintä on ottaa aikaa ja näyttää arvostusta. Meidän Perhe kysyi lukijoiden vinkkejä ja keräsi neuvot onnelliseen äitienpäivään. Näin äiti ilahtuu:

1. Isä, ota vastuu. Tapakasvatukseen kuuluu, että lapset oppivat muistamaan rakkaita ihmisiä merkkipäivinä. Sitä voi hyvin opetella  äitienpäivänä. Ota siis vastuu tästä tehtävästä.

Pienet lapset eivät voi hoitaa äidin muistamista itse, eikä äitienpäivän juhlistamista kannata jättää yksinomaan päivähoidon askartelujen varaan. Kun isä osallistuu valmisteluihin, lapsi oppii isän mallista. Auta siis lapsia juhlimaan äitiään: vie poimimaan kukkia tai tee yhdessä lasten kanssa äidille aamiainen.

Arvolahjoja enemmän äidit toivovat, että isät näyttävät lapsille esimerkkiä siitä, miten äidille osoitetaan rakkautta ja arvostusta.

”Olisi ihanaa saada lapsen tekemä kortti ja pieni kukkakimppu haleineen. Ehkä kiitos siitä, että olen olemassa”, sanoo tänä vuonna toista äitienpäiväänsä viettävä kommentoija Meidän Perheen nettisivuilla.

2. Anna aikaa. Parasta on, kun ollaan yhdessä. Jos mahdollista, hoida juhlapäivästä pois kotitöitä ennakkoon: siivoa edellisenä iltana tiskit keittiöstä ja pyöräytä koneellinen pyykkiä. Väestöliiton laskelmien mukaan äidit tekevät viikonloppuisin ja vapaapäivinään keskimäärin 4,5 tuntia kotitöitä vuorokaudessa – tästä on siis helppo rauhoittaa aikaa perheen yhteiseen ajanviettoon.

”Paras äitienpäivälahja on yhteinen aika. Että aamulla lötköttelemme yhdessä sängyssä ja katsomme ehkä samalla lastenohjelmia. Päivä on leppoisa, ja juuri sellainen sen kuuluu ollakin”, sanoo yksi äiti Meidän Perheen nettisivuilla.

3. Rakenna perinne. Pieni toistuva tapa voi nostaa juhlapäivän tunnelmaa joka vuosi. Perinne voi olla esimerkiksi kimppu valkovuokkoja, yhteinen lounas, jonkin äidin herkun kokkaaminen tai esimerkiksi se, että äiti saa valita päivän ohjelman. Moni äiti arvostaa aamu- tai päiväunia.

Mieti jokin pieni tapa, ja tee se joka vuosi. Älä ota paineita uuden keksimisestä. Vaikka jo omasta lapsuudesta tutut tavat voivat tuntua vanhanaikaisilta, ne voivat tuntua myös hyviltä. Nainen on nyt äidin roolissa kuten äidit häntä ennen: kortit ja kukat toimivat.

4. Sano, että arvostat. Asioiden sanominen ääneen on joskus vaikeaa – mutta tuntuu sitäkin paremmalta. Jos sanoja tai sopivaa hetkeä on vaikea löytää, isäkin voi kirjoittaa kortin.

Sano puolisollesi, että arvostat hänen tapaansa olla äiti. Yksikään äiti ei kuule liian usein olevansa hyvä.

5. Muista mummit. Äitienpäivänä muistetaan myös isoäitejä. Pidä huoli myös tästä.

”Meillä ei ole katsottu kenen äiti on, vaan olemme juhlineet kaikkia suvun äitejä. Isänpäivänä kuvio isien suhteen on sama”, sanoo yksi keskustelija.

Joissakin perheissä on teroitettu sitä, että äitienpäivänä muistetaan vain omaa äitiä.

”Lapsuudenkodissani alleviivattiin, että äitienpäivänä kortin ja lahjat antaa lapsi äidilleen. Edes korttiin ei kirjoitettu isän nimeä. Itse näen äitienpäivän riemukkaana päivänä, jolloin juhlistetaan kaikkia äitejä. Facebookissakin tulee onniteltua kaikkia äitejä.”

Kommentit on poimittu keskustelusta Kuka lahjoo äitiä, perheen isä vai lapset?

Äitienpäivää vietetään toukokuun toisena sunnuntaina. Päivä on ollut sama vuodesta 1927.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolme hellyttävää tapaa lievittää lapsen ikävää. 

”En haluu päiväkotiin! Haluan äitin!”, huutaa kuopus, kun avaamme päiväkodin oven aamuisin. llalla lapsi kuiskaa, että hänellä on jo nyt ikävä meitä vanhempia. Päiväkodissa unikaverina mukana oleva haukku-hauva kyllä lohduttaa, mutta ei korvaa äitiä. Millä helpottaisin lapseni ikävää?

Päiväkodin täti keksii keinon: Tuokaa mukananne valokuva perheestä. Kuopus voi katsella sitä, kun ikävä muuttuu itkuksi. Itse keksin antaa haukku-hauvan kaulaan huivini, joka tuoksuu minulle, ja toivon mukaan siksi lohduttaa.

Ystäväperheen äiti kehottaa valitsemaan pienen sileän kiven – suukon. Vanhempi antaa suukko-kivelle päiväkotipäivän alussa pusun (tai kuiskaa kivelle ”rakastan sinua”), ja sitten kivi sujautetaan lapsen taskuun. Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Törmään netissä vielä kolmanteen kikkaan. Amerikkalainen Louise Mallet keksi piirtää pienet sydämet poikansa ja itsensä kämmeniin. Sydämiä hän nimittää ”halinappulaksi”. Kun sydämestä painaa, saa toinen sydämen omistaja etähalin.

– Latasimme sydämet matkalla kouluun pitämällä toisiamme kädestä. Kun hain pojan iltapäivällä hoidosta, hän kertoi iloisesti, että minulta saamansa halit olivat helpottaneet ikävää. Lapsi kertoi painaneensa sydäntä pitkään, kun häntä oli koulupäivän aikana itkettänyt. Vastasin hänelle, että ”se oli varmasti se pitkä, ihana hali, jonka tunsin”, Louise kirjoittaa.

Ikävää helpottavan kikan ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla samanlainen ranneke, hiuspinni tai pieni pehmoeläin, josta lapsi ja vanhempi muistavat toisensa päivän aikana. Se voi olla aina tiettyyn kohtaan annettu pusu tai silitys, jota koskettamalla lapsi saa yhteyden vanhempaansa tai voimalause, jota lapsi voi ajatella, kun ikävä yllättää. Tärkeintä on, että kikan avulla lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.