Kuva: <span class="photographer">Milka Alanen</span>
Kuva: Milka Alanen

Ile Uusivuori ei anna kenellekään kasvatusneuvoja, mutta vaiheeseen ennen lapsia hänellä on sanottavaa.

En anna kenellekään lastenkasvatuksellisia neuvoja. Siihen on hyvin yksinkertainen syy: kolme lastani ovat olleet jo syntyessään hyvin erilaisia, joten en tiedä kenen heistä perusteella ohjeistaisin muita ruokailuun, pukemiseen tai nukuttamiseen.

Olen elämäni aikana sortunut antamaan esikoistaan odottaville ystävilleni oikeastaan vain kaksi neuvoa. Ne molemmat liittyvät, kumma kyllä, elämään ennen lapsia, ja kuuluvat yksinkertaisuudessaan näin: Nauti hyvä ihminen krapulapäivistä. Rakasta erityisesti sairaana olemista. Sillä molemmat vaikeutuvat eksponentiaalisesti lasten saannin jälkeen.

Kun moppi ja ämpäri saatiin kaappiin, iski entero.

Hirveintä mitä tiedän on hippaleikki olohuoneen rahin ympärillä lasten kanssa, kun edellisyönä joku seurueesta on tilannut minttushotit pöytään. Hirveää on myös sairastaminen, ellei paikalle ole pyytää lähimmäistä, joka on kuin meikäläisen edesmennyt mummo. Hän pakkasi itse tekemänsä lihapullat ja hartaudella keitetyn mustikkakeiton kassiinsa ja matkusti sieltä kolmella eri bussilla hoitamaan lapsenlastaan, minua. Mummoani, sodan kokenutta lottaa, on totisesti ollut elämässä ikävä. Mikä mieletön nainen! Ei puttaillut karheikossa muiden eläkeläisten kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tätä kirjoittaessani neljä viidestä perheenjäsenestäni on vahvasti sairaana. Viime kuussa lapsemme olivat kaksitoista päivää oksennustaudissa. Juuri kun moppi ja ämpäri saatiin kaappiin, kehojamme alkoi runnella enterorokko voimakkaan kuumeen ja näppylöiden voimin. Kropassani lienee enemmän syyhyäviä näppyjä kuin yleisöä Ed Sheeranin Wembleyn-keikalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaimoni on ainoa terve jäljellä. Hänen ilmeestään päätellen hänen tekisi mieli paeta Decamerone-kirjan tyyliin pois kaupungin tautipesäkkeiden ikeestä suoraan luontoon kertomaan irstaita satuja muiden taudilta säästyneiden kanssa. Hän on kuin Ripley elokuvassa Alien – kahdeksas matkustaja: ”Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi.”

Omalla kuumeellasi ei ole mitään väliä, sinun vuorosi meni jo.

Ystäväni, lapsen saatuasi seisot luultavasti puistossa kuumehorkassa, koska terveen lapsen pitää päästä leikkimään. Vaihtoehtoisesti olette kaikki sairaina ja tulette neljän seinän sisällä hulluiksi.

Kun lapsesi sairastaa, sinä lähdet kipeänä kauppaan hakemaan hänelle ruokaa. Omalla kuumeellasi ei ole mitään väliä, yöt valvotaan kipeän rakkauden hedelmän hengitystä kuunnellen. Sinun vuorosi meni jo.

Joten ensi kerralla, kun olet sairaana tai krapulassa, sinä vielä lapseton ystäväni, ole kiltti ja tilaa hyvää ruokaa, katso sarjoja suoratoistopalvelusta yhdeksän tuntia putkeen, rakastele, ole suihkussa kolme tuntia, kutsu kavereita kylään ja nauti!

Et ole tätä kaikkea velkaa itsellesi vaan minulle. Miehelle, joka tälläkin hetkellä kuuntelee 38,5 asteen kuumeessa perjantaiyönä kello 2.33 huutavaa lastaan, joka ei saa kuumeeltaan unta. Ajattelen sinua lämmöllä.

Vierailija

No voihan stereotyypit sentään... Eikös se nyt ole itsestään selvää, että se lapsi ei voi kipeänä itsestään huolehtia, joten se vanhempi huolehtii, vaikka oliskin kipeä? Ei kai se nyt ole ylläri kellekään vanhemmalle, ettei se lapsi häviä kotoa niinä sairaspäivinäkään?

Krapula tulee niille, jotka alkoholia juovat. Vanhemmuus, valitettavasti, ei ole mikään este juomiselle.

Ja sitten tämä viimeinen itsestäänselvyys: kaikki eivät halua tehdä lapsia. Onneksi ei tarvitsekaan. Joten "aika ennen lapsia" ei välttämättä ole mikään ohimenevä vaihe, vaan ihan normaalielämää.

Bonuksena vielä: eiköhän se lasten äiti Ilenkin perheessä tee suurimman osan kaikista kotiin ja lapsiin liittyvistä hommista, joten lopeta Ile se ruikutus. Helpolla pääset.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla